Hengessä ja totuudessa

Tässä kirjoituksessa syvennymme tutkimaan sanasta, mitä tarkoittaa rukoileminen hengessä ja totuudessa.

Lähtökohtana tähän aiheeseen on Jeesuksen sana:

Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo.  Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa. Joh.4:21-24.

Keskustelu Sykarin kaivolla johti kiistelyyn siitä, missä oli oikea paikka rukoilla, oliko se Samariassa vai Jerusalemissa. Jeesus tuo esiin totuuden, joka mullistaa totutut ajatuskaavat: rukousalttari ei ole jokin paikka jossain, vaan hengellinen temppeli on jokaisen uskovan sisimmässä:

”Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: ’Katso, täällä se on’, tahi: ’Tuolla’; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.” Luuk.17:20-21 (KR38).

Uuden Testamentin tuoma mullistavin uudistus jumalanpalvelukseen on juuri tässä. Kristuksessa on tuotu esiin Jumalan pelastussuunnitelma täydellisenä. Hänessä meillä on myös uuden liiton temppeli, syntiuhri, ylipappi ja liiton veri. Siinä, missä voidaan sanoa, että juutalaisilla ei ole nykyään pyhäkköä, ei ole ylipappia, ei ole syntiuhreja eikä muitakaan uhreja, voidaan sanoa, että ”meillä on”. Tämä käy selväksi heprealaiskirjeestä:

Tulemme nyt asian ytimeen: Meillä on ylipappi, joka on asettunut taivaissa istuimelleen Majesteetin valtaistuimen oikealle puolelle. Hepr.8.1.

Juutalainen temppelijumalanpalvelus loppui temppelin hävitykseen n. vuonna 70, mutta toisaalta se loppui jo Kristukseen, sillä:

Kristus, meitä odottavan hyvän ylipappi, on kuitenkin jo tullut. Hän on kulkenut suuremman ja täydellisemmän teltan kautta, jota ei ole tehty ihmiskäsin ja joka siis ei kuulu tähän luomakuntaan. Hepr.9:11.

Hän puhui ruumiinsa temppelistä ja hänen ruumiinsa olemme me. Niin kuin Jeesus oli yksilönä Jumalan tosi Pyhäkkö, myös jokainen uskova on yksilönä Jumalan Hengen temppeli:

Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. 1.Kor.6:19.

Muistan, kuinka lapsena olin hengellisellä kesäleirillä ja siellä oli sellainen valkoinen kokousteltta, jossa pidettiin joka päivä raamattutunteja. Eräs helluntaiherätyksen veteraaneista, Tarmo Pohjala, opetti meille lapsille ilmestysmajasta ja sen kalustosta. Hän kävi omaan verkkaiseen tahtiinsa läpi kaikki yksityiskohdat hyvin tarkasti enkä tiedä, olisiko meille varhaisnuorille mitään pitkäveteisempää ohjelmaa voinut olla. Minä yritin saada nuo pitkät ja kuivat raamattutunnit jotenkin kulumaan kaivelemalla maasta ruohon juuria ja hypistelemällä niitä. Jotain saattoi kuitenkin jäädä mieleeni myös ilmestysmajan kalustosta, ei pelkästään ruohonjuurien anatomiasta. Koulussa vielä jouduin uskontotunneilla kestämään saman ”koettelemuksen”. Joten antakaa anteeksi, jos minun teologinen perehtyneisyyteni tässä asiassa on vähän heikkoa. Tarmo Pohjalan kunniaksi on sanottava, että opin tuntemaan hänet aikuisena ja hänestä voin sanoa sen, minkä voin sanoa aika harvasta henkilöstä: hän oli todella hurskas mies. Oli, sillä hän on jo siellä, voiton puolella. Muistelen usein hänen legendaarista lausahdustaan: ”Kyllähän me vanhat saarnamiehet saarnata osataan, eri asia on, mitä hyötyä siitä on!” Hän oli nöyrä mies, Jumalan koulima, joka varmasti kerran saa nähdä ja ihmetellä ”mitä kaikkea hyötyä siitä olikaan”.

No niin, tutkimme siis näillä ”ruohonjuuritason” ansioilla ilmestysmajan kalustusta. Ilmestysmajaan mentiin sisälle syntiuhrialttarin kautta. Tiedämme, että meidän syntiuhrialttarimme on ristin muotoinen ja sen päällä Jeesus Kristus on uhrannut itsensä. Hän on tehnyt sen vain kerran, sillä

…hän on jo yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään. Hepr.10:14.

Syntiuhrialttarilla, kuten muillakin alttareilla ilmestysmajassa, paloi tuli. Ymmärrän niin, että ristin alttarillakin palaa tuli, se on: Jumalan rakkauden tuli ja Pyhän Hengen tuli. Ilman tätä rakkautta ja sen tulen hehkua ei ristin uhria olisi annettu. Tämä hengen tuli syttyy jokaisen uskoon tulleen sydämessä palamaan. Siitä voidaan käyttää myös nimitystä ”ensirakkauden tuli”. Tämä uskon liekki voi sammua, sen palamista pitää vaalia, kuten ymmärrämme. Mutta toisaalta jokainen, joka on elävässä uskossa, voi tehdä kuten Aaron:

…hän vieköön väliverhon taakse täyden astiallisen hehkuvia hiiliä alttarilta Herran edestä sekä hienonnettua tuoksuvaa suitsuketta kummankin kouran täydeltä. Hän heittäköön suitsukkeen Herran edessä hiilille, niin että sen savu peittää liitonarkun kansilevyn. Silloin hän ei kuole. 3.Moos.16:12-13.

Tarkoitan, että meidän ei tarvitse uhrata omien syntiemme tähden, kuten Aaronin piti, koska Jeesus on antanut meidän puolesta syntiuhrin, mutta suitsukkeen osalta – tämä koskee siis rukouselämäämme – voimme mennä ”täysin käsin” Jumalan eteen. Mutta suitsuke ei muutu ”rukouksen pilveksi” tai ”savuksi” ilman sitä hengen tulta, joka siihen tarvitaan. On siis tärkeää pyytää tätä tulta sydämeensä. Sitä voi pyytää Pyhän Hengen kasteen muodossa, mutta varsinaisesti tässä kuitenkin puhutaan uskon liekistä, ensirakkauden tulesta Jeesusta kohtaan, joka toki on sellaisenkin uskovan sydämessä, joka ei vielä ole kokenut Pyhän Hengen kastetta.

Syntiuhrialttarin jälkeen papit menivät altaalle, jossa he peseytyivät. Tämä nyt kuvaa ainakin kastetta. Saattaahan se viitata myös ehtoolliseen, jossa Herra palvelee meitä puhdistamalla jalkamme kaikesta liasta, mikä niihin on vaelluksessa tarttunut. Kun nämä perusasiat – syntien anteeksiantamus ja kasteen osallisuus – ovat kunnossa hengellisessä elämässämme, voimme pappeina palvella siinä Hengen temppelissä, jonka hän on luonut meidän sisimpäämme. Tämä meidän sydämemme temppeli on samanlainen kuin ilmestysmaja oli – paitsi että väliverho, joka silloin erotti pyhän ja kaikkeinpyhimmän toisistaan, on nyt reväisty kahtia. Se ei erota enää meitä Jumalasta, vaan:

Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon – hänen ruumiinsa – kautta. Hepr.10:19.

Kun me tulemme Jumalan eteen, voimme tehdä sen rohkeasti:

Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. Hepr.10:22-23.

Nyt tarvitaan sitä Tarmon tietoa ja ymmärrystä, että voimme käsittää, mitä siihen meidän jumalanpalvelukseemme itse asiassa kuuluu. Ilmestysmajan kalustukseen kuuluivat seitsenhaarainen lamppu, näkyleipäpöytä ja suitsutusalttari. Aaronin tuli joka aamu ja ilta kunnostaa lamput, toisin sanoen niistää lampun sydän ja täyttää lamppu öljyllä ja nostaa se takaisin paikalleen – seitsemän kertaa. Tulen piti palaa jatkuvasti. Ilmestysmajassa ei ollut luonnollista valoa. Meidänkään sydäntämme ei ole luonnollisen valon tarkoitus valaista, vaan Jumalan sanan, kun se Jumalan hengen kautta tulee meille eläväksi. Ei uudessa Jerusalemissakaan ole auringon valoa, vaan sen valaisee Kristus. Siksi voimme rukoilla: ”Avaa, Herra, minun ymmärrykseni käsittämään kirjoitukset ja anna, Herra, minulle silmävoidetta nähdäkseni itseni ja muut oikeassa valossa. Anna minulle hengen silmät, että voin uskossa nähdä hengellisen todellisuuden. Suo, ettei se valo, joka minussa on, ole pimeyttä.” – Seitsenhaaraisen lampun lisäksi oli 2 X 6 leipää näkyleipäpöydällä ja keskellä kaikkeinpyhimmän edessä suitsutusalttari. Aaronin tehtävä oli tehdä pappispalvelusta tämän suitsutusalttarin äärellä – ja se on myös sinun ja minun tehtäväni, jos kerran haluamme palvella Herraa siinä sydämen temppelissä, jonka hän on meihin luonut:

Tällä alttarilla Aaron polttakoon hyväntuoksuisia suitsukkeita. Niitä hän polttakoon joka aamu pannessaan lamppuja kuntoon, ja samoin iltahämärissä nostaessaan lamput paikoilleen palamaan. 2.Moos.30:7-8.

Tässä me saamme ihan käytännöllisiä ohjeita: on hyvä viettää hetki Herran kanssa joka aamu ja ilta. On hyvä, jos voimme lukea sanaa ja rukoilla. Meidän jumalanpalvelukseemme kuuluu sekin, että ylistämme Herraa ja uhraamme hänelle kiitosta:

Olkaamme sen tähden hänen välityksellään alati uhraamassa Jumalalle kiitosuhria, niiden huulten hedelmää, jotka tunnustavat hänen nimeään. Hepr.13:15.

Papin tulee siis uhrata tällä alttarilla, josta sana sanoo, että se on ”erityisen pyhä” (2.Moos.30:10). Ainoa, mitä siinä sai uhrata oli suitsuke. Tämä alttari kuuluu heprealaiskirjeen kirjoittajan mukaan oikeasti kaikkeinpyhimpään, mutta sijaitsi vanhan liiton aikana käytännön syistä sen edessä silloin, kun papeilla ei vielä ollut lupaa mennä kaikkeinpyhimpään. Nyt uuden liiton aikana papeilla on tämä lupa, joten suitsutusalttari on meidän kannaltamme kaikkeinpyhimmässä armoistuimen edessä.

Toisen verhon takana oli se teltan osa, josta käytettiin nimeä ”kaikkeinpyhin”. Siellä oli kultainen suitsutusalttari ja liiton-arkku, joka oli kauttaaltaan kullalla päällystetty. Hepr.9:3-4.

Mistä papin oli määrä ottaa se suitsuke, jonka hän uhrasi tällä alttarilla? Tässä tulemme mielenkiintoiseen kohtaan. Luetaanpa jälleen raamattua:

Aseta leivät kahteen kuuden leivän riviin puhtaalla kullalla päällystetylle pöydälle Herran eteen. Pane leipien päälle puhdasta suitsuketta, joka poltetaan Herralle omistettuna tuliuhrina, muistutusuhrina leipien sijasta. 3.Moos.24:6-7.

Suitsuke oli siis valmiina leipien päällä ja se poltettiin leipien sijasta! Leipä kuvaa, kuten hyvin ymmärrämme, Jumalan sanaa, sitä hengen ravintoa, jota me sanasta voimme sisäiselle ihmisellemme ammentaa. Tämän sanan tulee meissä muuttua suitsukkeeksi, toisin sanoen – rukoukseksi ja palvonnaksi. (Ruokauhrissa itse asiassa oli mukana suitsukkeen lisäksi jauhojakin, mutta emme syvenny nyt siihen sen enempää.) Ajattele – tässä tulemme vihdoin tämän kirjoituksen varsinaiseen aiheeseen: hengessä ja totuudessa rukoilemiseen. Ymmärrämme, että hengessä ja totuudessa rukoileminen on sitä rukousta, joka nousee Jumalan sanan pohjalta. Me emme enää pyydä jotakin omiin tarpeisiimme, emme pyydä ihania tunteita ja kokemuksia, emme etsi omaamme, vaan etsimme sitä mikä Jeesuksen Kristuksen on. On selvää, että me saamme rukouksessa tuoda omat asiamme Herran eteen. Hän haluaa, että me teemme niin. On hyvä, että Jumala hoitaa meitä kokonaisvaltaisesti ja ottaa huomioon meidän aineelliset ja sielulliset tarpeemme. Mutta hän haluaa viedä meitä myös eteenpäin, sillä hänen toiveensa on, että hän voi jakaa omat ajatuksensa ja tunteensa meidän kanssamme. Hän haluaa laskea meidän sydämellemme omat tavoitteensa. Siellä ”erityisen pyhän” alttarin äärellä opimme tuntemaan meidän Herraamme ja Mestariamme. Siellä hän jakaa meille ilonsa ja myös ahdistuksensa. Siellä hän antaa meille rauhansa. Siellä meidän sydämemme herkistyy palvomaan häntä, kun ymmärrämme hänen suunnattoman rakkautensa meihin. Siellä me saamme olla kuin Maria Jeesuksen jalkain juuressa ja kuunnella häntä. Siellä me palvelemme Herraa hengessä ja totuudessa. Se kaikki tapahtuu siinä sydämen temppelissä, joka meidän sisimmässämme on.

Nykyään on tekniikka edistynyt niin, että yhä useammat laitteemme alkavat olla kannettavaa mallia. Liikkuvuus ja kannettavuus, langaton yhteys ovat päivän sana, kaikki mikä on englanniksi ”mobile”. Jumalaa varmaan vähän huvittaa tämä, sillä hän oli ”mobile” jo aikojen alusta. Ilmestysmaja kaikkine kalusteineen oli kannettavaa mallia! Joka alttarilla oli kantotangot. Mitä tämä tarkoittaa meidän kannaltamme? No sitä, että sinun pyhäkkösi, sinun kaikki alttarisi, sinun koko jumalanpalveluksesi on siellä, missä sinä liikut! Koko ajan sinun temppelisi ja siihen kuuluva jumalanpalvelus on liikkeellä sinun jalkojesi päällä. Missä kuljenkin, olen sinun edessäsi (Ps.119:168). – Vain muutama päivä kului tämän kirjoittamisesta enkä ollut puhunut tästä mitään lasteni kuullen, kun nuorempi tyttäreni yhtäkkiä sanoi: ”Nyt taivas kulkee mukana!” Mikä suurenmoinen oivallus! Isän sydämeni hypähti ilosta, kun hän oli sen niin ominpäin ymmärtänyt.

Ei siis nyt enää ole tarpeen rakennella mitään näkyviä ja konkreettisia alttareita. Jos jossain kirkoissa ja rukoushuoneissa on niinsanottuja alttareita, niin varmaan siihen on käytännöllisiä syitä. Mutta jos me alamme rakennella jostain ”tiimaritavaroista” erilaisia alttareita ja tehdä niitä – niin kuin meidän perheen kielellä sanotaan – erilaisista ”röpöstyksistä”, niin olemme kääntyneet heikkojen ”maailman alkuvoimien” puoleen (Kol.2). Emme enää tarvitse alttariksi myöskään ikoneita, emmekä ristejäkään tai ristinmerkkejä. Ei suitsuke ole mitään konkreettista enää. En sano, että kaikkea uskon konkretisointia ja näkyviä ilmentymiä täytyy jotenkin vastustaa, vaan tarkoitan, että älköön kukaan tehkö mistään ulkonaisesta uskon ilmentymästä mitään sydämen asiaa itselleen tai mitään uskon keskipistettä. Heikko usko ottakoon niistä tukea, mutta vahva, aikuinen usko kiinnittäköön itsensä niin Kristukseen, että hän voi palvella Herraa hengen uudessa tilassa ja rukoilla hengessä ja totuudessa, ylistäen kaikkeuden Herraa. Hän vaalikoon sitä tulta ja rakkauden hehkua, jonka Jeesus on sytyttänyt hänen sydämeensä ja uhratkoon kiitoksen suitsuketta Jumalalle. Kun tämä tapahtuu, silloin pyhien rukoukset nousevat Jumalan valtaistuimen eteen:

Vielä tuli yksi enkeli, joka asettui alttarin ääreen kädessään kultainen suitsutusastia. Hänelle annettiin paljon suitsuketta, jotta hän valtaistuimen edessä olevalla kultaisella alttarilla liittäisi suitsutusuhrin kaikkien pyhien rukouksiin. Niin nousi suitsutuksen savu enkelin kädestä Jumalan eteen yhdessä pyhiltä tulevien rukousten kanssa. Ilm.8:3-4.

Nyt, kun olemme tulleet pyhäksi papistoksi ja voimme palvella Herraa missä tahansa ja koska tahansa, kiitämme ja rukoilemme: Herra, kiitos, että sinä olet antanut meille mahdollisuuden rukoilla hengessä ja totuudessa, palvella Herraa sydämemme temppelissä. Kiitos, että olet tehnyt meistä Jumalan temppeleitä ja liittänyt meidät yhteen kanssasi, siihen taivaalliseen todellisuuteen, jossa sinä elät. Kiitos, että saamme pappeina palvella sinua, uhrata sinulle kiitosuhreja ja rukoilla hengessä ja totuudessa. Kiitos, että sanasi ohjaa meitä rukoilemaan juuri niitä asioita, joita sinä haluat meille antaa. Kiitos, että Pyhä Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja, niin että voimme rukoilla oikein. Kiitos, että saamme lakkaamatta rukoilla ja sinä kuulet meitä, kun me päivin ja öin tuomme sinulle rukouksemme. Kiitos, että sinä vastaat ja sinä teet enemmänkin kuin me osaamme anoa tai ymmärrämme pyytää. Ylistämme sinua, sinä Pyhä Jumala. Pyydämme, että annat meidän jalostaa sinun sanasi rukoukseksi ja palvonnaksi. Tulkoon rukouksemme sinun eteesi, nouskoon suitsukkeen savu sydämestämme sinun alttarisi eteen, sinä taivaan ja maan valtias. Me kumarramme sinua ja sanomme:

Hänen, joka istuu valtaistuimella, hänen ja Karitsan on ylistys, kunnia, kirkkaus ja mahti aina ja ikuisesti. Ilm.5:13.

Aamen.

Mainokset
Kategoria(t): 2003, Hengen miekka, Saarnat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Hengessä ja totuudessa

  1. Simo sanoo:

    Oma arvioni tästä saarnasta: aika hyvä, mutta jäin kaipaamaan vielä yksityiskohtaisempaa esitystä siitä, mitä se rukous hengessä ja totuudessa sisältää. Mietin juuri tänä aamuna, mitä oikeastaan pyydän Jumalalta, jos pyydän hengellisiä lahjoja. Saattaisi olla tarpeellista kirjoittaa raamatun pohjalta ”luettelo” hengellisistä lahjoista ja alkaa pyytää niitä. Teen kyllä niin jo nyt, mutta voisin paneutua tähän yhden artikkelin verran lisääkin… – Kertokaa muutkin, mitä jäitte kaipaamaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s