Yksi kaste

Tässä kirjoituksessa syvennymme kasteeseen raamatun sanan pohjalta

Kastekysymys on jakanut kristikuntaa ehkä enemmän kuin mikään muu oppikysymys. Nykyaikana tilanne on edelleen huono, vaikka kristikunta on käynytkin läpi useita herätyksen aikoja, joita on leimannut se, että kristityt ovat voineet kokoontua yhteen. Näinhän tapahtui Niilo Yli-Vainionkin aikana. Kristityt tulivat samoihin kokouksiin eri suunnista eikä Niilo halunnut perustaa uusia seurakuntia, vaan hän lähetti uskoon tulleet kasvamaan olemassa oleviin seurakuntiin. Kun olen käynyt kristillisillä keskustelupalstoilla, olen suorastaan järkyttynyt siitä, millainen riitely ja ärhentely niitä leimaa. Luterilaiset ja helluntailaiset ovat kuin ne tunnetut terrierit, jotka repivät samaa sukkaa. Autoilija Eino Heikkinen onkin todennut: ”Teologia syntyy siten, että otetaan yksi raamatunkohta ja riepotetaan sitä kuin terrieri sukkaa, eikä sille sukalle käy mitenkään”. Kastekysymys näyttää olevan se ”opillinen sukka”, joka joutuu pahimman riepotuksen kohteeksi.

En vaivautuisi missään tapauksessa minkään kapea-alaisen kastenäkemyksen puolestapuhujaksi. Minut on kastettu uskovien kasteella ja edustan siis tavallaan helluntailaista kastenäkemystä, mutta jos luulet, että suhtaudun jotenkin kielteisesti lapsikasteeseen, niin erehdyt. Kun päätin kirjoittaa tämän artikkelin, lähdin siitä, että yritän kirjoittaa tämän niin, että tämän voivat lukea sekä luterilaiset että helluntailaiset ja kaikki muutkin loukkaantumatta. Jos joku on niin ”juntti”, ettei siedä opillista keskustelua mistään muusta kuin oikeassa olemisen lähtökohdasta, hänen lienee viisainta lopettaa lukeminen tähän.

Eräs henkilö otti lähtökohdakseen sen raamatun kohdan, jossa Paavali sanoo ”minä en häpeä evankeliumia” (Room.1:16) ja totesi ”minä en häpeä kastetta”. Hän teki sen ymmärtääkseni uskovien kasteen puolesta lapsikastetta vastaan. Minä taas en halua lähestyä kastekysymystä tuolta kannalta, vaan haluan sanoa mieluummin: ”minä en häpeä luterilaista sisartani tai veljeäni, jolla on erilainen kastekäsitys kuin minulla”. Kastehan merkitsee vanhan luonnon hautaamista. Olen jossain yhteydessä sanonut ja sanon uudestaan: jos minä nyt alkaisin lyödä sisariani ja veljiäni, joilla on erilainen kastekäsitys kuin minulla, silloinhan vanha luontoni hallitsisi minua ja minun erinomainen kasteeni muuttuisi kastamattomuudeksi!

Paavali aikoinaan nuhteli korinttilaisia ryhmäkuntaisuudesta. Hän oli kuullut huonoja uutisia ja antoi palautetta tähän tapaan:

Olen näet saanut kuulla Khloen väeltä, että teillä, veljeni, on keskenänne riitoja. Tarkoitan sitä, että toiset teistä sanovat: ”Minä olen Paavalin puolella”, toiset taas: ”Minä Apolloksen”, ”Minä Keefaksen”, ”Minä Kristuksen”. Onko Kristus jaettu? Onko ehkä Paavali ristiinnaulittu teidän puolestanne? Paavalinko nimeen teidät on kastettu? 1.Kor.1:11-13.

Tämä erilaisiin ryhmäkuntiin jakautuminen tuli siis esiin jo apostolisen seurakunnan aikana ja voidaan kääntää nykyajan kielelle tähän tapaan: ”Tarkoitan sitä, että toiset sanovat: ’minä olen luterilainen’, toiset taas ’ minä olen helluntailainen’ jne.” Paavali myös puhuu siitä, että ryhmäkunnat olivat Jumalan sallimia koetuksia uskoville, jotta selviäisi, kuka kestää koetuksen.

Täytyyhän teillä ollakin keskuudessanne ryhmäkuntia, jotta nähtäisiin, ketkä teistä osoittautuvat luotettaviksi. 1.Kor.11:19.

Kuka siis on se, joka kestää koetuksen? Onko se koetuksen kestävä henkilö, joka on oikeassa? Onko luotettava se, joka osaa valita erilaisista opillisista vaihtoehdoista sen oikean? – Minun mielestäni ei. Minun käsitykseni mukaan luotettava on se, joka ei sitoudu ryhmäkuntiin, vaan pyrkii kaikin tavoin rakentamaan yhteyttä. Tällainen luotettava henkilö ymmärtää, että Jumala ei ole kutsunut meitä olemaan oikeassa, vaan rakastamaan toisiamme. Niinpä hän kykenee ymmärtämään erilaisia näkökantoja, sulattamaan niitä ja hyväksymään sen, että uskovilla on erilaisia näkökantoja samasta asiasta. Hän ei hylkää sisarta tai veljeä sen vuoksi, että ”hän on väärässä”. Hän ei välttämättä itse pysty ajattelemaan samalla tavalla, mutta hän kunnioittaa toisen oikeutta ajatella asiasta eri tavalla. Hän on uskossaan aikuinen ja sietää erilaisuutta. Tällainen on luotettava uskova.

Jos sinä olet sitä mieltä, että Jumala on kutsunut meidät olemaan oikeassa ja haluat kaikki muut käännyttää oman näkemyksesi kannalle, niin suosittelen, että et lue tätä kirjoitusta eteenpäin, sillä se olisi turhaa. Kehotan sinua miettimään, onko tosiaan Jumala kutsunut sinut oikeassa olemiseen.

Sinä uskot olevasi sokeiden opastaja ja pimeydessä elävien valo, ymmärtämättömien kasvattaja ja kokemattomien opettaja, kun sinulla on tieto ja totuus hallussasi lakiin kirjoitettuna. Room.2:19-20.

Raamatun käsite ”laki” voidaan tässä ymmärtää myös oikeaksi tiedoksi tai oikeaksi opetukseksi, erehtymättömäksi opiksi. Uskotko todella, että sinut on kutsuttu jakamaan maailmalle oikeassa olemisen viisautta?

Minä en usko sitä sinusta enkä itsestäni. Mutta jos voin oppia kunnioittamaan uskonsisaria ja -veljiä riippumatta heidän opillisista käsityksistään, olen jo pitkällä. Puhun siis uskon sisarista ja -veljistä, en kenestä tahansa moukasta, joka luulee ymmärtävänsä hengellisiä asioita, vaikka ei ole edes uskossa tai edes herätyksen tilassa, vaan on syvällä pakanuudessa ja synnissä. Tuollaisiakin tyhjän puhujia ja kaiken maailman pellejä näkee joskus jakamassa neuvoja oikeasta uskosta.

Kun olen seurannut sitä alkeellista kastekeskustelua, jota käydään keskustelupalstoilla, huomaan, että kasteeksi ymmärretään kasteen toimitus. Niinpä uskovat ovat toistensa kurkussa sen vuoksi, että yksi on kastettu noin ja toinen näin. Yksi on valeltu vedellä ja toinen upotettu. Yksi on kastettu vauvana ja toinen aikuisena. Ikään kuin kaste olisi jotakin, joka voidaan kokonaan kuvata ja selittää kasteen toimituksen kautta.

Rakas ystävä, usko minua, kun sanon: kaste on prosessi, joka alkaa kasteen toimituksesta ja jatkuu läpi uskonelämän. Kasteen toimittamisen tapa on vain yksi puoli kasteesta, ikään kuin lähtölaukaus, mutta mitä pidemmälle kasteen prosessi meidän sisimmässämme etenee, sitä toisarvoisemmaksi voidaan nähdä kasteen toimittamistapa. Tämän näkökohdan mukaan se kastekeskustelu, jota yleensä käydään, on kovin alaikäistä ja epäolennaiseen keskittynyttä.

Jos haluamme kasteessa keskittyä olennaiseen, meidän tulee keskittyä kasteen sisältöön. En ole huomannut, että näissä kastekiistoissa, joita olen seurannut, olisi keskusteltu juurikaan kasteen sisällöstä. Olen myös tehnyt sen havainnon, että kasteesta puhutaan pelkästään uuden testamentin kannalta eikä huomata, että vanhassa testamentissa on paljon kasteen esikuvia. Tämä näkökulman kapeus tulee esille esimerkiksi siinä yleisessä helluntailaisten väitteessä, ettei raamatussa ole lapsikastetta ollenkaan. Tottakai on: Mooses vedettiin ylös vedestä, kun hän oli vauva.

Faraon tytär antoi hänelle nimeksi Mooses sanoen: ”Olen nostanut hänet vedestä ylös.” 2.Moos.2:10.

Helluntailaiset – joihin tavallaan itsekin lukeudun – inttävät myös, että ympärileikkaus ja kaste ovat kaksi eri asiaa eikä niitä saa sekoittaa yhteen. En oikein ole itse pystynyt jakamaan tätä käsitystä heidän kanssaan. Ympärileikkauksen ja kasteen sisällössä on niin paljon samaa: vanhan luonnon kuolema ja uuden herättäminen eloon. Molemmat ovat aivan kuin saman asian ilmentymiä, lujasti pelastukseen ankkuroituneita asioita ja sitä pelastusta mukanaan kantavia tekijöitä. Jos luterilaiset ovat ottaneet esikuvaksi kasteelleen poikalasten ympärileikkaamisen vauvana ja haluavat samalla tavoin toimittaa kristillisen kasteen vauvoille, en välttämättä halua lähteä kiistämään heidän menettelynsä raamatullisuutta.

Entä sitten tämä kiista, että vauvoja ei pidä kastaa, koska ensin pitää tulla uskoon ja vasta sitten voidaan kastaa? Käydäänpä läpi kasteen esikuvia. Nooan arkki kuvaa kastetta:

Vain muutama ihminen, kaikkiaan kahdeksan, pelastui arkissa veden kantamana. Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste… 1.Piet.3.20-21.

Arkissa olevat ihmiset olivat aikuisia, sillä Nooa sai lapsenlapsia vasta vedenpaisumuksen jälkeen (1.Moos.10:1). Toinen kasteen esikuva on Mooseksen nostaminen vedestä, josta jo mainitsin. Helluntailaisilta voidaan kysyä, oliko Mooses uskossa, kun hän sai tämän kasteensa? Vai saiko Mooses kasteen vanhempiensa uskon mukaan? Eivätkö juuri hänen vanhempansa jättäneet hänet veden varaan? Eikö Mooses saanutkin jo vauvana kasteen, jossa hänen luonnollinen elämänsä heprealaisten yhteydessä haudattiin ja hän sai uuden elämän Faraon hovissa? – Kolmas esimerkki kasteesta on israelilaisten Punaisen meren ylitys, josta sanotaan, että

Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi. 1.Kor.10:2.

On aivan varmaa, että israelilaisten joukossa oli kaiken ikäisiä, myös sylivauvoja. He saivat kollektiivisen kasteen kokonaisena kansakuntana. Tavallaan tämä kokonaista kansakuntaa koskeva kaste annettiin jo vedenpaisumuksessa, sillä raamattu sanoo, että Nooasta polveutuvat kaikki maailman kansat (1.Moos.9:19). Ehkä voin yrittää ajatella vaihteeksi helluntailaisesti ja sanoa, että tosin israelilaiset kaikki kastettiin Mooseksen seuraajiksi, mutta niiden, jotka olivat tuolloin vauvoja, täytyi saada oma kasteensa aikuisena silloin, kun Joosua johti heidät Jordanin yli Kanaanin maahan. Niin tai näin, huomaamme, että kaste tulee esiin raamatussa ensin kollektiivisena, kokonaista kansaa koskevana, ja vasta myöhemmin yksilöitä koskevana. Ehkä tämän kasteen puhdistava käytäntö alkoi tapahtua yksilötasolla vasta, kun papit saivat tehtäväkseen suorittaa seremoniallisia peseytymisiä ilmestysmajassa. Jotkin peseytymissäännöt eivät koskeneet vain pappeja, vaan tavallistakin kansaa (5.Moos.23:11).

Uuden testamentin kaste alkaa hahmottua vasta Johanneksen palvelutyön kautta. Hän halusi kastaa Jordanissa ne, jotka tunnustivat syntinsä (Matt.3:6). Tässä kasteen muuttuminen kollektiivisesta yksilölliseksi on jo tapahtunut. Johannes todennäköisesti otti käytäntöön upotuskasteen. Niistä päivistä asti on kiistelty kasteen toimittamistavasta, sillä raamattu kertoo, että tästä syntyi kiistaa juutalaisten kanssa:

Kerran Johanneksen opetuslapset kiistelivät erään juutalaisen kanssa puhdistautumisesta. Joh.3:25.

Johanneksen kaste oli siis kaste, jonka saattoi ottaa vastaan parannuksen tehnyt ihminen ja siinä hän sitoutui tuottamaan ” hedelmää, jossa kääntymys näkyy!” (Matt.3:8). Se on siis olemukseltaan vielä vanhan liiton kaste, sillä siinä ihminen pyytää Jumalalta syntejään anteeksi ja tavallaan sitoutuu elämään jatkuvassa parannuksessa. Johanneksen kasteessa painopiste on ihmisen teoissa, hänen katumuksessaan ja kääntymyksessään ja se on Jumalan suuntaan eräänlainen rukous: anna minulle anteeksi ja auta minua elämään oikein. Mutta samalla se valmistaa tietä uuden liiton kasteelle, sille kasteelle, josta Pietari sanoo selittäessään Nooan arkin esikuvallista luonnetta:

Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä [Johanneksen kaste], vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton [Uuden liiton kaste]. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus… 1.Piet.3:21.

Tässä kasteessa ei siis ole enää painopiste siinä, mitä ihminen tekee, vaan siinä, mitä Jumala tekee. Jumala on tehnyt kasteessa meidän kanssamme hyvän omantunnon liiton ja se liitto perustuu – ei meidän parannukseemme, ei meidän kuuliaisuuteemme (kuten rakkaat helluntailaiset ystävämme haluavat usein korostaa) – vaan Kristuksen ylösnousemukseen. Kristus on siis valmistanut meille kasteen ja ottanut meidät kasteen liittoon samalla tavalla kuin hän kerran otti Nooan liittoon kanssaan ja lupasi, ettei enää koskaan hukuta maailmaa. Jumala antoi tästä liitosta merkiksi sateenkaaren ja Jeesuksen Kristuksen hän herätti kuolleista merkiksi siitä, että hänen liittonsa meidän kanssamme on pätevä ja pysyy voimassa. Uuden liiton kaste ei siis enää ole parannuksen kaste siinä mielessä, että painopiste olisi ihmisen kuuliaisuuden teoissa.

Paavali kyseli aikoinaan efesolaisilta:

”Millä kasteella teidät sitten on kastettu?” kysyi Paavali. He vastasivat: ”Johanneksen kasteella.” Silloin Paavali sanoi: ”Johannes tosin kastoi vedellä parannukseen, mutta hän kehotti ihmisiä uskomaan toiseen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, Jeesukseen.” Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen… Ap.t.19:3-5.

Uskovien kasteen kannattajia syytetään joskus ”kasteen uusijoiksi”. Yllä oleva esimerkki antaa mahdollisuuden kasteen uusimiseen, jos kastettavan käsitys ja ymmärrys kasteen sisällöstä on muuttunut.

Aloimme tutkia siis kasteen esikuvia ja päädyimme uuden liiton kasteeseen. Mutta vielä on kasteen sisältö jäänyt osittain hämäräksi. Yritän nyt syventyä siihen lisää.

On kaikille ilmeistä, että yksi kasteen keskeinen tarkoitus on puhdistautuminen. Sitä edustivat leeviläisten pappien seremonialliset pesut ilmestysmajassa ja temppelissä ja sitä edusti Johanneksenkin kaste. Myös uuden liiton kaste puhdistaa. Paavalille sanottiin:

Älä vitkastele. Huuda avuksi hänen nimeään, nouse ja anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois. Ap.t.22:16.

Uuden liiton kasteessa tapahtuu kuitenkin niin syvällinen puhdistuminen, että sitä ei saa aikaan ihminen. Ihminen voi suorittaa kasteen toimituksen, mutta kasteen syvemmän todellisuuden tuo esiin Jumala itse. Se tapahtuu siinä prosessissa, joka alkaa kasteen toimituksesta. Tämän syvän hengellisen prosessin tarkoitus on kuolettaa vanha ihminen ja herättää eloon uusi luomus Kristuksessa. Se prosessi alkoi sydämen ympärileikkauksesta hengessä, toisin sanoen uudestisyntymisestä, ja sen on tarkoitus jatkua kasteessa. Näin kaste on yksi puoli pelastusta. Pelastus on kolminainen, kuten pelastuksen Luojakin on kolminainen: 1) sydämen ympärileikkaus hengessä (uudestisyntyminen tai uskoon tulo) 2) kaste ja 3) Pyhän Hengen osallisuus. Näin voidaan numeroida nämä kolme asiaa, mutta varmasti voidaan niiden järjestys nähdä myös luterilaisen opin pohjalta niin, että kaste onkin ykkönen. Minä en näe siihen raamatullista estettä, mutta jos joku vetoaa niihin raamatun kohtiin, joissa uskoon tulo, kaste ja seurakuntayhteys tai Pyhän Hengen saaminen asetetaan johonkin määrättyyn järjestykseen, niin olkoon siihenkin näkemykseen oikeus ilman, että alamme riidellä asiasta.

Kaste on hautaaminen, sillä siinä vanha luonto haudataan Kristuksen kanssa. Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin… Kol.2:12. Tämä kasteen ominaisuus tulee esiin jo vanhan liiton esikuvissa. Vedenpaisumus oli hauta niille, jotka eivät pelastuneet. Kuolleen meren ylitys oli hauta egyptiläisille. Mielenkiintoista on, että ne israelilaiset, jotka kapinoivat Moosesta vastaan ennen Punaisen meren ylitystä, sanoivat: Oliko Egyptissä niin vähän hautatilaa, että sinun piti tuoda meidät tänne autiomaahan kuolemaan? 2.Moos.14:11.

Kaste on uuden luomuksen herättäminen eloon, se on ylösnousemuksen salaisuus, joka on kätketty meidän sisäiseen ihmiseemme jo tässä ajallisessa elämässä.

Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Room.6.4.

Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista. Kol.2.12.

Israelilaiset saivat kaikki kasteen Mooseksen seuraajiksi (1.Kor.10:2). Samoin uuden liiton kaste on kaste Kristuksen seuraamiseen. Tässä kaste toimii monella tasolla, sillä se on eräässä mielessä edelleen myös kaste kastajansa seuraamiseen. Laajemmin ottaen voidaan puhua sitoutumisesta kasteessa seurakunnan opetukseen. Näin seuraamisessa tai seurattavassa on useita tasoja: kastaja, seurakunta, Jeesus. Minut on kastettu sekä luterilaisella kasteella että uskovien kasteella. Helluntailainen kastajani koki jossain vaiheessa elämäänsä vaikean vaiheen, jolloin hän erosi vaimostaan, lähti sananjulistajan virasta pois ja eli vähän kylmällä paikalla uskossaan. Tänä aikana minäkin koin suuria kiusauksia elämässäni ja takaiskuja. Minäkin olin kylmällä paikalla uskossani. Kun uudistuin, kuulin vähän myöhemmin, että kastajanikin oli uudistunut ja hoiti jälleen pastorin virkaa erässä seurakunnassa. En tiedä, pidätkö tätä todistelua pätevänä, mutta minä uskon, että kastajalla on erittäin suuri vastuu siitä, miten hän elää sen vuoksi, että se vaikuttaa kaikkien niiden elämään, jotka hän on kastanut. Onneksi meitä ei ole kastettu kenenkään ihmisen nimeen, vaan Jeesukseen Kristukseen, jolloin olemme ennen kaikkea ja viime kädessä liitettyjä häneen eikä seurakuntaan tai kastajaamme.

Kaste suojelee meitä pahan voimilta. Kaste on veden muodostama muuri minun ja pahojen henkivaltojen välissä. Mihin tämä käsitys perustuu? Huomaamme sen israelilaisten Punaisen meren ylityksessä, joka siis toimii kasteen esikuvana meillekin. Vesi hukutti egyptiläisten sotajoukot, jotka voimme nähdä henkivaltojen edustajina. Kun minä uudistuin nuorena miehenä uskossani ja halusin mennä uskovien kasteelle, Herra opetti minulle kasteesta ensin jotakin. Kasteen merkitys puhdistautumisena oli yksi ja se merkitsi konkreettisesti sitä, että laitoin pois ulkonaisesta elämästäni sellaisen, mikä ei enää kuulunut jumaliseen elämään. Minua ei ensin vaivannut yhtään, että kirjahyllyssäni oli maailmallista musiikkia, kun en soittanut sitä enää. Mutta Pyhää Henkeä vaivasi se ja hän kehotti minua hankkiutumaan eroon sellaisesta, mikä ei enää kuulunut uskovan elämään. Niinpä vein mm. nuo tarpeettomiksi käyneet LP-levyni roskikseen. Halusin panna ”roskana pois” sen, mikä ennen oli olevinaan arvokasta (Fil.3:8). Kuin välähdyksenä näin nuo levyt hengen silmin ja ilmestyksenomaisesti minulle valkeni, että ne olivat kuin nuo egyptiläisten sotavaunujen pyörät, jotka irtosivat siellä Punaisen meren pohjamudassa (2.Moos.14:25 – KR38). Tajusin, että kaste merkitsee näitä kahta asiaa: ulkonaista puhdistautumista ja voittoa henkivalloista. Protestanttisessa lapsikasteessa on pitkään elänyt perinne, että lapsen vanhemmat ”irtisanoutuvat Saatanasta”. Vaimoni ei tätä perinnettä ymmärrä eikä toisaalta helluntailaisetkaan, jotka pitävät lapsia Jumalalle otollisina ilman kastettakin. Luulen kuitenkin, että riippumatta siitä, mitä kasteen toimituksessa lausutaan, kaste toimii suojana Pahan voimia vastaan. Niin kuin Punainen meri esti israelilaisia kääntymästä takaisin Egyptiin, samalla tavoin kaste tekee uskoon tulleelle vaikeammaksi palata maailmaan.

Kaste merkitsee julkista uskon tunnustamista ja liittymistä (tai liittämistä) seurakuntaan. Tuo uskon julkinen tunnustaminen kasteessa toteutuu uskovien kasteen yhteydessä, sillä vauvahan ei voi tunnustaa uskoansa. Lapsikasteessa sylilapsen vanhemmat ja koolla oleva seurakunta tunnustavat tavallaan uskoa lapsen puolesta. Uskoon tulo varttuneemman henkilön kohdalla voi tapahtua yksinäisyydessä. Se on jotakin, jota ei voi aina välittömästi havaita. Niinpä uskoon tullut kertoo uskostaan seurakunnalle ja seurakunta sitten toteaa, onko kyseinen henkilö tullut aidosti uskoon vai ei. Kaste on sitten seurakunnan ja kastettavan yhteinen vahvistus sille, että usko on todellista ja samalla uskoon tulleen henkilön julkinen tunnustautuminen uskoon. Tämä käsitys kasteesta uskon julkisena tunnustamisena esiintyy erityisesti baptistien teologiassa. Helluntaiseurakunnissa usein halutaan henkilön ”jättäytyvän” julkisesti, jolloin tämä jättäytyminen ja uskon ratkaisun tekeminen toimii samalla asian julkisena puolena ja kaste ymmärretään seurakuntaan liittymiseksi. Usein myös uskoon tulleelta odotetaan ns. ”todistusta”, jossa henkilö omin sanoin kertoo seurakunnalle uskostaan. Olen sitä mieltä, että kasteen roolia on tässä yhteydessä jonkin verran hämärretty. Samalla näissä seurakunnissa, jossa toteutetaan uskovien kasteen käytäntöä, on vaara, että tehdään vääryyttä ja estetään ihmisiä saamasta kastetta. Ainakin minulle tapahtui näin ja sain odottaa kasteelle pääsyä mielivaltaisin syin puoli vuotta ihan tarpeettomasti.

Raamattu sanoo, että meillä on yksi kaste. Tämä tulee esille efesolaiskirjeessä:

On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa. Ef.4:4-6.

Uskon ehdottomasti, että niin lapsikaste kuin uskovien kastekin ovat syvemmältään yhtä ja samaa kastetta. Uskon, että kasteen syvempi olemus ja hengellinen totuus tekee työtään riippumatta kasteen toimittamisen tavasta, ajankohdasta ja veden määrästä. Meidän on nähtävä, missä kasteen todellinen painopiste on: se siinä Jumalan työssä, mitä hän tekee meissä. Kaste – niin kuin uskokin – on lahja, Jumalan työtä alusta loppuun. Emme kuitenkaan voi irrottaa kastetta elävästä uskon todellisuudesta, sillä kaste voi oikeasti toteutua vain uskon kautta Kristukseen, hengellisessä elämän yhteydessä häneen.

Käymme rukoukseen: Kiitos, rakas taivaan Isä, kasteesta. Kiitos, että olemme saaneet vastaanottaa kasteen ja sinä toteutat kasteen salaisuuden meidän elämässämme. Kiitos, että vanha ihmisemme on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu ja upotettu kasteen hautaan. Kiitos, että sinä kasteen kautta herätät meidät uuteen elämään Kristuksessa. Kiitos, että sinä, Jeesus, joka olet Ylösnousemus ja Elämä, olet saanut valtuudet Isältä viedä meidät tosi elämään ja myös kasteen täyttymykseen. Kiitos, että luot meidät uudeksi ja herätät ylösnousemuselämään. Kiitos, että kaste merkitsee sitä, että uuden luominen jatkuu koko ajan ja sinä et jätä kesken kättesi työtä meissä. Kiitos, että olemme saaneet kasteen kautta tulla sinun seurakuntasi yhteyteen. Kiitos, että sinä olet kasteessa kätkenyt meidät kätesi suojaan. Kiitos, että saamme laittaa sivuun kaiken oppikiistelyn kasteesta ja löytää kasteen sisällöstä sen, mikä yhdistää meitä. Kiitos, että meillä on yksi kaste! Ylistys ja kunnia sinulle, Herra! Aamen.

Mainokset
Kategoria(t): 2004, Hengen miekka, Saarnat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Yksi kaste

  1. Simo sanoo:

    David Pawson käsittelee kastetta yhtenä pelastuksen elementtinä, missä kaste puhdistaa ihmisen menneisyyden, kun hän on ensin tehnyt parannuksen ja uudestisyntynyt. Pyhän Hengen kaste on vastaavasti annettu uskonelämää – siis uskovan tulevaisuutta – varten. Tämä on hyvä näkökohta, mutta sellaisenaan vähän kapea-alainen avaamaan meille kasteen koko merkitystä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s