Hofni ja Pinehas

Puhun tässä artikkelissa ahneuden ongelmasta. Tämä on vähän suolainen parannussaarna, varoitan etukäteen. Haluan kuitenkin todeta, että kritiikkini kohde on pääasiassa papisto eli hengellisen työn tekijät ja kristillisten järjestöjen ahneet ja kerskailevat johtajat. Kansaa ei pidä syyttää eikä tavallista ihmistä rangaista. Sinua, pappi, minä syytän (Hoos.4:4).

Otan lähtökohdaksi tähän artikkeliin seuraavan raamatunkohdan:

Eelin pojat olivat kelvottomia miehiä eivätkä välittäneet Herrasta. Pappeina heillä oli kansaan nähden tällainen oikeus: Aina kun joku oli teurastanut uhrinsa ja oli keittämässä uhrilihaa, saapui paikalle papin palvelija mukanaan kolmipiikkinen haarukka. Hän pisti sillä keittoastiaan, pataan, kattilaan tai ruukkuun, ja kaiken, mikä nousi haarukan mukana, pappi sai ottaa itselleen. Näin oli tehty kaikille israelilaisille, jotka tulivat Siloon. Mutta nyt papin palvelija saapui jo ennen kuin rasva oli poltettu ja sanoi sille, joka oli uhraamassa: ”Anna papille lihaa paistiksi. Hän ei halua keitettyä lihaa, vaan raakaa.” Jos mies vastasi: ”Ensin täytyy polttaa rasva, ota sitten mitä mielesi tekee”, palvelija sanoi hänelle: ”Ei, sinun on annettava heti, tai minä otan väkisin.” Eelin poikien rikkomus oli Herran silmissä hyvin paha, sillä he häpäisivät Herralle kuuluvan uhrin. 1.Sam.2:12-17.

Leeviläisille Jumala oli uskonut vanhan liiton pappeuden. Tähän pappeuteen kuului velvollisuuksia ja oikeuksia. Heidän oli huolehdittava ilmestysmajassa toimitettavasta palveluksesta: lampun huoltamisesta, näkyleivistä ja suitsuttamisesta ja uhraamisesta. Tämä uhraaminen oli aika monimutkainen ja tarkasti säännelty osa papeille uskottua tehtävää ilmestysmajassa. Uhreista osa kuului papeille, osa uhraamaan tulleille seurakunnan jäsenille. Vuotuisien juhlien osallistujat saivat syödä kyllikseen, kun he tulivat Siloon, missä ilmestysmaja oli tuohon aikaan. Papit ja heidän avustajansa huolehtivat, että eläimet teurastettiin oikein ja veri käsiteltiin kulloinkin säädösten mukaan ja liha kypsennettiin ja jaettiin sekä papeille että kansalle. Vielä nykyäänkin on sekä islamilaisuudessa että juutalaisuudessa ruokasäännöksiä ja tiukkoja ohjeita siitä, miten teuraita käsitellään, että ruoka olisi ”puhdasta”.

Uuden liiton seurakunnassakin on suosituksia ja ohjeita siitä, millä tavoin pitää huolehtia, että papit saavat elantonsa evankeliumin työstä. Nyt ei enää Jumalan kansaa hallitse laki ja sen määräykset, vaan seurakunnan elämä rahoitetaan vapaaehtoisin uhrauksin. Kymmenysten antamista pidetään suosituksena, mutta antamisen tuli tapahtua vapaaehtoisesti ja iloisesti eikä pakosta. Uuden liiton seurakunnassakaan emme ole saaneet mitään takuita siitä, ettei Hofnin ja Pinehasin kiusaus kohtaisi meitä. Heidän kiusauksensa, joka siis koskee hengellisen työn tekijöitä, on joutua sillä tavoin harhaan aidosta ja vilpittömästä jumalanpalveluksesta, että ensirakkauden tilalle, puhtaiden motiivien tilalle, palvelemisen tilalle tuleekin ahneus – sellainen omista oikeuksista kiinni pitäminen, että papin ei tarvitse enää olla toisten palvelija, vaan osat vaihtuvat ja seurakunnan rivijäsenet alkavatkin palvella pappeja ja ääritapauksessa lampaista tehdään paimenten häikäilemättömän riiston uhreja.

Joku ehkä ajattelee, että elämän lait ovat raadolliset, mutta oikeudenmukaiset, ja että papit ja saarnamiehet ovat nykyään aika kunnollista väkeä eikä tällaista ongelmaa esiinny. Tuo ”kolmipiikkinen haarukka” kuvataan aina Paholaisen käteen eikä suinkaan Jumalan pappien käteen, eikö niin?

Kerron sinulle tapauksen omasta elämästäni noin 20 vuoden takaa. Myin silloin omistamani asunnon, joka oli ollut vuokralla, ja siirsin saamastani kauppahinnasta kymmenykset sivuun. Halusin antaa ne Jumalalle ja hengelliseen työhön ja etsin siihen johdatusta. Seurakunnassa järjestettiin viikonloppuna evankelioimistyön neuvottelupäivät ja siellä vanhimpien ja seurakunnan johdon kuullen esitin, että tehtäisiin kotilähetystyötä ja tilattaisiin halukkaille ilmainen Hyvä sanoma – lehden vuosikerta. Seurakunnan johtaja vastusti tätä jyrkästi. Minulla kuitenkin paloi sydämessäni hengen tuli tälle asialle – niin kuin aina tapahtuu, kun on saanut jotakin sydämelleen Jumalalta – ja lähdin kiertämään kotini ympäristöä ja tarjoamaan ihmisille ilmaista hengellistä lehteä. Sanoin, että seurakunta antaa lahjaksi – olinhan minäkin seurakunnan jäsen. Tunsin asemani vähän noloksi, kun minulla ei ollut seurakunnan johdon täyttä siunausta asialle, mutta koin, että enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Töistä tultuani siis kiersin kylää ja sain noin sata tilausta tehdyksi, kunnes seurakunnan johtaja vihelsi pelin poikki. Kun hän sai kuulla asiasta – toisin sanoen sai vihiä rahasta – hän sanoi, että ne rahat tulee antaa seurakunnalle. Hän puhui tästä vaimoni kanssa, koska hän aina soitti vaimolleni päivisin, kun minä olin töissä. Katsoin, että en voi nousta näin selvää seurakunnan johdon taholta tulevaa määräystä vastustamaan, vaan suostuin siihen, että jäljellä olevat rahat – noin kolmasosa summasta – annettaisiin seurakunnalle sillä ehdolla, että niillä rahoilla jatkettaisiin aloittamaani työtä. Ei sitä jatkettu, vaan rahat joutuivat seurakunnan kassaan ja menivät mihin menivät, suurelta osin kai seurakunnan johtajan palkkaukseen. Kun itse vielä yritin tilauksia tehdä, sain aina vihaisen ärähdyksen palkakseni. – Niin, saat arvioida tätä itse, mutta minä kuulin hengessäni silloin ja vielä tänäänkin tämän Hofnin ja Pinehasin uhkauksen: ”Ei, sinun on annettava heti, tai minä otan väkisin.”

Olen myös huomannut, että nykyään on suuri kiusaus rakentaa suuria järjestöjä ja sitten kerskutaan siitä, kuinka monia miljoonia ihmisiä on tavoitettu. Taka-ajatuksena on aina, että antakaa meille rahaa, että voimme jatkaa tätä supertehokasta evankeliointia. Tämä ei ole vain amerikkalainen ilmiö, vaan ihan kotikutoista löytyy. Luin äskettäin erästä hengellistä lehteä, joka tuli minulle näytenumerona ja jäi askarruttamaan tämä valtava kerskaus, jossa kerskataan jonkin herätysliikkeen tai instituution tai kristillisen järjestön aikaansaannoksista ja kymmenien ihmisten nimet painetaan näiden itsekehujen keskellä lihavalla fontilla, mutta Jeesuksen nimi tulee esiin vain jossain sivulauseessa eikä tietenkään millään tavalla korostettuna. Hengellistä opetusta ei lehdessä juurikaan ollut, vain tätä omaa kehua, ihmisten korottamista ja suorastaan oman herätysliikkeen tai sen järjestöjen nostamista epäjumaliksi. Tulokset olivat ”miljoonia kontakteja” tai ”on tavoitettu satojatuhansia”…

Samaan aikaan, kun kerskataan lähetyskentällä saaduista suurista voitoista, ei näy mitään tuloksia siitä, että nuo samat kirkkokunnat olisivat saaneet mitään muutosta aikaan tässä kotimaisessa kentässä, missä alkoholismi lisääntyy, perheväkivalta kasvaa ja kaikenlainen jumalattomuus rehottaa. Missä se todellinen taito tehdä hengellistä työtä on? Pelkään, että tuo ”miljoonista yhteydenotoista” puhuminen on pelkkä kupla. Haluaisin haastaa kaikki kristilliset järjestöt, jotka tekevät hengellistä työtä, yhdellä ainoalla yksittäisellä haasteella: kykenettekö tavoittamaan suomalaiset pojat ja nuoret miehet? Montako tuhatta yhteydenottoa teillä on heidän suunnastaan? Vai myönnättekö, että tästä maasta saa hakemalla hakea uskovaista poikaa tai nuorta miestä? Uskallatteko suositella nuorille naisille näitä ”kristillisiä” deitti-palstoja, joiden kautta he saavat varmuudella vain seksinnälkäisten mukauskovien seuraa? Minä en. Uskallan sanoa tästä aika suoraan seurattuani joitakin episodeja nuorten elämästä. Näiden deitti-palstojen taakse kätkeytyy nettibordelleja – varokaa! Siellä voit kertoa kontakteja etsiessäsi, haluatko ensi tapaamisella sänkyyn. Jos olet nuori uskova nainen, etkä halua seksiä ensi tapaamisella, saatat silti joutua tekemisiin moraalittomien tyyppien kanssa. Eikö olekin totta, että poikia ja nuoria miehiä paimentavat nykyään erilaiset pop-tähdet ja heavy-rockia soittavat bändit sekä päihteet ja pornovideot?

Jos nyt tunnet piston sydämessäsi, sinä ystävä, joka olet sentään yrittänyt tehdä hengellistä työtä vilpittömin sydämin, niin mennään parannuksen mielenlaadussa Herran eteen molemmat, sillä enpä voi kehua, että olisin osannut mitään muuta tehdä itsekään havaitsemieni ongelmien vuoksi, kuin rukoilla. Mutta esirukoilijan kutsun saaneena tunnen suurta murhetta joistakin asioista, joista tuo nuorten miesten kadotettu sukupolvi on vain yksi, ja ihmettelen, kuinka kenelläkään on varaa kerskata yhtään mistään. Profeetta Jesaja näki samoja ongelmia aikansa hengellisen yläluokan piirissä ja nuhteli kansaa:

Tämän maan vartijat ovat sokeita kaikki, eivät he mitään näe. He ovat kaikki mykkiä koiria, eivät he osaa haukkua, makailevat vain, läähättävät ja viihtyvät torkuksissa. Mutta näillä koirilla on ahnaat kurkut, kyltymättömät. Ja nämäkö ovat paimenia? Mitään he eivät ole oppineet, mitään eivät ymmärrä. Jokainen heistä on kääntynyt omalle tielleen, jokainen ajaa omaa etuaan. He sanovat: ”Tulkaa, minä haen viiniä, juodaan yhdessä! Olkoon huominen tämän päivän veroinen, ja vielä parempi, vailla vertaa!” Jes.56:10-12.

Noiden miljoonakehujen takana taitavat siintää miljoonat eurot ja niistäkin voitaisiin aivan hyvin laulaa tämän iskelmän tahdissa: ”miljoona, miljoona, miljoona ruusua” (tässä uuden sukupolven ylistyslaulussa tuo ”ruusua” korvataan sanalla ”euroa”)… Jos joku profeetta lupaisi seurakunnalle miljoona euroa, siinäpä olisi oikea profeetta tälle ajalle! – Luuletko, että liioittelen? – En liioittele, tällaista tapahtuu. Eräässä konkreettisessa tapauksessa nuhtelin näillä sivuilla joitakin aikoja sitten noita ”hoviprofeettoja”, jotka heti vahvistavat tällaiset profetiat ja sanovat: ”Kyllä Jumala voi antaa miljoona euroa!” – Varmasti voi antaa, mutta luulen, että hän jättää sellaiset hommat sille kuululle Mammonan epäjumalalle, jota nämä maailman arvoja palvomaan eksyneet ovat kumartaneet.

Näitä ongelmia esiin tuodessani ja kohdistaessani kritiikin kärjen suomalaisiin kristillisten järjestöjen johtajiin ja seurakuntien pastoreihin, saan tietenkin monien ihmisten vihat päälleni ja mitäpä siihen vihaan voi muuta sanoa kuin: ihmisten viha tulee sinulle ylistykseksi: sinä vyöttäydyt vihan ylenpalttisuuteen (Ps.76:11 KR38). Antaa tulla vaan. Niinpä kysyn: eikö tällaisten kelvottomien pappien väkivaltaisuus ole jo nähty ennenkin, sukupolvia sitten? Juuri siitähän on pohjimmiltaan kysymys: itsekkyydestä ja omahyväisyydestä väkivaltaisuuteen asti. Ahneudesta, joka ei saa tarpeekseen mistään, sillä kuten luimme: näillä koirilla on ahnaat kurkut, kyltymättömät. Ja nämäkö ovat paimenia? (Jes.56:11). Tämä kaikki riisto tehdään hurskaan valeasun suojissa ja herätyskristillisen uskon kaapuun pukeutuneena. Se ranstakka – kenen kädessä se nyt onkaan? Tämä henki tulee vastaan vähän siellä ja täällä: ”jos et anna suosiolla, minä otan väkisin!”

Kyllä tämän kovan, riistoa ja ahneutta edustavan hengen kuulijat tajuavat, vaikka se kuinka kauniiseen pakettiin yritetään kääriä. Siksi ihmiset eivät viihdy enää sanankuulossa, sillä Kristuksen rakkaus ei tule esiin, Jumalan rakkauden lämpö ei säteile ja oikeaoppisuus ei vetoa kehenkään.

Rakkaat ystävät: meillä on vielä armon päivä tänään ja mahdollisuus tehdä parannusta. Papit voivat tehdä parannusta ahneudestaan ja niiden inhimillisten organisaatioiden rakentelustaan, jotka hoitavat varsinaisen ”ulosoton”. Ja tavalliset seurakuntalaiset, jotka niin vilpittömin mielin ovat olleet suostumassa ”lähettäjiksi”, tulee tehdä parannusta siitä, että ovat antaneet käyttää itseään hyväksi.

En tarkoita, että meidän pitää lopettaa antaminen, vaan viisastua siinä. En tarkoita, että Jumala on lakannut rakastamasta iloista antajaa, vaan että Jumala on lakannut rakastamasta näitä riistokoneistoja ja tätä ylpeyttä, omahyväisyyttä ja kerskausta, jolla ei ole mitään määrää. Hän on lakannut rakastamasta tätä ihmisten korottamista ja epäjumalanpalvelusta, missä jumaliksi nostetaan milloin mitäkin ihmistekoista ja poljetaan jalkoihin Jumalan Poika, Jeesus Kristus ja hänen kirkkautensa. Pyhä Henki on niin murheissaan, että ei viihdy tällaisen menon keskellä. Muodon vuoksi ja huijatakseen he sanovat, että eivät muka hyväksy menestysteologiaa… He luennoivat vaikka tuntikaupalla kertoakseen, mikä heidän oppinsa on, mutta heidän ajattelunsa pikkumaisuus ja sydämensä kylmyys ei kosketa ketään ja ensimmäisenä seurakunnan takapenkistä luistavat yön pimeään nuoret miehet ja vetävät pikkupojat perässään…

En tarkoita, että kaikissa seurakunnissa on epäonnistuttu lasten ja nuorten suhteen tai että kaikki hengelliset järjestöt harrastavat riistoa, vaan tarkoitan, että tämä rakkaudettomuuden ja kovuuden ongelma on juurtunut niin syvälle kirkkoihin ja seurakuntiin ja kristilliseen elämään, että emme enää erota oikeaa ja väärää, emme enää tunnista ahneutta ja riistoa, emme enää osaa laittaa sulkua Hofnin ja Pinehasin hengelle, emme enää erota aitoa uskoa väärennöksestä. Hyvässä maineessa oleva pastori sekin henkilö oli, joka minulta ”ulosotti rahat väkisin” – ja on edelleen. Tämän päivän Eelit nuokkuvat torkuksissa, kun heidän pitäisi kasvattaa nousevaa polvea oikeaan uskoon. Toisaalta olemme alkaneet välittää liikaa omasta opista ja sen selittämisestä, että olemme unohtaneet lähimmäisen rakkauden ja sen sydämen teologian, joka tulee näkyviin oikeina tekoina ja aitona välittämisenä. Jeesus itse varoitti meitä: jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa (Matt.5:13).

Kun Jumalan henki alkoi puhua sen pienen pojan kautta, joka palveli ilmestysmajassa pappi Eelin huostassa, ensimmäinen sanoma, joka tämän profeetan kautta tuli Israelin seurakunnalle, oli tuomion sana:

Sinä päivänä toteutan sen, mitä olen puhunut Eelille ja hänen suvulleen, alusta loppuun saakka. Olen sanonut hänelle, että ikuinen tuomioni kohtaa hänen sukuaan, koska hän tiesi poikiensa halventavan Jumalaa eikä pitänyt heitä kurissa. Sen tähden minä vannon Eelin suvulle: eivät uhrit eivätkä lahjat koskaan sovita Eelin suvun rikosta. 1.Sam.3:12-14.

On varmaa, että Jeesuksen veri riittää tänä päivänä sovitukseksi tämän päivän papistolle, saarnamiehille ja kristillisten järjestöjen johtajille, jos he tekevät kelvottomuudestaan parannuksen. Niiden, jotka eri herätysliikkeissä ja kirkkokunnissa ovat vielä terveessä uskossa, on siis otettava vastuu noista, jotka ovat kelvottomia ja ahneuden vallassa. On osattava ”pitää vahvat ja lihavat kurissa” (Hes.34:16) ja uskallettava kehottaa parannukseen. Teidän veteraanien, teidän hengellisten isien, jotka luette tämän, tulee sanoa ”kova sana”.

Jos emme kykene oikaisemaan tätä väärää suuntausta ja kelvotonta menoa, meidän käy huonosti. Parannus on annettu elämäksi ja jos emme siihen kykene, Jumala tuomitsee kelvottoman elämäntavan oman papistonsa keskellä. Me näemme raamatusta, kuinka silloin kävi, kun Eelin pojat Hofni ja Pinehas eivät kyenneet parannukseen. Israel joutui sekasortoon, papisto tapettiin melkein sukupuuttoon ja syviä jakolinjoja syntyi seurakunnan keskelle. Tätä sekasortoa kesti kauan, vuosikymmeniä, kunnes Samuelin ja Daavidin kautta Jumala toi uudistuksen seurakuntansa keskelle.

Elämme vaikeita aikoja tänäänkin. Luopumus tekee kalvavaa työtään kirkoissa ja herätysliikkeissä, kun aidon uskonelämän tilalle tuodaan erilaiset koneistot, jotka jauhavat pienet ihmiset kitaansa ja sinne, missä piti olla ”elämä ja yltäkyllin” tuleekin riisto ja hyväksikäyttö. Siellä, missä piti olla murhe lampaiden kurjasta tilasta, siellä kerskataan suurenmoisista näennäissaavutuksista siinä toivossa, että kassakone alkaisi kilistä vielä iloisemmin. Minä pelkään, että junan veturina ei enää ole Herra Jeesus Kristus tai Hänen Pyhä Henkensä, hän ei ole enää edes konduktöörinä, vaan juna menee omaa rataansa ja veturina ovat Hofni ja Pinehas, toisin sanoen – raha ja maailman arvot.

Nyt kysytään pyhiltä kestävyyttä ja uskoa (Ilm.13:10, Ilm.14:12).

Mainokset
Kategoria(t): 2006, Hengen miekka, Saarnat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s