Terveys

Tässä artikkelissa pohditaan ”mitä terveys on?”

Monet pyytävät esirukousta terveytensä puolesta. Melkein poikkeuksetta tällöin on kyseessä jokin ruumiillinen vaiva, johon halutaan apua. Tämä vastaa paljolti sitä merkitystä, mitä sanalle ”terveys” on arkikielessä annettu. Nykyään ymmärretään toki psyykkinenkin terveys, mutta siitä puhuminen on vähän tabu. Psyykkiset ongelmat koetaan helposti häpeällisiksi. Pelätään hulluksi leimautumista, jos uskalletaan myöntää, että on ongelmia psyykkisellä alueella. Psyykkinen tasapainottomuus ja myös tunne-elämän ongelmat heijastuvat helposti ruumiinkin alueelle:

Mielenrauha on terveyden perusta, intohimot kalvavat kuin hivuttava tauti. Sananl.14:30.

Terveyttä on monenlaista
On olemassa monenlaista terveyttä ja monentasoista sairautta. On olemassa myös terveyttä, joka koskee elämäntapoja, moraalia ja elämänkatsomusta. On olemassa tunne-elämän terveys, joka helposti liitetään psyykkiseen terveyteen. Tunne-elämä voi kuitenkin suistua raiteiltaan myös ihmiseltä, joka on psyykkisesti terve. Ihminen voi sairastua psyykkisesti, koska hänen tunne-elämänsä on epätasapainossa. Rakastunut ihminen ei löydä vastarakkautta ja sydän on sairas ja kipeä sydänsuruista. Jotkut tekevät jopa itsemurhan, kun eivät saa sitä vastarakkautta, jota kaipaavat, tai tulevat mustasukkaisuudesta epätoivoisiksi. Romanttinen rakkaus ja ongelmat siinä voivat todella viedä ihmisen myrskyihin, joissa he sairastuvat eivätkä kestä elämänsä paineita.

Elämäntavan terveys
On olemassa elämäntavoilta sairaita. He eivät liiku riittävästi, he syövät roskaruokaa, kuuntelevat kamalaa musiikkia, kuluttavat tuskin koskaan saippuasarjoja parempaa hengen ravintoa, laiskottelevat ja viettävät elämänsä erilaisissa turhuuksissa. Nykyihmisestä on tehty aivoton kuluttaja turhuuden markkinoille, missä aina uusia ja uusia vekottimia tarjotaan ostettavaksi, kaikenlaisia ”hyödyttömiä hyödykkeitä”, joita ihminen ei tarvitse. Materialistinen elämäntapa kukoistaa. Ihmisten elämäntapasairaus voi olla toisaalta sitä, että he käyttävät liikaa alkoholia, ovat väkivaltaisia ja käyttävät toisia ihmisiä hyväkseen. Jotkut eivät koskaan onnistu ihmissuhteissa, vaan ovat jotenkin sosiaalisesti avuttomia. Monet tällaiset elämäntapaan liittyvät seikat voivat olla osa suurempaa kokonaisuutta, missä heidän terveyttään nakertavat erilaiset yhteen nivoutuvat ongelmat.

Persoonallisuuden terveys
On myös mahdollista, että ihmisen persoona ja luonne ei ole terve. Joku voi olla hemmoteltu lapsi eikä parane siitä koskaan, vaan elää jollakin tavalla narsistina läpi elämänsä. Hän on silloin itsekeskeinen ja huomioi aina vain omat tarpeensa, ei kykene normaaliin empatiaan, on hankala muille ja nostaa omat pienet ärsyyntymisensä aina esiin ja tekee niistä suuren numeron. Kaikkien on sitten tanssittava tämän itsekeskeisen ihmisen pillin mukaan tai hän tekee elämän hankalaksi toisille. Jotkut eivät parane tällaisesta koskaan. He ovat persoonaltaan ja luonteeltaan sairaita. Puhutaan jopa luonnehäiriöisistä.

Muuten persoonallisuudeltaan terveenkin ihmisen luonnekuvaa voi sävyttää heikko itsetunto. Monilla on itsetunnon vammoja, jotka haittaavat elämää. Usein suomalaisen miehen alkoholismin takana on heikko itsetunto ja elämisen rohkeuden puute. Ehkä myös sosiaalisten taitojen puute.

Sosiaalinen terveys on yksi persoonallisuutemme osa-alue. Jotkut ovat sosiaalisesti terveitä, jopa lahjakkaita, niin että kykenevät luomaan helposti uusia ihmissuhteita ja säilyttämään niitä ja olemaan uskollisia ystäviä. Toiset ovat pedagogisia tai paimensieluja, jolloin he kykenevät rakentamaan toistenkin ihmissuhteita, ei vain omia. Kovin paljon en pysty sanomaan tästä sosiaalisesta terveydestä, koska itse olen tällä alueella kutakuinkin lahjaton. Teen netissä työtä osin siksi, että sosiaalinen avuttomuuteni ei haittaa tällaisessa työssä paljonkaan.

Henkinen terveys
Henkinen sairaus tarkoittaa arkikielessä psyykkistä sairautta, mutta luulen, että jotkin asiat kuuluvat nimenomaan henkiselle alueelle. Yksi tällainen alue on esteettisyys ja sen taju. Joku voi kerta kaikkiaan olla pilannut kauneuden tajunsa kuvataiteen suhteen tai musiikin suhteen. Tällaista kauneuden tajun rappiota on paljon ajassamme, jota myös yksinkertaisesti kutsutaan huonoksi mauksi. Jotkut ovat sitten tehneet tästä huonosta mausta epäjumalan ja nostaneet sen jalustalle. Mutta ehkä yleisin tämän alueen sairaus on elämäkatsomuksen sairaus.

On ihmisiä, jotka eivät tunne tarvitsevansa mitään elämänkatsomusta, vaan menevät kuin side silmillä läpi elämänsä ja elävät vain omien tarpeidensa ja viettiensä johtamaa ajopuuelämää, jossa kaikenlainen huvittelu ja viihde nousevat elämää hallitsevaksi sisällöksi. Toiset taas omaksuvat erilaisia ihmisviisauden oppeja, joita on niin paljon tarjolla meidän ajassamme. Tieteellinen elämänkatsomus ja kehitysoppi, humanismi, feminismi, kasvissyönti, poliittiset ideologiat ja ympäristön suojelu ja niiden lisäksi erilainen ”new age” -villitys, toisin sanoen maailmankatsomuksellinen hömpän hömppä, voivat vallata ihmisen mielen ja niissä ihminen alkaa tietoisesti toteuttaa katsomuksiaan. Jos ihminen ei kuitenkaan löydä Jumalaa ja elävää uskoa, jossa hän oppii elämään vuorovaikutuksessa Jumalansa kanssa, hän on minun näkemykseni mukaan elämänkatsomukseltaan sairas ihminen, vaikka sekoittaisi elämäänsä kaikki tarjolla olevat ”yleishyödylliset” asiat aina hyväntekeväisyydestä alkaen. Moni voi luulla löytäneensä Jumalan muista uskonnoista – hekin ovat kristilliseltä kannalta katsoen elämänkatsomukseltaan sairaita.

Moraalinen terveys
Entä moraalinen sairaus? Mitä sillä tarkoitetaan? Raamattu määrittelee riittävän tarkasti meille, mikä on syntiä. Jumalan sana valaisee meidän omaatuntoamme, joka myös on mukana antamassa suuntaa, ja me voimme niiden molempien avulla tietää, kuinka tulisi elää. Jos joku sitten paaduttaa itsensä ja tietoisesti hylkää omantuntonsa varoitukset tai Jumalan sanan selvät suuntaviivat, hän elää moraalittomasti. Ennen pitkää muutkin ihmiset tulevat tajuamaan, että tuo ihminen on hylännyt oikean tien. Tämä moraalittomuus voi tulla esiin eri tavoin: kuka varastaa, kuka elää seksuaalisessa synnissä, kuka pelihimon vallassa, kuka käyttää liikaa päihteitä. Nämä voivat olla elämäntapaongelmia, mutta myös ihmisen henkilökohtaisen moraalin sairautta.

Puhun seksuaalisesta terveydestä erikseen. Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja on tuominnut homouden syntinä. Seksuaalisuus on kuitenkin voimakas vietti ja siksi jokaisen ihmisen kyky elää terveesti testataan varsin voimaperäisesti tällä alueella. Uskon, että Jumala on tarkoittanut, että siellä missä me koemme kuinka liha ja vanha luontomme ei pyhity, me oppisimme tulemaan päivittäin Herran eteen syntimme tunnustaen. Näin hän opettaa meille nöyryyttä. Näin opimme tuntemaan oman heikkoutemme ja toisaalta Jumalan voiman, kun hän armossaan kantaa syntistä ihmistä niin, että tämän ei tarvitse joutua syntisyytensä tähden epätoivoon, vaan voi säilyttää pelastuksen ilon ja toivon siitä, että kerran Kristuksen ylösnousemusvoima hänetkin ”huonon” korjaa taivaan kirkkauteen.

Seksuaaliseen terveyteen kuuluu myös kristillinen avioliitto. Uskollisuus avioliitossa ja aviovuoteen pitäminen pyhänä ovat niitä yksinkertaisia periaatteita, joita noudattaen ei eksy huonoille teille. Valitettavasti tämä aika on paha ja erilainen viihde ja elokuvateollisuus houkuttelevat syntiin ja esittävät syntisen elämäntavan ikään kuin normaalina. Kun kristillinen elämäntapa pyrkii saamaan yliotteen viettielämästä ja tuomitsee ”lihan himojen” mukaan elämisen, niin viihdeteollisuus tekee päinvastoin. Tämä aika on siinäkin mielessä paha, että perheet särkyvät, kun kaikenlainen seksuaalinen villiintyminen kukoistaa, ja suurin kärsimys usein kohdistuu lapsiin. Kaiken vahingon lisäksi, mikä lapsille koituu, he saavat perinnökseen moraalittoman elämäntavan mallin.

Uskonelämän terveys
Niin, terveyttä on monenlaista. Puhun lopuksi vielä siitä terveydestä, jonka ihminen omistaa silloin, kun hän on terve uskossa. Tästä aiheesta on vaikea puhua, kun se uskon terveys on – ainakin kunkin henkilön omasta mielestä -pitkälle riippuvainen siitä, missä uskon suunnassa ihminen sitä uskoaan harjoittaa. Monille jo uskoon tulemisen käsite on vieras. He ajattelevat, että kirkon jäsenyys riittää ja se, mitä siihen kuuluu missäkin kirkkokunnassa: kaste ja rippikoulu ja joulukirkko ym. Eräs henkilö sanoi, kun hänelle yritettiin suositella elämänsä antamista Jeesukselle, että hän uskoo niin kuin kirkko opettaa. Hän eli me-uskossa. Minun mielestäni tämä ”me uskomme” ei ole tervettä ja pelastavaa uskoa, oikeastaan vain ”minä uskon” voi olla sitä.

On mahdollista, että ihminen tulee niin vähittäin uskoon, että hän ei tiedä uskoon tulonsa päivää. Mutta yleensä terveeseen uskoon kuuluu voimakas tietoisuus: minä kuulun Kristukselle. Hän on kantanut minun syntini ja hän vie minut kerran perille taivaan kotiin. Eri henkilöillä voi uskon tärkein sisältö jonkin verran olla erilainen: yksi ymmärtää pelastuksesta yhden puolen ja toinen jonkin toisen puolen taas paremmin. Yksi saattaa korostaa uskon vanhurskautta ja toinen olla Herran veljen Jaakobin tapaan käytännön ihminen, joka purkaa energiaansa erilaiseen toimintaan. Mitä siis on terve usko?

Oikeastaan huomaan sen, kun näen jotakin aivan muuta. Joku aivan kuin heittäytyy pikkulapsen tavalla maahan makaamaan ja huutaa ja parkuu ”kantakaa minua!” Hän saattaa ilmaista, että hän ei jaksa rukoilla tai lukea raamattua – tekisittekö te nyt sen kaiken minun puolestani? Väitän, että jokaisen tulee hoitaa omaa jumalasuhdettaan ja oppia vaeltamaan uskossa, niin että hän ei istu jossakin uskonnollisessa syöttötuolissa ja odota, että joku laittaa ”Jumalan sanan pilttiä” hänen suuhunsa. Lukutaitoinen ihminen oppii kyllä lukemaan itse raamattua. Sokeakin voi oppia sen. Jokaisen tulisi myös oppia rukoilemaan, niin että hänellä on jonkinlainen säännöllinen rukoushetki joka päivä tai riittävän usein. Terveeseen uskoon liittyy tämä uskon harjoitus, tämä omasta jumalasuhteesta huolehtiminen, se osa uskon vaelluksesta, joka tapahtuu hänen yksityiselämässään ja on kahdenkeskistä seurustelua Jumalan kanssa. Jos joku ei tätä opi, hän ei kasva uskossaan ja hyvin todennäköisesti liukuu takaisin maailmaan. En usko, että ketään, joka laiminlyö tämän ”rukouskammio-osuuden”, voi seurakunnan tekohengityksellä pitää elävässä uskossa. Seurakuntayhteys on hyvä ja kuuluu sekin normaaliin hengelliseen elämään, mutta se ei riitä. Seurakuntien yhteydessä voivat pysyä nekin, jotka ovat siellä mukana vain sosiaalisista syistä. Sen vuoksi (ja muistakin syistä) seurakunnissa on aina jonkin verran myös kuolleita jäseniä.

Terve usko – se on moninainen asia. Se on sitä terveyttä, johon pääsee, kun paranee synnin sairaudesta. Kai voidaan myös sanoa, että ensirakkaus Kristukseen edustaa tervettä uskoa. Joidenkin mielestä kaikkein tärkein asia, mitä uskova tarvitsee, on ensirakkaus oikeaan oppiin. Ei toki. Oikean opin sijasta tulisi opettaa uskovia pyrkimään oikeaan elämään, oikeisiin tekoihin, vanhurskaaseen elämäntapaan. Joskus seurakunnissa näkee johtavissa tehtävissäkin ihmisiä, jotka ovat kyllä omaksuneet oikean opin, mutta oikea elämä – se on yllättäen aika hukassa. Niin yksinkertainen asia kuin parjaus ja panettelu, josta tulisi tehdä parannus, on heidän suussaan jatkuvasti. Julkisivu kyllä pidetään siistin näköisenä, mutta yksityiselämää hallitsevat lihan teot. Kännykkä laulaa: ”oletko kuullut, että sejase on tehnyt sitäjasitä…?” Terveeseen uskoon kuuluu ojentautuminen ihmissuhteissa sen käskyn mukaan, että ensin tulee nuhdella kahden kesken, sitten todistajien läsnä ollessa ja vasta kun mikään muu ei auta, vasta sitten tulee ilmoittaa seurakunnalle (Matt.18:15-17) – Olen nähnyt uskovia, jotka ovat olleet uskossa vuosikymmeniä, mutta eivät tekojensa puolesta oikein vaikuta kristityiltä ollenkaan. Elävä usko on korvattu jollakin ”kiivaalla uholla oikean opin puolesta”. Joskus taas käy päinvastoin: ollaan niin liberaaleja, että joudutaan moraalisten arvojen rappioon. Kaikki olemme varmastikin rikkoneet lähimmäisiämme vastaan yhdellä ja toisella tavalla ja jos elämme parannuksen mielenlaadussa, ei tästä ”normaalista vajavuudestamme” tarvitse tulla ongelmaa itselle eikä toisille. Ääripäässä ovat sitten ne ihmiset, joille terve usko oikeissa teoissa – se on kuin mopo, joka karkasi käsistä jo ajat sitten…

Terve usko on Kristuksen kuuliaisuutta, jossa meistä tulee hänen kaltaisiaan. Tätä Francis Frangipane tolkuttaa hyvin usein, mutta olemmeko omaksuneet tämän ajatuksen oikeasti? Terveessä uskossa elävä ihminen elää Kristus-keskeistä elämää. Hän etsii taivaallisia, hengellisiä aarteita maallisten sijasta, hän etsii sitä, mikä Jeesuksen on, eikä omaansa. Hän tietää, että ne muut – ne annetaan. Terveessä uskossa oleva ihminen tuntee myös vihaisen Jumalan, Jeesus ei ole hänelle jokin toinen joulupukki, vaan hän on nähnyt Mestarinsa myös ruoska kädessä, puhdistamassa seurakuntaansa markkinavoimista. Terveeseen uskoon kuuluu terve ruoka, terveet aistit ja terve arvostelukyky. Sanoisin myös: terveeseen uskoon kuuluu kyky kärsiä. Siihen kuuluu myös kyky nähdä oma puutteellisuutensa ja aito nöyryys ja tietoisuus siitä, että en ole vielä valmiiksi ja pyhäksi tullut itsekään… Paavali puhuu seuraavassa raamatun kohdassa meille kaikille, myös minulle, joka tässä ”viisaana” yritän määritellä, mitä terve usko on:

Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut. Room.12:3.

Voisimme jatkaa tätä terveen uskon kuvaamista, mutta ehkä on parempi, että emme syvenny siihen tämän enempää, vaan kertaamme vielä nämä erilaiset elämän alueet, joilla voimme sairastaa tai olla terveitä:

Ruumis, sielu (persoonallisuus, tunne-elämä ja psyyke, sosiaaliset taidot), henki (esteettisyyden taju ja muu elämän henkinen puoli, kuten elämänkatsomus), elämäntapa, arvot, moraali, seksuaalisuus ja usko (hengellinen elämä).

Ihminen on kokonaisuus
On hyvä muistaa, että ihminen on kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ruumiin terveys heijastuu sielunelämään ja päinvastoin. Jeesuksen suosittelema periaate, että lähdetään liikkeelle hengellisestä terveydestä – ”etsikää ensin” – kertoo meille, että uskonelämän terveys heijastuu kaikkein voimakkaimmin muille alueille. Kiitollinen ja lempeämielinen Jumalan lapsi on usein myös terve ulkonaisesti. Jyrkkä ja lainalainen usko tuottaa sen sijaan vatsanpuruja. Henkinen terveys ja oikea elämäntapa heijastuvat ruumiinkin terveyteen:

Älä luulottele olevasi viisas; pelkää Herraa ja karta pahaa. Siinä on sinulle lääke, joka pitää koko ruumiisi terveenä. Sananl.3:8.

Kaikkein paras tae tosi terveydestä on siis tulla uskossa terveeksi, niin että lukee paljon raamattua ja omaksuu sitä elämäänsä. Kun elämme sanan todeksi, sana tulee meissä lihaksi ja toimii lääkkeen tavoin terveytemme hyväksi:

Kuuntele tarkkaan, poikani, mitä sinulle sanon, pidä korvasi auki! Älä päästä mielestäsi minun sanojani, pidä ne visusti sydämessäsi, sillä ne ovat löytäjälleen elämä, lääke koko hänen ruumiillensa. Sananl.4:20-22.

Sananlaskujen kirjassa on tällainenkin opetus: Harkitsematon sana on kuin miekanpisto, viisaan puhe on lääkettä. (Sananl.12:18).

Jeesus haluaa parantaa koko ihmisen
Emme tiedä kaikkia elämän lakeja ja saatamme helposti ymmärtää ne liian mekaanisesti. Mutta Jeesus haluaa tehdä koko ihmisen terveeksi. Hän näkee, missä meidän todelliset ongelmamme ja sairautemme ovat. Varsin usein se todellinen sairaus on muualla kuin siinä ”kipeässä paikassa”. Olen itse kärsinyt jonkinasteisesta luulosairaudesta, joten en puhu korkealta. Vaikka en halua mitenkään väheksyä todellisia sairauksia, on totta että ihmiset kärsivät paljon enemmän luulosairauksista kuin myöntävät. Eräs lääkäri vahvisti minulle jokin aika sitten, että jotkut ihmiset elävät sellaista vaivakeskeistä elämää – joko oikeasti kärsien jostakin sairaudesta tai luulosairaina, tehden ison numeron erilaisista vähäpätöisistä tuntemuksistaan – jossa he todellisuudessa potevat vain rakkauden puutetta ja tarvitsevat äidillistä hoivaamista. On hyvä paikallistaa oma sairautensa ja tuntea sen syvät juuret. Vaikka Pyhä Henki antaa seurakunnalle sairaiden parantamisen armolahjoja muiden armolahjojen lisäksi, on mahdollista, että Jumalan Hengen valaisema ihminen parantuu parhaiten siellä oman rukousalttarinsa ääressä, missä Jumalan sana valaisee ja missä Pyhä Henki koskettelee ihmisen sydämen kipeitä alueita parantaen häntä koko persoonallisuuden alueelta – yliluonnollisesti, ilman ymmärryksen apua, vain Kristuksen läheisyyden voimasta.

Terveys koskee myös yhteisöjä
Täytyy muistaa, että se mikä koskee yksilöitä, koskee myös yhteisöjä. Myös perheen ja suvun, kaupungin ja kansakunnan terveydestä voidaan puhua. Se terveys on yhtä lailla Jumalan tekoa, joka tulee parannuksen kautta. Tästä puhuu raamattu näin:

…jos silloin kansani, jonka olen ottanut omakseni, nöyrtyy ja rukoilee, kääntyy minun puoleeni ja hylkää pahat tiensä, niin minä kuulen sitä taivaaseen, annan sen synnit anteeksi ja teen sen maan jälleen terveeksi. 2.Aik.7:14.

Käymme rukoukseen:

Jeesus, Jumalan Poika, sinä, joka olit ainoa maan päällä elänyt ihminen, joka on ollut täysin terve: paranna minutkin terveeksi. Tee minut terveeksi ruumiin, sielun ja hengen puolesta. Auta minua omaksumaan terveet elämäntavat, terveet arvot ja terve moraali. Auta minua toteuttamaan elämässäni tervettä seksuaalisuutta. Auta minua tulemaan tunne-elämältäni terveeksi ja tasapainoiseksi. Tee minut sillä tavoin terveeksi ihmisenä ja persoonana, että en elä itsekkäästi ja vanhan luontoni mukaan. Anna minulle terve elämänkatsomus, niin että voin omaksua kristillisen tavan ajatella, raamatun tosi arvot maailman arvojen ja ihmisten suosittelemien ajatusmallien sijasta. Vieroita minut erilaisista ihmisviisauden opeista, jotka niin helposti ja salaa hallitsevat minua. Auta minua elämään lähimmäisen rakkauden mukaan. Auta minua omaksumaan raamatusta oikea ihmiskuva ja oikea Jumala-kuva. Tee minut uskossani terveeksi ja oikealla tavalla nöyräksi. Kiitos, että sinä olet tullut antamaan minulle terveyden kaikilla tasoilla. Kiitos, että saan sinua palvella ensirakkaudessa ja lujasti luottaa siihen sovittavaan ja pelastavaan rakkauteen, jonka sinä, Jeesus, olet minulle tuonut. Kiitos, että minua ei voi mikään siitä rakkaudesta erottaa. Ja kun olen sairas ja sairaudessani avuton, kun lääkärit eivät osaa minua auttaa, tule sinä minun avukseni ja paranna minut.

Paranna sinä minut, Herra, niin minä paranen. Auta minua, niin minä saan avun. Sinua yksin minä ylistän! Jer.17:14.

Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni. Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella. Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka. Ps.103:3-5.

Mainokset
Kategoria(t): 2006, Hengen miekka, Saarnat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s