Kohotan siipeni, osa2

Ensimmäisessä osassa keskityimme lintujen elämään ja mietttimään, mitä lintujen lentäminen kertoo hengessä vaeltamisesta. Jatkamme vielä syventymistä hengessä vaeltamiseen.

Kristuksen ylösnousemusruumiissa eivät opetuslapset havainneet mitään siipiin viittaavaa. Hengen siivet ovatkin kaikesta päättäen näkymätöntä laatua, mutta voimme käsittää silti jotakin niistä katselemalla näitä luonnollisia lintuja. Linnun sulan Jumala on luonut rakenteeltaan sellaiseksi, että se on mahdollisimman kevyt, mutta silti luja. Jotta meille kasvaisi hengen siivet, Jumalan sanan tulisi uskossa sulautua meihin jae jakeelta, niin että jokainen jae kasvaa meissä ikään kuin yhdeksi sulaksi. Siipien tulisi kasvaa meissä tasapainoisesti. Linnulla on itse asiassa kolme siipeä, pyrstö on kolmas. Meidän hengellisen elämämme tulisi siis olla tasapainoista. Jos panostamme pelkkään oppiin, emme opi lentämään, sillä mikään lintu ei lennä yhdellä siivellä. Opin lisäksi tulee olla Pyhä Henki meissä, joka myös innoittaa meitä, että sana toteutuu meissä tekoina. Emme voi palvella Herraa niin, että otamme vastaan vain armon, mutta emme totuutta ollenkaan. Jumalan viisaudestakin sanotaan, että se on tasapuolista:

Mutta ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää, ja niin se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä. Jaak.3:17.

Meidän hengellisessä elämässämme tulisi olla hyvä tasapaino niiden asioiden välillä, jotka kuuluvat jumalisuuteen. Jos haluat oppia lentämään, tutki itseäsi, hallitseeko hengellistä elämääsi jokin asia, jonka olet nostanut tärkeämmäksi muita. Puhutko aina mielelläsi kasteesta tai uudestisyntymisestä tai veren evankeliumista tai paikallisseurakunnasta tai Pyhän Hengen armolahjoista? Onko sinulla jokin päähänpinttymä, joka varjostaa muita tärkeitä asioita? Onko sinulla voimakas halu aina puhua ihmisille ja todistaa heille uskosta ja tuntuuko, siltä, että kaikki riippuu siitä, kuinka hyvin todistat? Tai pidätkö sananjulistusta saarnastuolista ainoana tärkeänä? Ehkä kaikki tapahtuu sinun elämässäsi vain sen tuloksena, että rukoillaan? Monilla ihmisillä on tällaisia ’patenttiratkaisuja’, jotka sitten vedetään esiin asiassa kuin asiassa. He muistuttavat sitä ’kolmen konstin korjausmiestä’, jonka ammattitaito rajoittui muutamaan niksiin. Ei Jumalan tarkoitus ole, että meidän hengellinen elämämme olisi jokin ’niksinurkka’. Hän on tarkoittanut meidät kasvamaan tasapainoiksi, uskossamme aikuisiksi ihmisiksi. Tämä on päämäärä:

Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa. Ef.4:13-16.

Huomaa, että alaikäiset ajelehtivat opin tuulissa, täysi-ikäiset lentävät Pyhän Hengen tuulen kannattamina. Karta siis kaikkea kirjanoppineisuutta ja opin ylikorostamista. Vielä silloinkin, kun olet jo oppinut karttamaan sitä, voi vielä käydä, kuten tämän kirjoittajalle: joudut ehkä kavalien ja petollisten ihmisten pelinappulaksi. Se on kokemus, jota en toivo kenellekään, mutta joskus on tarpeen käydä sellainenkin läpi, että kasvaisi aikuiseksi. Tavoitteeni on, että en enää ikinä antaudu kenenkään pelinappulaksi. Haluan olla riippuvainen vain Pyhästä Hengestä ja oppia hengessä vaeltamaan.

Tavoitteemme on siis oppia hengessä vaeltamista niin, että voimme nousta siivillemme kuin kotkat. Mitä voimme oppia kotkasta? – Lähi-idässä elää useita kotkalajeja, mutta yleisin niistä on käärmekotka (Circaetus gallicus). Se ei ole mikään parvilintu, vaan elää pareittain. Ne valvovat voimakkaasti omia reviireitään eivätkä salli muiden tulla metsästysalueilleen. Ne käyttäytyvät vähän kuin kotoinen hiirihaukkamme, tähystelevät korkealta saalista ja syöksyvät sitten yhtäkkiä saaliin kimppuun. Voimakkailla jaloillaan ne tarrautuvat käärmeeseen ja vievät sen jonnekin kalliolle, missä tekevät siitä selvää jälkeä. Ne osaavat taitavasti varoa käärmeiden myrkkyhampaita. Pesänsä ne rakentavat korkeille jyrkänteille. Kotkanpojat pysyvät paljon kauemmin pesässään kuin esimerkiksi telkät. Isä ja äiti ruokkivat niitä ja vähitellen niiden untuvapeite alkaa vaihtua höyhenpeitteeksi ja sulat kasvaa siipiin. Ne saavat kotkan ulkomuodon jo ennen ensilentoaan. Niillä ei ole paljon mahdollisuuksia harjoitella lentämistä muuta kuin paikallaan räpytellen ja leyhytellen siipiään. Se onkin hyvin tarpeellista, jotta niiden lentolihakset kehittyisivät. Joskus me näemme näitä kotkanpoikia seurakunnan keskellä ja saatamme vähän vähätellä heitä ja pitää heitä haihattelijoina, joilla on suuret luulot ja vähän näyttöjä. Ehkä meitäkin Uskon Kilven toimituksessa pidetään tällaisina ’hengellisinä kylähulluina’. ”Uskovat muka pääsevänsä lentämään!”. ”Puhuvat lentämisestä, mutta itse eivät ole metriäkään lentäneet!” ”Rukoilevat kuolleittenkin puolesta, että nämä heräisivät!” Niin – se kuuluu asiaan. Lentäminen alkaa kuivaharjoitteluna.

Kotkanpojan elämässä on kova paikka, kun odotettuja suupaloja ei enää kuulukaan ja nälkä alkaa kurnia vatsassa. Isä ja äiti kutsuvat vaan koko ajan: ”Tule, tule!” Edessä on jyrkänne ja alla tyhjyys. On se meillekin kova paikka. Vaaditaan uskallusta ensikertalaiselta heittäytyä tyhjyyteen: ottaa uskon askel ja luopua jostakin, mikä on ollut osa elämän perusturvallisuutta. Heittäytyä Pyhän Hengen varaan pelkästään Jumalan kutsun takia. Jumalan sana rohkaisee kuitenkin meitä. Me näemme, että kutsuja on oikeassa. Samoin kuin kotkat luonnossa tekevät, kun ne tarkkailevat poikastensa lentoyrityksiä ja syöksyvät niiden alle, jos ne putoavat vaarallisesti, samoin Jumala ottaa meidät vastaan ja kantaa meitä:

Herran osuus on hänen kansansa Israel, ja Jaakob hänen perintömaansa. Hän löysi sen autiosta maasta, karulta seudulta, joka huusi tyhjyyttään. Hän otti sen hoiviinsa ja huolehti siitä, hän varjeli sitä kuin silmäteräänsä. Niin kuin kotka suojelee pesäänsä ja liitelee poikastensa yllä, niin kuin se kantaa niitä siivillään, niin Herrakin kuljetti kansaansa. Herra yksin johdatti omiaan, ei hänellä ollut muuta jumalaa rinnallaan. 5.Moos.32:9-12.

Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti. Hepr.10:35.

Mikä mahtava tunne kotkanpojalla mahtaa ollakaan, kun se huomaa, että hei, tämähän sujuu! Minähän osaan lentää! Tämähän on hienoa, mahtavaa! Näin jokin aika sitten luonto-ohjelman, jossa oli kuvattu käärmekotkan ensilento. Vaappuen se sujui ja vaikeinta tuntui olevan alastulo. Kotkanpoika päätyi kaiken haparointinsa jälkeen riippumaan männyn oksasta pää alaspäin! Mutta se pääsi kyllä pinteestä ja oppi vähitellen hallitsemaan lentonsa. Jonkin aikaa tuollainen kotkanpoika on varmaan onnensa huumassa, kun se taas kohtaa seuraavan haasteen: on opeteltava saalistamaan. Ruoka ei tule muuten, se on hankittava itse. Jobin kirjassa on kuvaus kotkan elämästä:

Sinunko viisautesi nostaa taivaalle haukan, kun se levittää siipensä etelätuuleen? Sinunko käskystäsi kotka nousee korkeuksiin ja rakentaa pesänsä tavoittamattomiin? Kalliolla se asustaa, viettää yönsä siellä, kielekkeellä, jonne ei pääsyä ole. Sieltä se tähystää syötävää, kaukaa sen silmät tavoittavat saaliin. Kiihkeästi sen poikaset ahmivat verta! Missä on ruumiita, sinne se rientää. Job.39:26-30.

Eräänä päivänä olin tulossa töistä kotiin ja kävelin kaikessa rauhassa kotikaupunkini katua. Kaksi Hornetia lensi ylitseni ja ne pitivät melkoista jylinää. Yhtäkkiä Jumalan Henki alkoi puhua. Mikä oli se viesti, jonka tuo ukkosen jylinää muistuttava ääni toi korviini? Se oli tämä: Sinä Suomen Tasavallan vihollinen, sinulla ei ole mitään asiaa tänne. Täällä valvoo ilmatilaa Suomen ilmavoimat ja sinulla ei ole pääsyä tähän ilmatilaan! Hornetit tosin ovat kalliita ja me olemme maksaneet niistä paljon, mutta yksi asia on nyt varma: sinulla, vihollinen, ei ole mitään asiaa Suomen ilmatilaan.

Arvaat varmaan, mitä Jumalan Henki halusi sanoa: mekin tarvitsemme hengelliset ilmavoimat, jotka suojelevat tätä kansaa vihollisen hyökkäyksiä vastaan. Se on tavoite, jota ei voida toteuttaa tuosta vaan lonkalta, eihän Hornetejakaan tähän maahan ihan vaan vasemmalla kädellä, puolivahingossa hankittu. Tällainen ei ole mikään kylähullujen hanke, sen tulee olla koko Kristuksen ruumiin yhteinen hanke Suomessa. Meidän tulee herätä valvomaan ja rukoilemaan, meidän tulee pukeutua Jumalan koko taisteluvarustukseen. Meidän tulee oppia hengessä vaeltamista, että voimme olla kuin kotkat taivaalla ja iskeä, jos käärme luikertelee meidän reviirillemme. Meidän tulee hallita omaa aluettamme, olla Jumalalle alamaiset niin, että Pyhä Henki saa vallan meidän elämässämme, ja vastustaa Perkelettä, niin että se meistä pakenee. Meidän tulee myös kertoa viholliselle, että Pyhä Henki istuu Kristuksen vallan valtaistuimella kansansa keskellä ja hengelliset puolustusvoimat ovat valmiina iskemään, jos tarve vaatii. Meidän tulee julistaa Kristuksen voittoa ja pitää se voimassa eikä jättää mitään hengellistä tyhjiötä ympärillemme. Vihollinen on valmis täyttämään kaikki tyhjiöt, jos sille sellaisia jätetään. Nyt se esiintyy hallitsijan elkein, vaikka itse asiassa sen hallintavallasta on tehty loppu, se on riisuttu aseista ja sen peli on pelattu:

Ennen te elitte niiden vallassa tämän maailman menon mukaan, totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa, sitä henkeä, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä. Ef.2:2.

Jumala on antanut meille sota-aseet, joilla on voima tuhota linnoituksia (2.Kor.10:4). Jumala on varustanut kansansa Horneteilla ja aseistanut ne täsmäohjuksin. Miksi ne ovat pressun alla? Jumalan kansa, miksi pidät nuo voimalliset sota-aseesi suojapeitteen alla piilossa? Ota ne esiin, ilmoittaudu sotaväkeen, kouluta itsestäsi elävän Jumalan taistelurivien jäsen. Opettele linkoamaan kivi hairahtumatta:

Koko sotajoukossa oli seitsemänsataa vasenkätistä valiomiestä, joista jokainen osasi lingota kiven erehtymättömän tarkasti maaliin. Tuom.20:16.

Tai kouluta itsesi ohjaajaksi hengellisiin ilmavoimiin! Tämä maa tarvitsee sinua. Tämä maa tarvitsee ”ukkosenjylinän poikia” tänäkin päivänä! (Mark.3:17) – Kysytkö ehkä, missä niitä ohjaajia koulutetaan? Jumala kouluttaa omiaan koko ajan: kuuntele Pyhän Hengen ääntä.

Tarvitsemme kuuliaisuutta Pyhälle Hengelle ehkä enemmän kuin mitään muuta. Tässä olemme kaikki oppilaita.

Mainokset
Kategoria(t): 2003, Hengen miekka, Saarnat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Kohotan siipeni, osa2

  1. Simo sanoo:

    Oma arvioni tästä saarnasta: ehkä liian ihanteellinen. Kotka on hieno vertaus esirukoilijasta, joka suojelee rukouksin toisia. Pelkäänpä vaan, että on turhan kaunista teoriaa. Olen vuosia yrittänyt tätä kansaa innostaa rukoilemiseen. Koen, että olen nähnyt kaiken vaivan ihan turhaan. Ihmisiä saa mukaan erilaisiin hankkeisiin vain, jos se tuodaan esiin jossakin sosiaalisessa yhteydessä. Tämä kansa on niin toivottoman populistista väkeä. Laumasieluja kaikki. Mutta ehkä joku saa tästäkin kipinää ja inspiraatiota mietiskellä sydämessään näitä asioita ja kasvaa siinä sitten askeleen verran eteenpäin…? Yksilöt minua kiinnostavat, eivät joukkoliikkeet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s