Tässä artikkelissa puhutaan kirkkohistorian kivikehistä.
Herran, koko maan valtiaan, liitonarkku kulkee Jordanin yli teidän edellänne. Valitkaa nyt Israelin heimoista kaksitoista miestä, yksi kustakin heimosta. Niin pian kuin papit, jotka kantavat Herran, koko maan valtiaan, liitonarkkua, ovat astuneet Jordanin veteen, joki lakkaa virtaamasta ja sen yläjuoksulta tulevat vedet pysähtyvät paikoilleen kuin muuriksi. Joos.3:11-13.
Tästä voi helposti saada sen käsityksen, että ne 12 miestä Israelin kansan eri heimoista kantoivat liitonarkkua. Mutta eivät he kantaneet arkkua, vaan sitä kantoivat leeviläiset papit, ne jotka oli siihen tehtävään määrätty, eikä heidän lukumääränsä kerrota – mutta todennäköisesti heitäkin oli 12. Nämä 12 miestä eri heimoista tulivat mukaan sitä varten, että he ottaisivat sitten joen uomasta kiviä ja kantaisivat ne joen länsirannalle muistomerkiksi. Näistä kivistä sanotaan seuraavassa luvussa jae 6-7:
Kivet ovat merkkinä teidän keskuudessanne. Kun lapsenne aikanaan kysyvät, mitä nuo kivet merkitsevät, niin vastatkaa heille: ’Ne ovat muistuttamassa siitä, että Jordanin vedet väistyivät Herran liitonarkun tieltä. Kun arkku meni Jordanin yli, jakautuivat Jordanin vedet.’ Näiden kivien tulee olla ikuisesti muistomerkkinä israelilaisille.” Joos.4:6-7.
Nämä kivet pystytettiin paikalle, joka sai niiden mukaan nimekseen Gilgal eli kivikehä. Joskus tällaisista muistomerkeistä voi tulla hengelliseen elämäämme kivikehiä. ”Oi niitä Viipurin aikoja, millainen herätys silloin olikaan!” Tai ”Oi niitä Yli-Vainion aikoja – kuinka ihanasti Jumalan henki toimikaan silloin!” On varmaan hyvä ja oikein, että kerromme lapsillemme niistä ajoista ja kokemuksistamme, mitä meillä on ollut elämämme taipaleella. Mitä hyvää Jumala on tehnyt meille ja minkälaisia mahtavia kokemuksia meillä on ollut. Siitä voi olla hyötyä lapsillemme, kun he alkavat etsiä Jumalaa ja kaivata sydämeen käyviä kokemuksia Herran kanssa. Jokainen tarvitsee sellaisia Jumalan ilmestyksiä elämäänsä, jolloin tietää, että sain kohdata Jumalani yliluonnollisella tavalla. Ne lujittavat uskoa. Aikanaan niistä tulee meille vain muisto, mutta se muisto voi rohkaista menemään eteenpäin, kun ei tunnu miltään.
Toivottavasti ei uskon elämästämme kuitenkaan tule sellainen arkeologinen kaivausprojekti, jonka keskeinen sisältö on askartelu menneiden asioiden kanssa. Meidän tulisi löytää tämän päivän elävä Jumala, joka kuljettaa kansaansa eteenpäin. Tulisi kyetä nostamaan se liitonarkku rukouksen olkapäälle ja kokemaan, että hänen läsnäolonsa on tässä meidän keskellämme. Hänen voimansa on toimivana läsnä nyt. Nyt me nostamme Jumalan valtaistuimen ja lähdemme liikkeelle, menemme kohti Jordania. Se on: kohti tuota synnin ja jumalattomuuden mutajokea, joka tänä päivänä tulvii yli kaikkien äyräidensä. Onko meillä uskoa tähän? Onko meillä uskallusta luotaa siihen, että Herra on kanssamme? Väistyykö vesi? Kuivuuko tämä joki?
Moni on pettynyt ja kääntynyt takaisin ja lähtenyt arkeologisille kaivauksille. On niin paljon helpompaa tutkia jotakin kivikehää: ”tässä oli Efeson amfiteatteri, se on vielä aika hyvässä kunnossa, tässä luolassa kerrotaan Jeesuksen syntyneen, kumartakaa, ettette lyö päätänne, täällä on muutamia pylväitä vielä pystyssä Kapernaumin synagogasta…”
Niin, matkailu avartaa. Vai avartaako? Voihan se avartaakin, mutta myös ennen kaikkea hämärtää…- Entäs nämä teologiset kaivaukset: ”Luther ajatteli aikoinaan näin, helluntaiherätyksen isät kokivat aikoinaan tällaisia asioita Azuza-kadulla, sejase rovasti oli minun kummini…” – Se on kaikki inhimillistä ja kuuluu elämään, mutta onko sydämeesi tänä päivänä kirjoitettuna Jumalan elävä sana, palaako sisimmässäsi se palava pensas, joka ei sammu ikinä, Ilmestyksen Jumalan polttava kaipaus, joka ei haikaile menneitä, vaan niin kuin Niilo aina sanoi: tässä ja nyt!
Niin, Jumalan sanan voi olla meille kertomusta historiallisista tapahtumista ja seurakunnan vaiheet kirkkohistoriaa. Mutta minä haluan lukea Jumalan sanaa niin kuin lukisin kuvausta omasta tulevaisuudestani. Haluatko sinä kuulla omasta tulevaisuudestasi? Jumalan sana julistaa sinusta näin – tämä on Jes.43 alusta:
Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi, kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa, kun astut tulen lävitse, sinä et pala eikä liekki sinua polta. Minä, Herra, olen sinun Jumalasi. Minä, Israelin Pyhä, olen sinun pelastajasi. Jes 43:1-3.
Uskon kilpi 