Katselkaa vainioita

Tässä kirjoituksessa syvennymme raamatun ilmoitukseen sadonkorjuusta

Jeesus ihmetteli aikoinaan ihmisten kykyä tulkita säätilan merkkejä, mutta heidän epäuskoaan, kun oli kysymys hengellisestä ajan merkkien tulkinnasta:

Kun te näette pilven nousevan lännestä, sanotte heti: ’Tulee sade’, ja niin tuleekin. Tai kun tuulee etelästä, te sanotte: ’Tulee helle’, ja niin tulee. Te tekopyhät! Maan ja taivaan ilmiöt te kyllä osaatte tulkita, kuinka sitten ette tätä aikaa? Luuk.12:54-56.

On siis tärkeätä, että osaamme tulkita ajan merkit. Minä voin sanoa tämän kirjoittajana, että en ole kovin kiinnostunut ns. lopun ajan tapahtumista tai niiden tulkinnasta. Minusta näyttää, että milloin mikin yksityiskohta nostetaan esiin ja siitä vedetään sitten liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Kun luen ilmestyskirjan vitsauksista ja tuomioista, en ymmärrä niistä oikein yhtään mitään. Olenkin joutunut keskittymään yksityiskohtien sijasta suuriin ääriviivoihin, kokonaisuuteen, katsomaan metsää puiden sijasta.

Olen huomannut sen, minkä moni muukin, että raamatun vuodenkierto ja sen juhla-ajat heijastelevat historian kulkua. Se, mikä ankkuroi meidät tähän, on selkeä ymmärrys siitä, että se pääsiäinen, jolloin Kristus kärsi kuoleman, ja ensimmäinen kristillinen helluntai aloittivat seurakunta-ajan. Meidän on siis syvennyttävä juutalaiseen kalenteriin, jos aiomme ymmärtää sitä historian kulkua, joka liittyy hengellisiin asioihin.

Niin kummallista kuin se onkin, juutalaisilla on tavallaan kaksi kalenteria, joita saatetaan nimittää hengelliseksi ja maalliseksi, mutta minusta ne ovat molemmat yhtä hengellisiä. Ensimmäisen kalenterin mukaan vuosi alkaa keväällä, maalis-huhtikuussa, ja pian vuoden alussa on pääsiäinen. Toisen kalenterin mukaan uusi vuosi onkin syksyllä, syys-lokakuussa, jolloin uusi vuosi alkaa pasuunansoiton juhlalla ja sitä seuraavat nopeassa tahdissa suuri sovituspäivä ja vielä lehtimajanjuhla. Kun raamatussa puhutaan vuodenajoista, ei voida ajatella näitä meikäläisiä vuodenaikoja, vaan on ajateltava Israelin vuodenaikoja. Siellä Lähi-idässä ei oikeastaan ole kuin kaksi vuodenaikaa: kesä ja talvi. Kesä alkaa suurin piirtein pääsiäisen ajasta ja talvi alkaa suurin piirtein lehtimajanjuhlasta. Raamatun mainitsemat kevät- ja syyssateet ovat sikäli samoja sateita, että ne liittyvät talveen. Syyssateet ovat ne sateet, jotka tulevat syyskuussa ja aloittavat talven, kevätsateet ovat ne sateet, jotka päättävät talviajan ja ennakoivat kesän lähestymistä. Kesä on kuiva aika, jolloin sydänkesällä ei sada ollenkaan.

Minä olen maalla kasvanut ja ollut muutamia kertoja poikasena mm. viljankuivaamolla auttelemassa. Muistan hyvin, kuinka loppukesän päivä saattoi viiletä niin, että illalla tuli jo vilu vähissä vaatteissa. Silloin oli mukava painaa kätensä syvälle säkkiin, painaa ne sinne vastapuidun ja kuivurista juuri otetun viljan sisään. Se tuoksui voimakkaasti ja sen kostea lämpö hyväili viluisia käsivarsia.

Minulla oli tilaisuus vuonna 1996 käydä Kiinassa. Kävimme myös Keski-Kiinassa olevassa Xianin kaupungissa (lausu ”Sian”), joka on suurin piirtein Ateenan korkeudella, mutta sisämaassa. Olimme siellä kesäkuun puolessa välissä ja Xianin laitamilla korjattiin vehnää. Kuivureita ei kiinalaisilla näyttänyt olevan, vaan vehnä levitettiin asvaltille kuivumaan ja autot ja muut kulkuneuvot puikkelehtivat sitten vehnämattojen ohi. Minä katselin tätä kaikkea vähän kummissani. Olisin voinut hypätä pystyyn bussissa ja huudahtaa: ”katselkaa vainioita, ne ovat jo nyt vaalenneet leikattavaksi!” Mutta hiljaisena miehenä en tietenkään niin tehnyt, enkä ainakaan noin kaanaankielisesti, korkeintaan sanoin vaimolleni: ”Kato, vehnää puidaan jo!” Mutta ihmettelin toisaalta kyllä sitä, ettei kukaan muu bussissa tuntunut kiinnittäneen asiaan suurtakaan huomiota. Oli sentään kesäkuu! Kai he olivat niin tottuneita turisteja, kaiken nähneitä, ettei tämä heitä mitenkään hetkauttanut. – Nyt näen tässä saman tilanteen, joka opetuslapsilla oli hengellisen näkökyvyn suhteen Sykarin kaivolla. Ei opetuslasten silmät oikein olleet avautuneet sille tosiasialle, minkä Jeesus näki selvästi:

Te sanotte: ’Neljä kuuta kylvöstä korjuuseen.’ Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi. Joh.4:35.

On siis huomattava, että Israelissa, joka on maantieteellisesti etelämpänä kuin Xian, sato korjataan jo keväällä – meidän kannaltamme ”keväällä”. Itse asiassa pääsiäisen yhteydessä vietetty ohrantähkäjuhla (3.Moos.23:9), oli juhla, jolla juhlistettiin viljasadon ensimmäistä sadonkorjuuta. Siitä alkaen sadonkorjuu jatkui aina helluntain tienoille asti ja tietysti ylikin, koska helluntai sijoittui milloin aikaisemmaksi, milloin myöhemmäksi – juutalainen kuukalenteri kun oli (ja on edelleenkin) jonkin verran alkeellisempi kuin meidän. Helluntai kuitenkin oli varsinainen sadonkorjuujuhla ja sen hengellinen merkitys on meille kaikille ilmeinen.

Helluntain jälkeen sadonkorjuu jatkui vielä jonkin aikaa, mutta edessä oli siis kuiva kesä. Mitä tämä tarkoittaa? Niin sanottu apostolisen seurakunnan aika loppui aika nopeasti ja tultiin kuivalle keskiajalle. Evankeliumin ihana sanoma ei mennyt enää eteenpäin niin voimallisesti kuin aluksi ja seurakunnan johtajatkin alkoivat yhä enemmän vesittää sitä. Kristuksen seurakunta alkoi muodostua kirkkolaitokseksi ja Pyhä Henki vetäytyi loitommalle. Se hengellinen kesä, joka tuli ihmiskunnan historiaan pitkäksi aikaa jäädäkseen, oli todella kuivaa aikaa. Se oli ainakin sikäli kuivaa aikaa, että ns. hengen vuodatusta ei esiintynyt. Hengen vuodatus kuitenkin alkoi uudestaan, toisin sanoen hengelliset syyssateet alkoivat 1900-luvun alussa sinä Pyhän Hengen vuodatuksena, joka tunnetaan helluntaiherätyksen nimellä. Tätä aikaa, jolloin hengen vuodatus, ei vain helluntaiherätyksen muodossa, vaan myös ns. karismaattisena herätyksenä, on virvoittanut koko kristikuntaa, on nyt kestänyt noin 100 vuotta. Pitkä kuiva kesä on siis takana ja virvoittavat sateet ovat alkaneet.

Mitä seuraavaksi? Israelin vuodenajat eivät siis muistuta kovin paljon meikäläisiä, mutta yhteistä on se, että syksyllä korjataan hedelmäpuiden sato. Välimeren maissa tähän sadonkorjuuseen kuuluvat omenien ja luumujen lisäksi viinipuun sato, mutta myös päärynät, persikat ja muut sikäläiset hedelmät. Tämä hedelmä on siis kasvanut ja kypsynyt sinä kuivana aikana, jolloin ei pitkään aikaan satanut ollenkaan! Sinä aikana hedelmäpuiden, myös viiniköynnöksien, oli saatava keinokastelua tai puiden oli itse ulotettava juurensa syvälle maahan, jotta ne voivat saada kosteutta pohjavedestä.

Mikä on se pohjavesi, joka hengellisessä mielessä meitä kostuttaa? Se on se Pyhän Hengen virta, joka :

…kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Ilm.22.1.

Meistä tuntuu monesti, että ei se meihin asti ulotu, mutta kyllä ulottuu. Jos ei se näkyvästi aina virtaakaan, niin se virtaa kuitenkin pohjavetenä. Ja meidän on mahdollista olla kuin:

…puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen. Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää. Jer.17:8.

Joskus me näemme sen hengen virran, kun se pulppuaa sydänten maaperästä esiin. Jeesus sanoi, että emme näe tuulta, mutta kuulemme sen huminan.

Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita. Joh.3:8.

Jos emme näekään tuulta, näemme kuitenkin puiden heiluvan. Siitä, mitä Pyhä Henki tekee, me tavallaan näemme hänet. Näemme että hän on paikalla, on todellinen ja toimii meidän keskellämme. Jos vaikkapa kielillä puhumisen armolahja toimii, niin kuulemme hänet kuin solisevan veden. Näemmehän me luonnollisiakin lähteitä. Ne ovat niitä maaston kohtia, joissa pohjavesi ulottuu maan pinnalle ja joissa vesi silminnähden liikkuu ja virtaa esiin maan uumenista. Luultavasti Betesdan lammikkokin oli tällainen luonnollinen lähde, jonka mineraalipitoinen vesi tuskin oli erityisen parantavaa. Se mikä paransi, oli usko.

Syksyllä siis korjattiin hedelmäpuiden sato. Me elämme nyt tätä aikaa, mutta edessä on vielä suurempi sadonkorjuun aika. Yhä enemmän viiniköynnös kantaa satoa, yhä enemmän rypäleiden poimijoita kaivataan, yhä enemmän viini alkaa pursuta kuurnista. Yhä viinitarhan omistaja kulkee teillä ja aitovierillä ja kysyy:

Miksi te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina?’ ’Kukaan ei ole palkannut meitä’, he vastasivat. Hän sanoi miehille: ’Menkää tekin minun viinitarhaani.’ Matt.20:6-7.

Odotan siis Pyhän Hengen uudistusta seurakunnan ylle, odotan syksyn virvoittavia sateita (jos joku haluaa puhua kevätsateista, niin hyväksyn senkin), odotan että Herra alkaa valtuuttaa ja lähettää työmiehiä yhä enemmän hengelliseen työhön, odotan herätystä ja sitä, että Herra antaa voimallisen läsnäolonsa seurakunnan tilaisuuksiin, niin että pakanat ja kaikki jumalankieltäjät tyrmistyvät ja joutuvat häpeään. Odotan, että viini alkaa pursuta kuurnista, että kaikki armolahjat alkavat toimia, myös voimatekojen armolahja. (Voimatekojen armolahja toimii siellä, missä kuurot kuulevat, sokeat saavat näkönsä, mykät alkavat puhua ja rammat ja halvaantuneet lähtevät kävelemään.)

Herra pitää huolen oman satonsa korjaamisesta. Kyseessä on suuri hanke ja työtä riittää kaikille. Uskon kilpi on syntynyt kammiorukouksen puolustamiseksi ja jokamiehen ja -naisen innostamiseksi rukoilemisen jaloon työhön. Jotkut väheksyvät yksityistä rukousta tai ajattelevat, että se nyt kuuluu jokaisen vastuulle joka tapauksessa. Monet pitävät kovin suurta meteliä seurakunnan yhteisestä rukoilemisesta ja suurista kokoontumisista. Tärkeätä kuitenkin on itse rukoileminen eikä Jumala tarvitse siihen välttämättä suuria joukkoja. Hän etsii laatua, ei välttämättä paljoutta. Tämä laatu ei välttämättä kukoista jossakin julkisen metelin keskellä. Muistakaamme, että suitsutusalttari oli kaikkein pyhin ilmestysmajan alttareista. Sinne Jumalan kaikkeinpyhimpään, joka on jokaisen sisimmässä, ei voi harrastaa ryhmämatkailua. Juuri sellaisena hiljaisena, yhden henkilön hankkeena, se on kuitenkin arvokasta. Meidän näkymme on, että rukoileminen on kaikkien arvokkainta työtä, mitä tässä elonkorjuun tehtävässä on. Rukoilemisesta ei saisi tehdä jotakin hurskasta teemaa, jonka alla seurakunta voi viihdyttää itseään seurustelemalla itse asiassa keskenään eikä Herran kanssa. Toinen äärimmäisyys on, että rukoilemisesta tehdään show, jonka jotkut kuuluisuudet omivat itselleen. Kannustettakoon myös yksilöitä, jotka suorittavat julkista rukouspalvelua, mutta oikean tasapainon vuoksi pitäisi kammiorukouksen saada enemmän painoarvoa Jumalan seurakunnan suuressa kokonaisuudessa.

Mutta entä sitten, kun sato on korjattu? Silloin kuuluu pasuunan ääni ja yhtäkkiä pyhät temmataan ylös pilviin Herraa vastaan. Tämä vastaa täsmälleen sitä juhlaa, jota raamattu kutsuu pasuunansoiton päiväksi. Se on samalla uusi vuosi:

Ja seitsemännessä kuussa, kuukauden ensimmäisenä päivänä, olkoon teillä pyhä kokous; älkää silloin yhtäkään arkiaskaretta toimittako. Olkoon se teille pasunansoiton päivä. 4:moos.29:1. (KR33)

Tästä päivästä alkoi siis todellakin uusi vuosi. Hengellisesti se tarkoittaa, että seurakunta-aika päättyy ja luonnolliselle Israelille alkaa aivan uusi ajanjakso: se herää vuosisataisesta ruususen unestaan (jos tuota kärsimysten täyteistä erämaavaellusta sellaiseksi voi kutsua), se herää hengellisesti eloon:

Jos juutalaisten hylkääminen on avannut maailmalle pääsyn sovintoon, niin mitä tapahtuukaan, kun Jumala ottaa heidät yhteyteensä? Silloin kuolleet heräävät eloon! Room.11:15.

Tämä ei kuitenkaan tapahdu heti pasuunan soiton kanssa samana päivänä, vaan tulee ns. vihan aika, suuri ahdinko, jolloin seurakunta ei enää – ainakaan koko aikaa – ole maan päällä, vaan suuri ahdinko kohtaa jumalattomia ja nimenomaan juutalaisia. Tämä ahdinko sitten ajaa heidät parannukseen ja kääntymykseen ja heille tapahtuu se, mistä profeetta Sakarja kirjoittaa:

Mutta Daavidin sukuun ja Jerusalemin asukkaisiin minä vuodatan armon ja rukouksen nöyrän hengen. Ja he kohottavat katseensa minuun, kohottavat katseensa häneen, jonka ovat lävistäneet. He surevat häntä, niin kuin surraan ainoaa poikaa, ja valittavat häntä katkerasti, niin kuin esikoista valitetaan. Sak.12:10.

Silloin tullaan siihen hetkeen, että Jeesus Kristus palaa maan päälle. Ylimmäinen pappi siis saapuu temppelinsä – Israelin kansan – kaikkeinpyhimpään ja pyhittää sen. Tämä on sen suuren sovituspäivän, joka tähän asti on ollut vain esikuvallisesti olemassa, täysimääräinen toteutuminen.

Jeesuksessa ovat kaikki hengelliset juhlat jo toteutuneet. On turha korostaa joitakin juhla-aikoja ja sapatinpäiviä ja panna kaikki huomio niiden viettämiseen tai viettämättä jättämiseen – tästä Paavali opetti kolossalaisia:

Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä. Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis. Kol.2:16-17.

Niinpä voimme sanoa: minun sapattini on Kristus. Hänessä on minun työni ja suorittamiseni Jumalan edessä tehty – minä saan levätä hänessä! Minun pääsiäiseni on Kristus, minun helluntaini on Kristus. Ja niin edelleen. Joskus kyllä nostan hattua niille, jotka jaksavat vaikkapa paastota pääsiäisen edellä. Hiljaa mielessäni voi nostaa hattua, mutta en minä itse ole kokenut erityistä tarvetta mihinkään kirkkovuoden mukaiseen jumalanpalvelukseen. En minä rukoile silloin, kun on kirkkovuoden mukainen rukoussunnuntai – kyllä yritän rukoilla joka päivä.

Yritämme siis pureutua Jumalan määräämiin juhla-aikoihin siinä mielessä, millä tavoin ne viittaavat historian kulussa odotettaviin käänteisiin. Näistä Jumalan säätämistä juhlista, joista muuten juutalaiset pitävät suurta sovituspäivää, jom kippuria, vuoden tärkeimpänä juhlanaan, voit lukea 3.Mooseksen kirjasta luvusta 23, jakeet 23 – 36. Kuten jo totesin, se suuri sovituspäivä, jolloin ylimmäinen pappi meni kaikkeinpyhimpään ja pyhitti sen – ainoan kerran vuodessa, kun kaikkein pyhimpään mentiin – ei ole löytänyt vielä sitä suurta historiallista toteutumistaan, jota se odottaa, vaikka Jeesus on jo tullut ja mennyt taivaalliseen kaikkeinpyhimpään. Hengellisesti se on jo toteutunut, mutta ei vielä historiallisesti, luonnollisen Israelin kohdalla – koko kansaa koskien. Ja tulemmehan mekin kerran olemaan siinä historian käänteessä mukana! Mutta se tapahtuu kerran ja sitten saamme viettää lehtimajanjuhlaa: muistella maanpäällistä vaellustamme ja sen käänteitä, asua lehtimajoissa. Silloin tuhatvuotisessa valtakunnassa me teemme, kuten Israelin lapset tekivät, kun Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin, menemme ja katkomme palmupuiden ja muidenkin puiden oksia ja levitämme niitä tielle ja levitämme niitä katoiksi lehtimajoihin. Tuo kolmen juhlan aika syksyllä tulee olemaan meidänkin historiassamme, ei vain luonnollisen Israelin historiassa, todella merkittävää aikaa! Monet Jumalan salaisuudet avautuvat meille silloin konkreettisella tavalla.

On mielenkiintoista, että aina, kun Jumalan valtakunta ilmestyi voimassaan, raamatun henkilöille tuli tarve tehdä lehtimajoja. Ilmestysvuorella Pietari sanoi:

Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Mark.9:5.

Pietarin majanrakennuspuuha on usein esitetty huvittavassa valossa. Ei se sitä ole. Siinä kunnon juutalainen puhuu. Mitä muuta kunnon juutalainen voisi ehdottaa silloin, kun ”Jumalan valtakunta on tullut voimassaan” (Mark.9:1). Samoin voimme ymmärtää, että palmunoksien levittäminen tielle, kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin, loukkasi juutalaisia, jotka näkivät siinä lehtimajanjuhlan aineksia. Mutta tottakai se kuului asiaan, sillä siinäkin tilanteessa ”Jumalan valtakunta tuli voimassaan”. Asian lopullinen toteutuminen antoi kuitenkin vielä odottaa. Mutta nyt on tuo historian suuri käännekohta tullut huomattavasti paljon lähemmäksi. Ajan merkit ovat kohdallaan: luonnollinen Israel asuttaa jälleen Palestiinaa, syyssateet ovat tulleet ja suuren sadonkorjuun aika on ovella, pasuunansoiton päivä on lähellä.

Meidän tulee siis ymmärtää ajan merkit ja käyttää jäljellä oleva aikamme oikein. Rukoilemme: Pyydän sinua, elon Herra, jolle sato kuuluu: tässä olen, lähetä minut tekemään työtä sinun viinitarhassasi! Varusta minut hengellisellä varustuksella, anna hengellinen armoitus rakentaa Kristuksen ruumista ja seurakuntaa, ja valtuuta olemaan ihmisten kalastaja ja voittamaan sieluja, valtuuta rukoilemaan uskoon tulleiden puolesta niin, että nämä saavat Pyhän Hengen lahjan. Valtuuta karkottamaan pahoja henkiä ja parantamaan kaikkinaisia tauteja ja vaivoja. Näytä mitä sinä teet, että minä tekisin samoja tekoja ja lähetä liikkeelle niin kuin lähetit nuo 72 pyhää miestä ja naista. Suo minulle se armo, että Kristuksen kuva tulee minusta esiin. Kun olen ollut heikkoudessa sinuun sitoutunut, niin auta, että sinun elämäsikin tulee esiin minun vaelluksessani. Vapauta, Pyhä Henki, sitä ylösnousemusvoimaa, joka minussa on, toimimaan konkreettisesti seurakunnan parhaaksi. Auta minua olemaan hyvä paimen, joka etsii kadonneita, tuo takaisin eksyneitä, sitoo haavoittuneita, parantaa sairaita. Auta minua ruokkimaan nälkäisiä ja juottamaan janoisia elävän veden lähteestä. Suo minun sinun kanssasi rakentaa ja koota, ei hajottaa. Neuvo minua Henki, auta minua, Pyhä Jumala. Omassa itsessäni olen heikko, mutta tulkoon sinun nimesi kunniaksi ja kirkkaudeksi, että sinä olet minussakin väkevä! Aamen.

Mainokset
Kategoria(t): 2003, Hengen miekka, Saarnat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Katselkaa vainioita

  1. Simo sanoo:

    Oma arvioni tästä saarnasta: Suuria linjoja siinä piirretään. On järisyttävä oivallus, kun huomaa, miten raamattu puhuu historiasta ja nimenomaan tulevaisuudesta. On myös hengellisen kasvun merkki omalta osaltaan itse kunkin kohdalta, jos ymmärtää raamatun monitasoisuuden ja tajuaa, kuinka monen tason ilmoitusta sisältyy juhla-aikoihin ja vuodenaikojen vaihteluihin ym. Siinä tulee vastaan ”elämän sipuli”: kuori sitä ja löydät uuden kuoren ja taas uuden syvemmän merkityksen samasta asiasta… Luulen, että näissä teemoissa on itsellänikin vielä paljon sulateltavaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s