Taistelurukouksesta

Tässä kirjoituksessa syvennymme taistelurukouksen olemukseen.

Taistelurukous eroaa tavallisesta rukouksesta siinä, että kun me rukouksessa puhumme Jumalalle, taistelurukouksessa me puhumme Viholliselle. Hänet voidaan nimetä Saatanaksi tai Perkeleeksi tai Paholaiseksi, mutta ei välttämättä. Paavali opettaa:

Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Ef.6:12.

On siis olemassa monenlaisia pahan voimia ja voidaksemme taistella niitä vastaan, olisi hyvä voida nimetä niitä tarkemmin. Meillä tulisi olla henkien erottamisen armolahja ja terveet hengelliset aistit, jotta osaisimme rekisteröidä, mitä hengen maailmoissa tapahtuu. Niitä voimme pyytää Jumalalta. Profeetta Elisa oli henkilö, jolla oli nämä kyvyt:

Kun Jumalan miehen palvelija aamulla nousi ja meni ulos, kaupungin ympärillä oli kaikkialla sotilaita, hevosia ja vaunuja. Palvelija sanoi Elisalle: ”Voi herrani! Mitä me nyt teemme?”
”Älä pelkää”, Elisa vastasi, ”meillä on puolellamme enemmän väkeä kuin heillä.” Hän rukoili Herraa ja sanoi: ”Herra, avaa hänen silmänsä, jotta hän näkisi.” Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, että vuori Elisan ympärillä oli tulisia hevosia ja vaunuja täynnään. 2.Kun.6:15-17.

Ehkä kuljemme suljetuin silmin sen vuoksi, että pelkäämme pahan voimia. Emme halua nähdä niiden vaikutusta, emme olla selvillä pahan todellisuudesta. Tämä on edellisen valossa eräänlaista epäuskoa, sillä se, joka näkee hengen maailman, näkee, että Jumalan voimat ovat voitolla. Jeesus Kristus on hankkinut meille voiton ja hän kuljettaa meitä aina voittosaatossa Kristuksessa. Häneen uskoen me uskallamme avata silmämme, häneen sanaansa luottaen me saamme voiton hengen sisimpäämme. Voimme kätkeytyä Jeesuksen veren alle ja pukeutua Jumalan hengelliseen taisteluvarustukseen ja voittaa pelon.

Ei tulisi myöskään demonisoida kaikkea henkivaltojen vaikutusta. Ei pidä ajatella, että pahalla on ote vain siellä, missä on riivaajia, demoneja ja muuta kauhuelokuvien ja tietokonepelien kuvastoa. Ei suinkaan – henkivallat ovat hyvin arkisia vaikuttajia ja hallitsevat meitä kovin huomaamatta. Tarvitaan siis silmien avautumista, tarvitaan heräämistä, tarvitaan Pyhän Hengen apua henkien erottamiseksi. Oikeaan suuntaan pääsemme vähitellen määrätietoisen rukoilemisen ja Jumalalle antautumisen kautta.

Tässä maassa rukoillaan paljon. Ei vain ns. ’uskovaiset’ vaan muutkin rukoilevat. Rukoilemista määritellään, että se on ’ pyyntöjen esittämistä Jumalalle’, ’puhetta Jumalalle’ tai ’keskustelua Jumalan kanssa’. Meille opetetaan, että saadaksemme hengellisiä voittoja, meidän tulee rukoilla. Jumala on sitonut itsensä omiensa rukoukseen, hän ei tee mitään, ennen kuin hänen kansansa rukoilee. Tämä on kaikki totta. Mutta samalla tämä on vähän yksipuolinen kuva rukouksesta. Miksi?

Siksi, että meidän tulee oppia puhumaan myös pahan voimille. Emme tietenkään anele ja pyydä nöyrästi niin kuin Jumalalta, vaan vihollisen voimille me puhumme ankarasti, me nuhtelemme vihollisen voimia. Me nujerramme pahan voimia, me sidomme niitä Jeesuksen nimessä. Me tallaamme niitä, poljemme maahan, me hajotamme pimeyden linnoituksia. Kaikkeen tähän tarvitsemme hengellistä arvovaltaa, jota saamme Jumalalta, lapseuden perusteella, niin että voimme käyttää Jeesuksen nimen arvovaltaa pahan voimia vastaan.

On luultavaa, että seurakunta on niin voimaton siksi, että se ei ole oppinut tätä puolta rukouksesta. Emme elä herätyksen keskellä, koska vihollinen on sitonut tämän kansan ja pitää sitä otteessaan. Eikä ole ketään, joka vaatisi sitä vapauttamaan ne sielut, jotka se on sitonut, kuten Mooses teki aikoinaan, kun hän meni faraon eteen ja sanoi:

Näin sanoo Herra, heprealaisten Jumala: ’Päästä minun kansani palvelemaan minua’. 2.Moos.9:13.

Haluammeko jatkaa entiseen tapaan vai haluammeko tähän maahan herätyksen? Jos haluamme herätyksen, meidän tulee mennä vihollista vastaan Jeesuksen veren voimassa ja Jumalan antamassa taisteluvarustuksessa, hengelliset sota-aseet oikeassa kädessä ja vasemmassa, ja sanoa Pahan voimille ’mitä kuuluu ja kuka käskee’. Haluatko lähteä mukaan? Niin kuin Joosua aikoinaan johti Jumalan kansan luvattuun maahan, niin haluaa Pyhä Henki tänä päivänä johdattaa Jumalan kansan omistamaan ne lupaukset, jotka raamatussa on. Yksi niistä suurista lupauksista on tämä:

Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Ps.2:8 (KR33).

Pyytäkäämme siis Jumalalta omaisuudeksemme ja Jumalan Valtakunnan omaisuudeksi, Kristuksen ruumiin omaisuudeksi tätä suurta pakanakansaa – Suomen kansaa! Jumalan kansan tässä maassa olisi syytä lähteä ulos omista ympyröistään kohti voitokasta marssia luvattuun maahan, kohti herätyksen aikaa. Sateen kohina kuuluu jo! Jumalan sotaväen marssiaskeleet kuuluvat jo! Jumalan sotaväki nousee kuin aurinko, se nousee täynnä voimaa. Haluatko olla mukana? Kuuletko Jumalan pasuunan äänen? Se on hälytyssoitto, se on liikekannallepanoa tarkoittava soitto, se on kutsu pestautua Jumalan sotaväkeen. Se ei ole mitään vähempää. Me julistamme yleisen asevelvollisuuden Jumalan kansan keskellä.

Tee oikeat johtopäätökset. Opettele puhumaan viholliselle Jumalan sanaa, sillä:

Näin myös avaruuden henkivallat ja voimat tulevat seurakunnan välityksellä tuntemaan Jumalan viisauden kaikessa moninaisuudessaan. Ef.3:10.

Ei ole tarkoitus, että me puhumme Jeesuksen voitosta vain ihmisille, pitää puhua Jumalan Valtakunnan kaikkea todellisuutta myös pahuuden henkivalloille ja vaatia niitä perääntymään. Ne perääntyvät, kun me kerromme niille, kuka on voittanut, kenellä on valta, kuka käskee, kuka hallitsee, kenelle kuuluu kunnia. Kun ne perääntyvät ja luovuttavat saaliinsa, silloin tapahtuu se, mikä pitäisi olla normaalia Jumalan kansan keskellä:

…päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä jotka pelastuivat. Apt.2:47.

Mainokset
Kategoria(t): 2002, Hengen miekka, Saarnat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Taistelurukouksesta

  1. Simo sanoo:

    Oma kommenttini: Onhan tämä kaikki varteenotettavaa tekstiä, mutta taistelurukous on myös jotakin, josta on vaikea opettaa. Vihollisen vastustaminen on laji, jossa tarvitaan uskon henkeä ja usein erityinen Pyhän Hengen neuvo ja inspiraatio – se ei ole jotakin opittua rutiinia. Tarvitaan erityinen herkkyys ja ”ilmestyksen henki”, että voi olla selvillä, mitä ympärillä tapahtuu. Siitä voisi puhua paljonkin ja sitä olen tehnyt vuosien mittaan ja silti tuntuu, että kaikki on vieläkin hapuilua…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s