Barnabas

Tässä kirjoituksessa perehdymme Barnabaksen elämään ja yritämme oppia niistä asioista, mitkä liittyvät Barnabaksen persoonaan.

Barnabas on lempinimi, jonka hän sai Jerusalemin seurakunnassa. Raamattu kertoo, että hän oli ensimmäisiä, jotka alkoivat rahoittaa seurakunnan toimintaa myymällä omaisuuttaan:

Myös Joosef, Kyproksesta kotoisin oleva leeviläinen, jota apostolit kutsuivat Barnabakseksi – nimi merkitsee: rohkaisija – myi omistamansa pellon ja toi rahat apostolien jaettavaksi. Ap.t.4:36-37.

Hänen alkuperäinen nimensä oli siis Joosef ja hän ei ollut Juudan sukukuntaa, kuten useimmat opetuslapset, eikä hän ollut Benjaminin sukukuntaa, kuten Paavali. Hän oli leeviläistä pappissukua, vaikka raamatussa ei ole mitään mainintaa siitä, että hänellä olisi ollut temppelipalveluksessa mitään roolia. Ehkä siihen oli luonnollisena syynä se, että hän oli kotoisin Kyproksesta ja oli muuttanut Jerusalemiin. Raamattu ei kerro, tuliko hän sinne vanhempiensa mukana, mutta Jerusalemissa joka tapauksessa asui hänen sukulaisiaan, nimittäin hänen tätinsä ja tämän poika Markus, jota myös Johannekseksi kutsuttiin.

…hän lähti kohti Johanneksen äidin Marian taloa, sen Johanneksen, jota kutsutaan Markukseksi. Siellä oli paljon väkeä rukoilemassa. Ap.t.12:12.

Tämä Markus, jota pidetään myös Markuksen evankeliumin kirjoittajana, oli siis Barnabaksen serkku.

Teille lähettää terveisiä vankitoverini Aristarkos, samoin myös Markus, Barnabaksen serkku…. Kol.4:10.

On todennäköistä, että tämä Markuksen perhe hoiti Jerusalemissa liiketoimintaa, jota tänä päivänä kutsuttaisiin ravitsemusalan yritykseksi tai hotelliksi. Heillä oli omistuksessaan iso talo, jossa oli huoneita matkalaisille eli niille, jotka tulivat pyhiinvaellusmatkoille Jerusalemiin. Tämä oli sesonkiluontoista liiketoimintaa, sillä asiakkaita oli paljon suurina juhlapyhinä pääsiäisenä, helluntaina ja suuren sovitusjuhlan aikaan syksyllä. Tähän hotelliravintolaan, jota nämä ihmiset pyörittivät, kuului myös ruokasali, ehkä useampiakin. Minun teoriani mukaan se yläsali, jossa ehtoollinen asetettiin, oli juuri Markuksen äidin omistama huoneisto. Markus ja Barnabas olivat työssä tässä yrityksessä. He olivat tietenkin työnjohtajia, sillä orjat tekivät käytännön työt. Voidaan puhua orjista, vaikka täytyy muistaa, että sen ajan orja saattoi olla ihan hyvinvoiva työntekijä, joka sai työstään elatuksen ja palkkaakin. Yksi näistä tämän liikeyrityksen työntekijöistä tulee esiin raamatussa. Luetaanpa:

Menkää kaupunkiin. Teitä vastaan tulee siellä mies, joka kantaa vesiruukkua. Seuratkaa häntä, ja minne hän menee, siellä sanokaa talon isännälle näin: ’Opettaja kysyy, missä on häntä varten huone, jossa hän voi syödä pääsiäisaterian opetuslastensa kanssa.’ Isäntä osoittaa teille yläkerrasta suuren huoneen, jossa on kaikki valmiiksi järjestettynä. Valmistakaa sinne meille ateria. Mark.14:13-15.

Tässä yrityksessä oli siis isäntäkin, luultavasti Marian mies, Markuksen isä. On kyllä mahdollista, että tämä isäntä oli Barnabaksen isä tai jopa Barnabas itse – vaikea varmuudella tietää. Kun Jeesus oli ehtoollisen jälkeen lähtemässä pois, Markus ei malttanut jäädä paikalleen. Hänen työvuoronsa oli päättynyt, hän voisi lähteä Jeesuksen ja opetuslasten mukaan. Raamatusta käy selville, että Markus oli Getsemanessa, kun Jeesus taisteli ja rukoili, ja hän valvoi – hän ei nukkunut. Hän näki kaiken, mitä tapahtui ja kertoi siitä myöhemmin muille. Eiväthän nukuksissa olleet opetuslapset olisi voineet välittää meille sitä, mitä tiedämme Getsemanen rukoustaistelusta. Markus pakeni, kun Jeesus vangittiin:

Jeesuksen mukaan oli lähtenyt nuori mies, jolla ei ollut yllään muuta kuin pellavainen vaate. Hänet otettiin kiinni, mutta hän riistäytyi vaatteestaan ja pakeni alasti. Mark.14:51-52.

Näin ymmärrämme, että myös Barnabaksella oli paljon kokemusta ja tietoa Jeesuksen elämästä ja persoonasta. Ymmärrämme myös, että Markus ja Barnabas olivat serkuksina toisilleen läheisiä ja heidän suhdettaan voidaan täydellä syyllä kutsua myös ystävyydeksi.

Barnabas oli rohkaisija. Ei hän turhaan saanut tätä nimeä. Hän osasi rohkaista Paavaliakin, kun tämä joutui pysyttelemään seurakunnan ulkopuolella, kun opetuslapset pelkäsivät häntä. Sanotaan, että:

Silloin Barnabas tuli hänen avukseen ja vei hänet apostolien luo. Ap.t.9:27.

Vanhempi käännös sanoo, että ”Barnabas otti hänet turviinsa”. Kuinka kaunis teko! Tästä hyväsydämisestä ja rohkeasta teosta sai koko seurakunta hyötyä. Myös koko kristikunta, sillä voidaan kysyä, olisiko Paavalista tullut Paavalia ilman Barnabasta. Vielä uudelleenkin Barnabas teki saman teon, kun Paavali oli vetäytynyt syrjään ja omiin oloihinsa ja oleskeli kotikaupungissaan Tarsoksessa. Kerrotaan, että:

Barnabas lähti sitten Tarsokseen etsimään Saulia ja löydettyään toi hänet Antiokiaan. Ap.t.11:25-26.

Huomaatko, kuinka Barnabas näki vaivaa löytääkseen Paavalin? Tämän jälkeen Paavali oli toista vuotta Antiokian seurakunnan yhteydessä ja sai siellä arvokasta kokemusta. Paavalista ja Barnabaksesta tuli hyvät ystävykset viimeistään Antiokian aikana. Paavali ei ystävystynyt juuri kenenkään kanssa, sillä hän oli vähän vaikea luonne, hänellä oli johtajan temperamentti ja voimakas tahto. Barnabas sen sijaan oli hyväsydäminen ja mukautuva. Ei Barnabas ollut uskossaan heikompi tai Pyhän Hengen voitelussaan tai armoituksessaan mitenkään Paavalia huonompi. Hänellä oli hengellistä kypsyyttä ja kykyä nähdä hengellistä todellisuutta ja ymmärtää asioita syvemmin kuin aikansa lainkiivailijat. Tuohon aikaanhan käytiin kiivasta väittelyä siitä, pitäisikö pakanoita velvoittaa noudattamaan lakia ja pitäisikö vaatia ympärileikkausta uskoon tulleiden pakanoiden kohdalla. Barnabas oli ymmärtänyt jo varhain Jumalan armon eikä vaatinut lain kirjaimen noudattamista. Antiokiaan tullessaan hän osoittaa olevansa Jumalan mies joka solullaan:

…seurakunta lähetti Barnabaksen Antiokiaan. Kun hän perille tultuaan näki, mitä Jumalan armo oli saanut aikaan, hän ilahtui ja kehotti kaikkia järkkymättä pysymään uskossa Herraan. Hän oli hyvä mies, täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa. Yhä enemmän oli niitä, jotka liittyivät Herran omien joukkoon. Ap.t.11:22-24.

Mutta Barnabas joutui hyvän sydämensä ja mukautuvan luonteensa takia myös koetuksiin. Kun Pietari tuli Antiokiaan ja alkoi käyttäytyä ulkokultaisesti, Paavali kertoo, että:

Samalla tavoin alkoivat teeskennellä myös muut juutalaiset, ja jopa Barnabas seurasi heidän esimerkkiään. Gal.2:13.

Kuinka kiltti Barnabas olisi voinut hylätä hyvän ystävänsä Pietarin? Näemme siis, että joskus on luonteen lujuudesta hyötyä, siis sellaisesta suoraselkäisyydestä ja tahdonlujuudesta, joka voi toisaalta myös haitata ihmissuhteita, kuten Paavalilla. Ja joskus taas hyväsydämisyys ja mukautuvuus voi olla vahingoksi.

Näemme Apostolien teoista, kuinka Herra lujitti yhteen näitä kahta Jumalan miestä Antiokian aikana ja teki heistä parivaljakon evankeliumin työhön. He kävivät Jerusalemissa yhdessä viemässä avustusta ja toivat sieltä Markuksen mukanaan. Luultavasti Barnabas halusi ottaa rakkaimman ystävänsä mukaansa. He lähtivät evankeliumin työhön kaikki yhdessä:

Kerran, kun he olivat palvelemassa Herraa ja paastoamassa, Pyhä Henki sanoi: ”Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut.” Niin he paastosivat ja rukoilivat, ja sitten he panivat kätensä näiden kahden päälle ja lähettivät heidät matkaan. Ap.t.13:2-3.

Johannes eli Markus oli heillä mukana ”palvelijana” tai niin kuin uusi käännös sanoo:

Johannes oli mukana heidän apulaisenaan. Ap.t.13:5.

Huomaamme sanasta ja varsinkin, jos osaamme vähän rivien välistäkin lukea, että ystävysten välille ilmaantui hankausta. Näyttää siltä, että Markus oli tässä joukossa ns. kolmas pyörä. Hän oli Barnabakselle niin läheinen ja lämmin sydänystävä, että Paavali alkoi potea mustasukkaisuutta. Paavalillahan ei oikeastaan ollut muita ystäviä kuin Barnabas ja nyt hän joutui toteamaan, että Barnabas käytti aina aikaansa Markuksen kanssa olemiseen. Hän näki, että noilla kahdella oli vielä läheisempi ystävyys ja hän ei oikein kestänyt sitä. Hän alkoi ilmeisesti kiukutella Markukselle, joka sitten kyllästyi Paavaliin ja erosi porukasta ja palasi kotiin. (Ap.t.13:13) Paavali tuskin suuttui tästä sen kummemmin, mutta käytti tätä tekosyynä sille, että Markus ei myöhemmin päässyt mukaan, kun hän itse olisi halunnut.

…mutta Paavali ei hyväksynyt häntä matkatoveriksi, koska hän oli Pamfyliassa luopunut heistä eikä ollut lähtenyt heidän kanssaan työhön. Tästä sukeutui niin kova riita, että kumpikin lähti omille teilleen. Barnabas otti Markuksen mukaansa ja purjehti Kyprokseen. Paavali puolestaan valitsi toverikseen Silaksen. Veljet jättivät hänet Herran armon haltuun, ja niin hän lähti matkaan… Ap.t.15:38-40.

Minun mielestäni todellinen syy, miksi Paavali ei halunnut Markusta mukaansa, oli juuri se, että hän ei halunnut ketään itsensä ja Barnabaksen väliin. Myöhemmin, kun Barnabas ei enää ollut kuvioissa mukana, Paavali hyväksyy Markuksen apulaisekseen mielihyvin (2.Tim.4:11). Kitkaa näiden ystävysten välillä varmaan aiheutti myös Paavalin kovin hallitseva luonne. Hän oli palava julistaja, mutta myös Barnabas oli hyvä puhuja ja huomaamme, että Markus oli lahjakas veli hänkin. Paavali kuitenkin käytti molempia vain apulaisinaan eikä oikein antanut heidän lahjojensa tulla käyttöön. Sanotaan, että Lystrassa:

He kutsuivat Barnabasta Zeukseksi, Paavalia taas Hermekseksi, koska hän oli heistä kahdesta se, joka puhui. Ap.t.14:12.

Jotenkin Barnabaksen ja Markuksenkin lahjat menivät hukkaan Paavalin seurassa. Tämän totesi myös Pyhä Henki, sillä hän jakoi tämän kolmikon kahtia ja antoi Silaksen Paavalille työtoveriksi, kun Markus ja Barnabas lähtivät yhdessä työhön.

Näemme tässä, kuinka Jumala voi käyttää myös ihmisten heikkouksia hyväkseen. Jos Pyhä Henki olisi halunnut heidän jatkavan yhdessä, hän olisi innoittanut heitä rukoilemaan ja kenties paastoamaankin samoin kuin ensimmäisellä kerralla. Nyt nämä veljet olivat tulleet vähän itseriittoisiksi ja kokivat, että eihän tässä nyt mitään rukousta tarvita – mennään vaan eteenpäin, kyllähän me tämä evankeliointi jo osataan! – Näin voi käydä kenelle tahansa Jumalan palvelijalle, niin nyt kuin silloinkin. Kuinka tärkeää rukoukseen keskittyminen onkaan, niin apostoleille kuin muillekin! Mutta Jumala osoittaa armonsa, että hän on ylivertainen Johdattaja ja häntä eivät ihmisen heikkoudet sido, vaan päinvastoin: hän kääntää pahan hyväksi.

Luukas, joka oli seuraamassa näitä apostolien vaiheita ja nähnyt myös veljien välisen riidan ja lähtenyt Paavalin mukana eteenpäin, kirjoitti myöhemmin Barnabaksesta:

Hän oli hyvä mies, täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa. Ap.t.11:24.

Luukas ilmeisesti ymmärsi hyvin, mistä kenkä puristi, ja antoi hyvän todistuksen Barnabaksesta. Luukas ei Apostolien teoissa moiti Barnabasta mistään.

Vaikka Barnabas häviää näköpiiristämme ja Paavalin julistustyötä kuvaillaan meille hyvinkin tarkkaan, voimme silti ottaa oppia Barnabaksesta ja pyrkiä siihen luonteen jalouteen, jota hän edustaa. Ainakin minulle Barnabas on hyvin läheinen raamatun henkilö. Hän on esimerkki tosi paimenesta. Hän on rohkaisija. Hänellä oli kyky innostaa ja tukea silloin, kun kaikki ei mennyt parhaimmalla mahdollisella tavalla. Tuskinpa Markus olisi palannut niin palvelualttiina evankeliumin työhön, ellei Barnabas olisi häntä aina tukenut ja rohkaissut. Voidaan myös kysyä, olisiko Markuksen evankeliumia syntynyt ilman Barnabasta. Hän oli itsekin etevä, mutta antoi ehkä parhaan panoksensa taustavaikuttajana, joka sai toisten lahjat esille. Barnabas teki Paavalin hyväksi niin paljon, että vaikka hän ei siitä raamatun lehdillä annakaan kiitollista tunnustusta Barnabakselle, uskon, että taivaassa hän sen antaa. Luulen myös, että Paavali kaipasi koko ikänsä Barnabaksen ystävyyttä.

Sellaista rakasta uskon ystävää minäkin kaipaan – kukapa ei. Barnabaksia on vaan aika harvassa tänäänkin. Jos sinun elämässäsi on joku henkilö, jossa on Barnabaksen piirteitä, ole kiitollinen ja anna hänelle hyvää palautetta. Älä ole mustasukkainen, jos hän osoittaa rakkautta toisillekin. Hän tekee sen hyvästä sydämestään, todellisen paimenen taidolla, Jumalan palvelijana, kaikkien seurakunnan jäsenten rohkaisijana, Pyhän Hengen kuuliaisuudessa.

Kiitos Jeesus jokaisesta Barnabaksesta, jonka annat seurakunnallesi!

Mainokset
Kategoria(t): 2004, Hengen miekka, Saarnat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Barnabas

  1. Simo sanoo:

    Oma kommentti: niin, kaikki Barnabaksen elämään liittyvä biografia ei välttämättä ole historiallisen pätevästi esitetty, vaan kirjoitus on siltä osin osittain fiktiivinen tai spekuloiva. Emme tiedä kaikkia yksityiskohtia varmuudella. Mutta tämä kirjoitus ei keskitykään historiaan, vaan luonnetyyppiin tai -tyyppeihin. Barnabas antaa meille hienon esikuvan ihmisestä, joka osaa rohkaista muita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s