Daavid ja Saul

Tällä kertaa syvennymme raamatun opetuksiin tilanteista, joissa Herra neuvoo meitä olemaan taistelematta. Käymme tutkimaan Daavidin ja Saulin välistä rintamaa ja onko sillä mitään sanottavaa tänä päivänä.

Herra on sanonut sanassaan:

Ei voita kuningas väkensä voimalla, ei sankari selviydy omin avuin. Ps.33:16.

Itse valjastat hevosesi taisteluun, mutta voitto on Herran kädessä. Sananl.21:31.

– Ei väellä eikä voimalla, vaan minun hengelläni, sanoo Herra Sebaot. Sak.4:6.

Luemme myös Toisesta Aikakirjasta mielenkiintoisen kohdan, jossa Herra sanoo, ettei pidä ryhtyä taisteluun. Me täällä Uskon Kilvessä yritämme opettaa uskoville hengellistä sodankäyntiä ja innoittaa ihmisiä hengelliseen taisteluun. Mutta joskus Jumala puhuu näinkin:

Mutta teidän ei pidä ryhtyä taisteluun. Jääkää vain paikoillenne ja katselkaa, millaisen avun Herra teille antaa. 2.Aik.20:17.

Luemme sanasta, miten Herra auttoi kuningas Josafatin ja israelilaiset voittoon:

Neuvoteltuaan kansan kanssa hän sijoitti aseellisten joukkojen eteen laulajat, jotka pyhä asu yllään lauloivat Herralle ylistystä:

– Kiittäkää Herraa, iäti kestää hänen armonsa!

Samalla hetkellä, kun laulajat alkoivat riemuhuudoin ylistää Herraa, lähetti Herra väijyksissä olleen joukon Juudaan hyökkäävien ammonilaisten, moabilaisten ja Seirin vuoriston miesten sekaan. Kaikki nämä lyötiin… 2.Aik.20:21-22.

Tarkoittaako tämä, että voimme jättää hengellisen sodankäynnin sikseen? Pitääkö meidän vain ylistää? Onko niin, että Jumalan koko taisteluvarustukseen pukeutumisen sijasta pukeudumme vain ”pyhään asuun” – tarkoittaen Kristuksen lahjavanhuskauden puhdasta pellavavaatetta – ja sitten keskitymme kokonaan ylistykseen? – Helposti tästä sellaisen johtopäätöksen voi tehdä ja tuntuu, että jotkut ovat todella näin kokeneet ja ovat keskittyneet hengellisessä elämässään ylistykseen. Mutta jos luemme tarkasti, huomaamme, että emme voi ihan näin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä. Israelilaiset olivat pelästyneet vihollisen sotajoukkoja, jotka ryhmittyivät taisteluun, ja he kerääntyivät yhteen rukoilemaan hartaasti Herraa. Herra puhui heille:

Lähtekää huomenna vihollisia vastaan! 2.Aik.20:16.

Vaikka Jumalan ohje oli pidättäytyä taistelusta, ei se tarkoittanut sitä, ettei ollenkaan olisi lähdetty liikkeelle. Piti lähteä ja mennä määrättyyn paikkaan. Piti pukea päälleen koko taisteluvarustus, olla Jumalan johdatuksessa ”aseellisena joukkona”. Jumala ei olisi voinut antaa voittoa, jos pelkät laulajat olisivat menneet paikalle. Sanotaan:

…hän sijoitti aseellisten joukkojen eteen laulajat… 2.Aik.20:21.

Me, joille hengellinen sodankäynti on tärkeä osa rukouselämäämme, saatamme ihmetellä joskus uskovia, jotka eivät ymmärrä pätkääkään taistelurukouksesta. Saatamme salaisesti olla ylpeitä ja vähän halveksiakin noita, jotka ovat aina iloisia kuin lapset ja tuntuvat lähteneen ”soitellen sotaan”. Saatamme jonain hetkenä huomata, että Herra onkin asettanut heidät eteemme ja juuri heidän kauttaan antanut voiton, jonka luulimme kuuluvan meille vasta ankaran taistelun kautta. Näin hän pitää meidät nöyrinä. Hän palauttaa meidät maan pinnalle, muistuttaa

…että Herra voi auttaa ilman miekkaa ja keihästä. Sota on Herran vallassa… 1.Sam.17:47.

Miten tämä liittyy Daavidin ja Saulin väliseen vihanpitoon? Siinä mielessä liittyy, että Daavidin ja Saulin välillä olleessa sotatilassa Daavid oli puolustuskannalla eikä koskaan ryhtynyt hyökkäyssotaan Saulin joukkoja vastaan. Koko sotahan oli Saulin sota. Mekin voimme joutua tilanteisiin, että meidän on osattava pidättäytyä hyökkäämästä, etenkin, jos on kysymys toisista uskovista. Mutta meillä on oikeus käydä puolustussotaa silloin, kun meitä vastaan nostetaan vääryyden aseita. Saulin viha Daavidia kohtaan lähti kateudesta. Saul antoi periksi vanhalle luonnolleen, antoi kateuden kalvaa. Hänen olisi pitänyt iloita Daavidin voitoista, siitä, että hänellä oli taitava sotapäällikkö, joka johti joukot voittoon, mutta vielä mitä – kateus pilasi kaiken. Näin on valitettavasti vanha luonto saanut valtaa nykypäivänäkin seurakunnissa ja on syntynyt rintamalinjoja Kristuksen ruumiin keskelle. Miten surullista.

Saul oli Herran Israelille asettama kuningas, voideltu Jumalan ruhtinas, mutta hän lankesi. Hänen lankeemuksensa ei kuitenkaan ollut kaikille ilmeinen. Oikeastaan aluksi vain Samuel tajusi sen. Sitten Saulin ihan lähimmät miehet, Daavid ensin ja vähän myöhemmin Jonatan, ymmärsivät, että jotain oli pahasti vialla. Joskus vastaava tilanne vallitsee seurakunnassa. Seurakunnan johtaja tai muu hengellinen työntekijä voi olla ”ihan pihalla”, mutta kukaan ei näytä huomaavan mitään. Luemme tästä ensimmäisen Samuelin kirjan luvusta 14. Aika pitkä tarina, en voi sitä lainata kokonaan, mutta yritän löytää pääkohdat.

Oltiin tilanteessa, jossa Israel ja filistealaiset sotivat keskenään. Israelilla oli tuhansien miesten sotaväki, mutta vain Saulilla ja Jonatanilla oli miekka (luvun 13 loppu). Kuinka totta tänäkin päivänä: vain harva todella käyttää Jumalan sanaa hengelliseen sodankäyntiin, vaikka siitä niin paljon puhutaan! Mutta Jonatan oli oppinut sotimaan. Hän tiesi, että:

Herra voi kyllä antaa voiton yhtä hyvin pienen kuin suurenkin joukon voimin. 1.Sam.14:6.

Jonatan lähti yksin aseenkantajansa kanssa. Meidän aseenkantajamme on Pyhä Henki – kunpa olisimme yhtä urheita kuin Jonatan ja kaikin voimin kiipeäisimme vuortamme ylös kuten hän, vastuksista välittämättä silloin, kun vastassamme on todellinen vihollinen eikä Saulin väki. Herra antoi silloin suuren voiton Israelille. Mutta mitä tekee Saul? Jakelee päättömiä käskyjä ja uhkaa kirouksilla niitä, jotka eivät tottele.

Saul oli vannottanut joukkojaan sanoen: ”Kirottu se mies, joka syö jotakin ennen iltaa, ennen kuin olen kostanut vihollisilleni.” 1.Sam.14:24.

Mitä järkeä oli tällaisessa käskyssä? Vähän ennen Saul pyysi efodia ja sitten taas muutti mielensä. Kaikesta käy ilmi, että hän tekee mitä sattuu, puhuu mitä sattuu, kulkee kaiken keskellä ajopuuna. Jonatan löysi mehiläispesiä, söi hunajaa ja saattoi näin vahvistaa itseään taistelun kestäessä. Muut väsyivät, kun eivät voineet syödä. Olen minäkin kuullut näitä käsittämättömiä puheita hengellisen johtajan suusta. ”Seurakunnan aktiivimmat jäsenet – ne ovat niitä susia!” ”Jos kristityt fundamentalistit puhuvat Jumalan kenraaleista, voimmeko arvostella islamilaisia fundamentalisteja heidän sotaisuudestaan?” Jos suun loksahtamiselta pystyy jotakin sanomaan, niin korkeintaan ”hyvää päivää”… – Lisäksi: jos joskus löytää jonkin ”kalliin hunajanpisaran”, Kristuksen sanan, Jumalan ihanan armon kokemuksen, suurenmoisen Pyhän Hengen siunauksen tai muun – ei se ole oikeata, se on hyvin vaarallista, ehdottomasti kiellettyä! Älä lue sitä käännöstä, tämä on oikea käännös! Ynnä muuta. Joskus tilanne kärjistyy, kuten Jonatanin tapauksessa, että on hengen lähtö lähellä. Vain seurakunnan yhteisöllinen viisaus tulee apuun. Joskus vain seurakunnan syvät rivit elävät riittävän terveellä pohjalla hengellisesti, jotta hengellisten johtajien käsittämättömät tuomiot voidaan sivuuttaa.

Mutta sotilaat huusivat Saulille: ”Pitäisikö Jonatanin kuolla, vaikka hän on hankkinut tämän suuren voiton Israelille? Ei ikinä! Niin totta kuin Herra elää, ei yksikään hius saa pudota hänen päästään, sillä Jumalan avulla hän on tänään tekonsa tehnyt.” Ja sotilaat lunastivat Jonatanin vapaaksi kuolemasta. 1.Sam.14:45.

Saul oli edellä kuvatussa tilanteessa valmis menemään jopa niin pitkälle, että halusi surmata oman poikansa! Luulemmeko me, että tämän päivän seurakunnassa ollaan viisaampia? Ei olla, samanlaista esiintyy. Mutta varmaa on, että jos jokin herätysliike on valmis tappamaan omat lapsensa, se on ennen pitkää entinen herätys. Saul ei oppinut, vaan kävi katkeraa sotaa Daavidia vastaan. Kenen joukoissa sinä seisot?

Jos olet joutunut Saulin hyökkäysten kohteeksi, muista, että sinulla on oikeus puolustautua. Tilanne vanhoissa kirkkokunnissa, vanhoissa herätysliikkeissä ja muissa kristillisissä tahoissa, jotka ovat muodostuneet instituutioiksi, on monta kertaa tilanne tältä osin aika huono. On olemassa paljon samanlaista valtaa, mitä Saul käytti aikoinaan. Valtaa, joka juontaa oikeutuksensa siitä asemasta, jonka henkilö on saavuttanut jossain kirkossa, herätysliikkeessä, kristillisessä järjestössä tai seurakunnassa. Tämä aseman tuoma valta voi säilyä, vaikka Kristuksen henki on jättänyt kokonaan tai osittain kyseisen hengellisen yhteisön tai henkilön. Jokainen, joka uskaltaa nousta edes vahingossa tai hyvää tarkoittaen kyseenalaistamaan tätä asemaa ja valtaa, mikä ei enää edusta Kristusta, joutuu helposti leimatuksi jollain huonolla leimalla. Eikä aina tarvitse olla tähän leimaamiseen mitään muuta syytä kuin menestys hengellisessä työssä, kuten Daavidin kohdalla. Saulin viha itse asiassa saakin usein voimansa, ei vain vanhasta luonnosta, vaan henkivalloista. Hyvin usein Saulissa asuva ylpeä henki leimaa vastustajansa ylpeiksi ja nöyrtymättömiksi. Niinpä se voi aloittaa nöyryytyskampanjan, jolla kyseinen vastustaja – ’paha ihminen’ – vaiennetaan.

On hyvä olla nöyrä Jumalan ja ihmistenkin edessä, mutta Jumalan kansan keskellä esiintyy nöyryyttämistä, joka ei ole Jumalan mielen mukaista vaan murehduttaa Pyhää Henkeä. Sen, joka joutuu tällaisen vainon kohteeksi, on lupa ja suositeltavaakin lähteä pois, ottaa etäisyyttä tällaiseen yhteisöön tai Saulin hengen vallassa olevaan ihmiseen. Näemme Daavidista selkeän esimerkin siitä, miten tulee menetellä sodassa Saulin joukkoja vastaan. Ei pidä antaa katkeruudelle sijaa, ei pidä ryhtyä taisteluun, ei pidä lähteä julkisesti tuomitsemaan. Pitää tehdä se, minkä raamatun pyhät meille opettavat esimerkillään ja meidän Herramme ja Mestarimme, Daavidin Poika Jeesus, ennen kaikkea opetuksellaan ja esimerkillään meille osoittaa oikeaksi tieksi: pitää rukoilla vastustajien ja vihamiesten puolesta. Daavid ei koskaan suostunut sydämessään vihaamaan Saulia.

Käymme rukoukseen: Herra, Jeesus Kristus, sinä Daavidin Poika, armahda meitä. Auta meitä, ettemme sorru vihaamaan Jumalan omia, Kristuksen ruumiin jäseniä. Auta meitä säilyttämään aina sydämessämme rakkaus myös niitä kohtaan, jotka Saulin hengessä ovat meitä vastaan hyökänneet. Herra, minä rukoilen heidän puolestaan. Siunaa heitä ja johdata heitä. Uudista uskossa, puhdista ja vie eteenpäin pyhityksessä, anna parannuksen armo. Anna minullekin parannuksen armo silloin, kun sitä tarvitsen. Anna meidän päästä sovintoon myös vihamiestemme kanssa, tule Pyhä Henki, ja palauta hengen yhteys kaikkien Kristuksen ruumiin jäsenten välille. Suo meidän säilyttää tämä Hengen yhteys rauhan yhdyssiteellä. Herra, kuule rukoukseni, anna minulle anteeksi syntini ja anna minun vihamiehilleni anteeksi heidän syntinsä. Siunaan jokaista vihamiestäni sinun nimessäsi:

Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua, Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. 4.Moos.6.24-26.

Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Ja ennen kaikkea meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimeen. Aamen.

Mainokset
Kategoria(t): 2003, Hengen miekka, Saarnat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Daavid ja Saul

  1. Simo sanoo:

    Oma arvioni tästä saarnasta: Vähän sekava esitys, mutta on siinä jotakin, mikä kestää ajan kulutusta. Tästä lauseesta on tullut yksi omista ikivihreistäni: ”Varmaa on, että jos jokin herätysliike on valmis tappamaan omat lapsensa, se on ennen pitkää entinen herätys”. Tässä artikkelissa on paljon omaa kipuiluani, mutta selvästi asioita on pureskeltu, jotta ne on saatu seulotuksi henkilötasolta asiatasolle. En varmaankaan tänä päivänä nostaisi tätä saarnaa esille itse. Se ei elä minulle enää eikä ole niin ajankohtainen. Mutta kenties joku saa siitä jotakin virikettä uskonelämäänsä ja toivon pilkahdusta, jos on joutunut jotenkin sorretuksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s