Etsikää

Tässä kirjoituksessa syvennymme siihen hengellisen elämämme tärkeään ilmiöön, jota raamattu kutsuu etsimiseksi.

Kaikkihan muistamme tuon kehotuksen ja lupauksen, jonka Jeesus itse on antanut seurakunnalleen:

Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Matt.7:7.

Tuskin on yhtään ihmistä, joka on tullut uskoon, joka ei olisi käynyt läpi etsimisen vaihetta. Herran kasvojen etsiminen on yhtä elintärkeä asia kuin parannus: sekin on annettu elämäksi. Etsiminen ei ole jokin vapaaehtoinen harrastus, jonka kautta saamme ehkä jotakin lisäbonusta uskonelämäämme. Miksi uskallan väittää näin? Luetaan toista aikakirjaa:

Herra on teidän kanssanne, jos te olette hänen kanssaan. Jos etsitte häntä, löydätte hänet, mutta jos hylkäätte hänet, hän hylkää teidät. 2.Aik.15:2.

Etsimisen vaihtoehto ei ole tyytyväinen elämä uskovaisena, sellaisena uskossaan aikuiseksi kasvaneena, joka on jo niin kaiken löytänyt, ettei tarvitse nyt enää mitään erityisesti etsiä. Ei suinkaan – tuon raamatun sanan perusteella etsimisen vaihtoehto on Herran hylkääminen.

Tulemme siis heti alkuunsa siihen päätelmään, että Jumalan kasvojen etsiminen on jotakin elintärkeätä. Se on jokaisen uskon elämän kannalta ratkaisevan tärkeä taito osata ja hallita. Miksi sitten on erikseen pyytäminen ja erikseen etsiminen ja kolkuttaminen? Mitä eroa niissä on?

Pyytäminen on sitä rukoilijan työtä, kun hän tietää, mitä on tarkoitus pyytää. Se on sitä, kun rukoilija tietää tarpeensa ja tuo sen Herran eteen. Sitten on se tilanne erikseen, kun ihminen ei tiedä, mitä hänen tulisi pyytää. Ihminen voi kokea olevansa kuin eksyksissä eikä tunne tietä, miten mennään eteenpäin. Silloin kuvaan astuu etsiminen.

Sydämeni muistaa sinun sanasi: ”Etsikää minun kasvojani.” Herra, minä tahdon etsiä sinua… Ps.27:8.

Näin voimme psalminkirjoittajan esimerkin mukaan mennä Herran eteen ja kysyä, mikä on hyvä tie. Tämä psalminkirjoittaja rukoilee Herraa pari jaetta myöhemmin näin:

Herra, opeta minulle tiesi, johdata jalkani oikealle polulle… Ps.27:11.

Tässä on etsimisen perusmalli: pyydetään neuvoa ja johdatusta, Herran tahdon tuntemista ja voimaa tehdä sitä, mikä on oikein. Monta kertaa olemme aika haluttomia tähän etsimiseen ja varma merkki siitä, että Herra herättelee meitä etsimään hänen tahtonsa tietä, on se tilanne, kun meitä alkaa jotenkin ahdistaa. Jokin epämääräinen ja selittämätön levottomuus tai ahdistus tulee sydämellemme – ehkä pelkokin. Silloin olemme valmiit etsimään Herraa ja kysymään hänen tahtoansa.

…odotan, kunnes he katuvat ja etsivät minun kasvojani. Ahdistuksessaan he etsivät minua ja sanovat: ”Tulkaa, palatkaamme Herran luo!” Hoos.5:15.

Etsivälle ihmiselle on Jumalan sana täynnä lupauksia, jotka lupaavat avun.

Sinuun luottavat kaikki, jotka tuntevat sinut. Sinä, Herra, et hylkää ketään, joka etsii sinulta apua. Ps.9:11.

Yllä oleva sanan kohta puhuu meille myös siitä, että se, joka on oppinut Herran etsimisen taidon ja käyttää sitä taitoa hyväkseen, saa kasvaa uskossaan, niin että hän oppii tuntemaan Jumalan ja luottamaan häneen. Se, joka ahkerasti etsii, myös löytää paljon, saa kokemusta uskon tiellä ja oppii tietämään, ettei Herra hylkää. Hänelle kehittyy aikaa myöten koetuksen kestävä usko.

Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi, Herraa etsivät ylistäkööt häntä! Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti! Ps.22:27.

Miten valaiseva sana tämäkin! Jeesus itse julisti autuaiksi hengellisesti köyhät. Vain sellaiset, jotka kokevat, että heiltä puuttuu jotakin, voivat tosissaan etsiä Herraa ja löytää etsimänsä. Mitä sellainen etsijä silloin löytää? Vastauksen johonkin tarkasti esitettyyn kysymykseen? Kenties. Mutta yllä olevan sanan mukaan ennen kaikkea kiitollisen mielen ja voimaa ja rohkeutta! Mahtavaa! Jos haluamme näitä, ryhtykäämme etsijöiksi.

Nöyrät näkevät tämän ja iloitsevat, niiden mieli virvoittuu, jotka etsivät Jumalaa… Ps.69:33.

Haluatko virvoitusta elämääsi? Tartu tähän lupaukseen ja ala etsiä Jumalaa. Kehotan itseäni yhtä lailla, sillä olen huomannut, että olen aika laiska etsimään. Minusta on tullut aika ahkera pyytäjä, mutta Herran kasvojen etsiminen on asia, jossa haluan päästä parempaan.

Muistan, kuinka olin nuorena miehenä maailmassa ja minua askarruttivat monet kysymykset. Olin ihan tietoisesti etsijä, vaikka kartoinkin kaikkea, mikä liittyi uskontoon. Niinpä etsin totuutta tieteestä. Sitten petyin. Tajusin, ettei tiede voinut antaa vastauksia elämän peruskysymyksiin. Jatkoin etsimistä ja löysin runouden ja taiteen. Luin maailman kirjallisuutta ja ihastuin niin, että halusin itsekin tulla kirjailijaksi. Kuinka ollakaan: luin myös venäläisten klassikoiden teoksia, Tolstoita ja Dostojevskia. Sieltä kautta alkoi Jumalan henki herätellä minua. Tänä päivänä pidän näitä herroja jokseenkin kyvyttöminä opettamaan kenellekään uskon elämän totuuksia ja niistä tärkeintä – Kristuksen sisäistä tuntemista – mutta yhtä kaikki: silloin ne herättelivät minua synnin unesta ja epäuskon pimeydestä ja toivat ikuisen valon ensi säteet minun sydämeeni. Etsivä löytää. Se on ihmeellinen totuus. Etsijän pitää kuitenkin olla tosissaan. Hänen ei tarvitse olla vielä uskossa tai edes herätyksen tilassa – hän voi löytää, kun on tosissaan. Olinhan minä tietysti esirukousten lapsi. Myös esirukouksista on olennaisen paljon apua, että etsijän sydän kääntyy oikeaan suuntaan ja Jumala alkaa tehdä työtä. Sillä se lopputulos, että etsijä löytää, on Jumalan lahja. Millaisen armon minäkin sain! Valehtelematta kyyneleet nousevat silmiini, kun ajattelen tätä nyt. Löysin elämän tien pitkällisen ja mutkallisen etsimisen kautta. Kun aloin uudestaan lukea Jumalan sanaa, löysin takaisin siihen uskoon, jonka olin kokonaan menettänyt.

Etsimisen taito on tärkeä, olimme sitten uskovia tai uskosta osattomia. Uskovina saatamme kuitenkin myös päätyä uskon koetuksiin, kun etsimme Häntä, joka on meidän sydämellemme rakkain. Tiedämme sen kokemuksesta, mutta myös sanasta. Luetaan Laulujen laulun kirjaa:

Yöllä, kun lepäsin vuoteellani, minä kaipasin häntä, jota rakastan. Etsin häntä, mutta en löytänyt. Silloin päätin: minä lähden ulos, kierrän kaupungin kadut ja torit, etsin sieltä häntä, jota rakastan. Minä lähdin etsimään mutta en löytänyt. Laul.l.3:1-2.

Löytäminen ei aina tapahdu heti ja voimme joutua ymmälle, kun etsiminen ei tuotakaan tulosta. Laulujen laulun neitokin joutui tosi ymmälle moneen kertaan. Ehkä syvällisimpiä ja kauneimpia kohtia, jossa Kristuksen morsianta kuvataan, löytyy juuri Laulujen laulusta, jota ennen sanottiin Korkeaksi veisuksi. Voi olla, että morsian etsii ylkää ja sulhanen etsii morsiantaan, mutta silti tosi elämä menee niin mutkalle kuin voi mennä eikä se tosi löytäminen tule vastaan noin vaan. Luetaan oikein ajatuksella tätä:

Rakkaani työnsi kätensä ovenraosta, ja sydämeni hypähti. Minä nousin avaamaan rakkaalleni, ja käteni helmeilivät mirhaa, sulaa mirhaa oli minun sormissani ja oven salvassa. Minä avasin armaalleni, mutta hän oli mennyt. Olin tuskaani kuolla – hän oli poissa! Minä etsin häntä, mutta en löytänyt, minä kutsuin häntä, mutta hän ei vastannut. Vastaani tuli vartijoita öisellä kierroksellaan. He löivät minut mustelmille ja repivät huivin yltäni, kaupungin vartiomiehet! Laul.l.5:4-7.

Se sanoma, joka minun mielestäni on kätketty tähän raamatun kohtaan, kertoo meille siitä tosi löytämisestä, kun me löydämme Kristuksen oikean olemuksen ja tajuamme, että hän on rakkaudestaan maksanut hinnan: hän on kärsinyt kuoleman meidän puolestamme. Jotta me ymmärtäisimme tämän paremmin ja jotta tulisimme tuntemaan hänen luonnettaan ja persoonaansa paremmin, hän vie meidätkin – morsiamensa – Kristuksen kärsimysten osallisuuteen. Hän sallii joskus, että sillä tiellä, jolla me etsimme häntä, meitäkin lyödään. Voi kuinka olisimme valmiit silloin tajuamaan: tämä on Jumalan armoa! Tämä on se löytö, jonka hän on minulle, etsijälle, antanut: hänen ristinsä minun olkapäälläni! Kuinka rakastankaan sitä, se on minun arvokkain aarteeni.

Suurempaa löytöä et voi tehdä tässä ajassa. Sinä voit saada suuria rukousvastauksia, sinä voit parantua Jumalan voimasta ja täyttyä niin Pyhällä Hengellä, että et pysy nahoissasi. Sinä voit kokea kaikenlaista suloista Herran kanssa, mutta kun teet tämän löydön, sinun uskosi alkaa tulla täysi-ikäiseen vaiheeseen. Älä silloin pakene niitä koetuksia, niitä lyöntejä, joita saat, sitä pilkkaa, jota päällesi kaadetaan. Se ei ole Herran vihaa, vaan hänen rakkauttaan. Katsos: kerran on ovella kolkuttamassa monia, jotka kertovat voimallisista teoista, joita he näkivät. Heille sanotaan: ”En tunne teitä” (Matt.7:23) Mutta sisäpuolella ovat ne, jotka tuntevat Kristuksen. Kuka tuntee Kristuksen? Se, joka on etsinyt ja löytänyt. Se, joka on ollut tosissaan eikä ole hyväksynyt helppoja ratkaisuja. Se, joka on taipunut ottamaan vastaan Hänen kärsimystensä osallisuuden – missä muodossa se kulloinkin itse kunkin osaksi tuleekaan – ja ovat kaikessa nöyryydessä ja pienuudessa oppineet tuntemaan, millaisen tien hän kulki. Monet antavat ”toisen evankeliumin” huiputtaa heitä. Joillekin se on kirjaimen orjuus, joillekin voiman ihannointi, joillekin menestysteologia valheineen, joillekin kuollut uskonnollisuus. Näille kaikille on yhteistä se, että he eivät ole ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, siihen totuuteen ja siihen aitoon evankeliumiin, johon kuuluu ristin pahennus. Jeesus tosin on kuningas, mutta mitään oikotietä hänen Valtakuntaansa ei ole:

Joka ei kanna ristiään ja kulje minun jäljessäni, ei voi olla minun opetuslapseni. Luuk.14:27.

Yhteenvetona siis voidaan sanoa: etsiminen on elintärkeä taito. Opetelkaamme sitä, antautukaamme Herran kasvojen ja hänen tahtonsa ja tiensä etsimiseen. Mutta älkäämme antako eksyttää itseämme pois ristin tieltä. Etsivä löytää. Se, joka etsii Elämän Herraa, Kristusta Jeesusta, löytää myös ristin totuuden ennen pitkää. Se ristin totuus ei ole jokin päähän päntätty opinkappale Golgatan tapahtumista – se on sitäkin – mutta se on myös minun ristini. Se on se ahdinko, jossa minua on kehotettu olemaan kestävä (Room.5:3). Se on se kaikkein vaikein asia minun elämässäni, jossa minun vanha luontoni viedään ristille ja uudesta luonnosta muovataan hänen kaltaistaan.

Olkaamme näistä kaikista kiitollisia Jumalalle.

Mainokset
Kategoria(t): 2005, Hengen miekka, Saarnat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s