Liitonarkun kantamisesta

Tässä kirjoituksessa syvennymme raamatun opetukseen Jumalan läsnäolosta seurakuntansa keskellä.

Vanhassa liitossa Jumalan läsnäoloa edusti liitonarkku ja sen päällä ollut armoistuin. Liitonarkkua kantoivat leeviläiset papit korentojen varassa olkapäällään. Tämä kuvaa pyhien rukousta. Rukous on tosin annettu kaikille Jumalan omille lahjaksi jokapäiväiseen käyttöön, mutta näemme, että joitakin Jumalan omia kutsutaan aivan erityiseen rukouspalveluun. Raamattu ei suoranaisesti kerro, kuinka monta leeviläistä pappia tarvittiin liitonarkun kantamiseen, mutta luultavasti heitä oli kaksitoista.

Laulujen laulussa on mielenkiintoinen kuvaus siitä, minkälainen osasto kantoi Salomon kuninkaallista kantotuolia.

Mikä tuolta tulee? Mikä saapuu autiomaasta? Se kohoaa kuin savupatsas, se tuoksuu mirhalta ja suitsukkeelta, outojen maiden ihojauheilta. Katsokaa! Se on Salomon kantotuoli! Sitä saattaa kuusikymmentä soturia, Israelin sotajoukon parhaimmisto, miekkamiehiä kaikki, sotimaan tottuneita. Jokaisella on kupeellaan miekka, yön kauhuja vastaan. Laul.3:6.8.

Tästä voidaan päätellä, että kaikkiaan miehiä oli seitsemänkymmentäkaksi, kun kantajat lasketaan mukaan. On luultavaa, että nämä 72 miestä jakautuivat kuuteen kahdentoista miehen ryhmään, sillä kun kuningas oli liikkeellä, oli syytä joka päivä vaihtaa tuoreet miehet kantajiksi. Näin jokainen ryhmä palveli yhden päivän viikossa ja sapattina ei tietenkään oltu liikkeellä, vaan levättiin.

Näin voimme huomata, miten Jeesus toteutti samaa ideaa, kun hän lähetti opetuslapsiaan liikkeelle. Hän lähetti kaksitoista opetuslastaan:

Jeesus kutsui koolle kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille voiman ja vallan parantaa taudit ja karkottaa pahat henget. Hän lähetti heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita. Luuk.9:1-2.

Mutta Jeesus lähetti myös 72 opetuslasta:

Tämän jälkeen Herra valitsi vielä seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta ja lähetti heidät kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja kylään, johon hän aikoi itse mennä. Luuk.10:1.

Tavoite siis oli sama kuin leeviläisillä papeilla ja Salomon kantotuolin kantajilla: tuoda Jumalan läsnäolo. Valmistaa Herran Voidellulle tietä, tehdä Kristuksen kuninkaallinen läsnäolo mahdolliseksi. Palvella Herraa niin, että hän saa kuninkaana hallita kansaansa, istua valtansa valtaistuimella ja hallita meitä. Nämä seitsemänkymmentäkaksi miestä ja naista Herra valitsi opetuslasten joukosta ja lähetti heidät pareittain. Olihan leeviläisten pappien ja Salomon kantotuolin kantajienkin toimittava pareittain ja käytävä yhtä jalkaa, astuttava tahdissa, ettei kantamus keikahtaisi kumoon. Ei ollut mahdollista kantaa Jumalan liitonarkkua tai Salomon kantotuolia vain toisella aisalla.

Niinpä mekin, Jumalan palvelijat tänä päivänä, joita Herra kutsuu rukoustaisteluun tämän kansan ja maan puolesta, ottakaamme sellainen asenne, että teemme yhteistyötä, sovitamme askeleemme samaan tahtiin, emmekä ”keikuta venettä”. Jumala ei tänä päivänäkään tarvitse suuria kansanjoukkoja ajaakseen asiaansa, edelleenkin on voimassa Jumalan sanan totuus:

Herra voi kyllä antaa voiton yhtä hyvin pienen kuin suurenkin joukon voimin. 1.Sam.14:6.

Mutta hän ehdottomasti haluaa lähettää Kristuksen ruumiin jäseniä liikkeelle laajalla rintamalla siinä mielessä, että hän haluaa valita näiden seitsemänkymmenenkahden joukkoon miehiä ja naisia adventisteista, baptisteista, ortodoksisesta kirkosta, katolisesta kirkosta, luterilaisesta kirkosta ja sen eri herätysliikkeistä, evankelisesta liikkeestä, hiljaisuuden liikkeestä, tuomasmessu-liikkeestä, körteistä, lestadiolaisista, kansanlähetyksestä, ja muista herätysliikkeistä, kuten helluntai-herätyksestä, vapaakirkosta, metodisteista, uusista cityseurakunnista – kaikista Jumalan kansan piireistä. Hän haluaa, että me nostamme päämme, kohotamme katseemme siinäkin mielessä, että alamme nähdä karsinoiden yli ja löytää hengen yhteyden sisarten ja veljien välillä tunnustuskuntaan katsomatta. Ei hän halua, että me astumme yhtä jalkaa vain oman seurakuntamme jäsenten kanssa, saman lailla ajattelevien kanssa. Hän haluaa laittaa helluntailaisen astumaan tasatahtiin sen kanssa, joka uskoo lapsikasteeseen. Hän haluaa laittaa ”kirkollisen” ihmisen ja karismaatikon yhteistyöhön. Hän haluaa, että me olemme kuin kirkkovenejoukkue, joka soutaa 12-hankaista venettään yhteistuumin kohti annettua päämäärää. Jos siinä joukossa yksikin soutaja soutaa epätahtiin, koko paatti on kohta kivillä. Sellainen ei vetele – on osattava tehdä yhteistyötä, samassa hengessä ponnisteltava samaan suuntaan.

Se on mahdollista. Hengessä se on mahdollista. Me voimme rukoilla yhdessä hengessä, yksimielisesti, ja pyytää Jumalan läsnäoloa tälle maalle ja kansalle, väkevää Hengen läsnäoloa tämän kansan elämään – herätystä. Opetelkaamme sitä. Ei meidän tarvitse ilmoittautua suureen ääneen ”yhteiskristillisiksi” ihmisiksi tai alkaa sovittaa tunnustuksiamme yhteen. Ei, riittää, että löydämme yhteisen tunnustuksen Jumalan sanan pohjalta. Onhan meidän uskottava Jumalan sanaa, kun se sanoo:

Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Ef.4:3-6.

Totisesti, me voimme tämän tunnustaa eikä meidän tarvitse oman uskontunnustuksemme yksityiskohtia alkaa viilata sen kummemmin. Me voimme asettua sen veljen ja sisaren rinnalle, jonka Herra on asettanut minun rinnalleni rukoustyöhön, nostamaan Jumalan valtaistuimen rukouksen olkapäälle, me voimme astua tasatahtiin kyselemättä mitään, mistä kirkkokunnasta olet, mitä uskot, ”kuinkas tunnustat”. Jumalan Henki sanoo: nyt jupinat pois ja tahdissa mars!

Kun me lähdemme liikkeelle, jokainen askel lasketaan. Jumalan silmä seuraa tarkasti jokaista askelta, jotka ne 72 pyhää miestä ja naista, jotka hän on palvelukseen kutsunut ja lähettänyt, ottavat, sillä hänen oma asiansa riippuu siitä, miten ne askeleet sujuvat:

Kun Herran arkun kantajat olivat astuneet kuusi askelta, Daavid uhrasi sonnin ja syöttövasikan… Daavid ja koko Israelin heimo saattoivat Herran arkkua, ja riemu raikui ja torvet soivat. 2.Sam.13,15.

Jo vaivaiset kuusi askelta oli suuren edistyksen merkki. Se oli ja on läpimurto Hengessä! Ottakaamme ne askeleet:

Ottakaamme opiksemme, pyrkikäämme tuntemaan Herra! Hän tulee, se on varmaa kuin aamun koitto. Hän tulee kuin sade, kuin kevätsade, joka kastelee maan. Hoos.6:3.

Mainokset
Kategoria(t): 2002, Hengen miekka, Saarnat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Liitonarkun kantamisesta

  1. Simo sanoo:

    Oma arvio tästä saarnasta: hyvää ekumeenista pyrkimystä, missä on kehotus yhteen hiileen puhaltamiseen eri kirkkokunnista tulevien ihmisten kesken – ei mitään vaatimuksia opillisesta näkemysten yhteensovittamisesta. Kokemus vaan opettaa, että kirkkokuntien viralliset organisaatiot eivät pysty tähän. Jokaisen uskovan on omalla vastuulla pyrittävä yhteistyöhön ja yhteys voi syntyä hengessä vapaiden yksilöiden välillä.
    Tässä saarnassa on myös hyvää tuo Salomon kantotuolin kantajien, liitonarkun kantajien ja Jeesuksen toiminnan vertaaminen. Mahtavaa vanhan liiton ja uuden liiton synergiaa…!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s