Kulmakivi

Pyydän sinua, ystävä, syventymään kanssani tähän ilmoitukseen Kulmakivestä. Jeesus Kristus on meidän uskomme kulmakivi, josta sanotaan:

Katso, minä lasken Siioniin kulmakiven, valitun kiven, jonka arvo on suuri. Joka häneen uskoo, ei joudu häpeään. Te, jotka uskotte, saatte siis osaksenne tämän arvon ja kunnian, mutta niille, jotka eivät usko, ”kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakivi, kompastuskivi ja kallio johon langetaan”. 1.Piet.2:6-8.

Oletko joutunut kasvotusten sen tosiasian kanssa omassa elämässäsi, että voidaksesi tulla kulmakiveksi – joksikin sellaiseksi, mistä unelmoit – sinun pitää ensin tulla kaikkien hylkäämäksi?

Jokainenhan haluaa ”olla jotakin”. Jokainen haluaa ”tulla joksikin”. Jokainen meistä ajattelee sen vanhan sanonnan mukaan: ”mitä tehtäis, että mainittais?” Meidän tavoitteemme hengellisessä elämässä voivat olla aivan oikeita, jos tavoittelemme vastuunkantajan paikkaa seurakunnassa, ehkä jopa sananjulistajan virkaa, papin tai vanhimman virkaa. Hyviä tavoitteita. Saatamme tavoitella myös armolahjoja, jotta Jumalan voima toimisi kauttamme. Haluamme palvella vaikkapa sairaita ja toivomme, että sairaat paranevat ihmeen kautta, kun rukoilemme heidän puolestaan. Haluamme saada hengen voitelun ja profetoida, puhua salaisuuksia hengessä. Näitä tavoitteita voi olla paljon erilaisia, kullakin vähän omanlaisiaan, kunkin persoonallisuuden mukaan.

Herra Jeesus Kristus joutuu kuitenkin sanomaan tulevaisuudessa monille, jotka ovat olleet tyytyväisiä näiden tavoitteiden saavuttamisesta:

’Keitä te olette? En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, kaikki te vääryydentekijät.’ Luuk.13:27.

Tässä Jeesus asettaa meille tavoitteen, joka on kaikkea ”menestystä” tärkeämpää: että tuntisimme hänet. Jos haluamme tuntea hänet, joudumme ristin tielle, sille kaidalle tielle, josta sanotaan:

Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen! Matt.7:14.

Muistan vuosien takaa erään profetian. Sen olennaisin sanoma oli: ”ensin risti, sitten voitto!”

On vaikea hyväksyä risti. Risti on jotakin, jota emme pysty vapaaehtoisesti ottamaan vastaan, mutta johon Jumalan Hengen voima meitä vie. Hengellisen laulukirjan laulu 91 puhuu tätä sanomaa: ”Käy yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se, on Hengen viitoittama, sen joka askele. Se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien”. Usein julistetaan, että koska Jeesus kulki sen tien, niin meidän ei enää tarvitse. – Se on totta pelastuksen osalta, mutta ei pyhityksen suhteen.

Jos haluamme todella tuntea Jeesuksen, meidän tulee kulkea samoja polkuja, samaa tietä. Hänhän sanoi olevansa Tie. Pyhä Henki on siinä oppaamme ja voimamme. Hän annostelee meille Kristuksen kärsimyksien osallisuutta, niin että selviämme ristimme painon alla. Risti on vanhan luonnon kukistamiseksi. Kasteessa meidät on ”annettu kuolemaan” (Room.6:4). Niinpä kysyn sinulta – en sitä, onko sinut kastettu uskovana – vaan sitä, onko sinut kasteessa annettu kuolemaan? Vai onko siinä tulppa? Onko siinä ”vanha minä” estämässä? Haluaako se ”vanha minä” vielä määrätä ja elää omien nuottiensa mukaan? Englannin kielessä ”minä” on iso I-kirjain. Kun vedetään viiva ”minän” ylitse, saadaan ristin kuva. Meidän tulee hyväksyä se, että meidän vanhan luontomme ylitse vedetään viiva. Vain ristin tiellä voimme oppia tuntemaan Mestarimme. Vain ristin tiellä, kun itse kuljemme sitä ja olemme Kristukselle kuuliaisia, me voimme luopua kaikesta vääryydestä. Niin meidän ei tarvitse pelätä, että meille sanottaisiin: ”en tunne teitä” (Luuk.13:27).

Kysyn itseltäni ja kysyn sinulta: oletko joutunut ihmisten hylkäämäksi? Jos olet, niin hyvä – silloin tiedät, miltä Herrasta tuntui. Onko sinua vainottu? Hyvä, niin häntäkin vainottiin. Tätä listaa voisi jatkaa pitkällekin, sillä Kristuksen kärsimykset ovat moninaisia ja Kristuksen kärsimykset ovat tulleet runsaina meidän osaksemme (2.Kor.1:5). On turvallista kulkea tätä vaikeaa tietä, kun voi Jumalan sanasta aina verrata ja oivaltaa: ”Ahaa, tässähän minäkin kuljen samaa tietä kuin Mestari aikoinaan, ihan samalla tavallahan he kohtelevat minua kuin häntäkin!” Näin emme joudu epätoivoon, kun ihmisten viha tulee päällemme. Jeesuskin joutui jyrkänteen reunalle, kun ihmiset halusivat hänen tekevän itsemurhan ja jos hän ei tekisikään itsemurhaa, he voisivat ”syöstä hänet alas” (Luuk.4:29). – Minäkin koin aikoinaan, kuinka minua yritettiin hypnoosilla ja kaikilla mahdollisilla noitakeinoilla saada tekemään itsemurha. Kiitos Jumalalle, he eivät onnistuneet!

Kaiken tämän ristin tien kulkeminen vaatii kestävyyttä. Jumalan ihmisen on tarkoin tunnettava raamattu, jotta voi kestää. On luettava ahkerasti sanaa, jotta voi tehdä vertailua itsensä ja Jumalan ihmisten välillä: onko tässä kärsimyksessä, jota nyt koen, jotain yhtäläisyyttä raamatun ihmisten ja minun välilläni? Täydellinen lohdutus tulee sanan äärellä, kun voi kokea: ”Ihanaa, kiitos Jeesus, saan kulkea tämän tien sinun kanssasi!” Tai: ”Upeata, saan kulkea samoja jalanjälkiä Paavalin kanssa!” Jeesus neuvoi opetuslapsiaan, kun ihmisten viha ja vainoaminen tuli heidän osakseen:

Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä. Matt.5:11-12.

Minäkin kokeilin tässä eräänä päivänä hyppimistä? Miksi luulet, että tällainen vanha mies hyppii ja pomppii lapsen lailla? Koska sana sanoo:

Iloitkaa silloin, hyppikää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri. Luuk.6:22-23.

On hyvä olla sanalle kuuliainen. Kyllä ”suuren palkan” tähden pari hyppyaskelta kannattaa ottaa.

Niinpä haluan rohkaista sinua, joka olet näissä asioissa ollut jotenkin epävarma etkä usko, että sillä tuskalla ja kivulla, sillä yksinäisyydellä tai hylkäämisellä, joka sinua koettelee, olisi mitään positiivista merkitystä. Kyllä on. Jeesuksen Kristuksen tavoin sinutkin on kutsuttu olemaan ”hylätty kivi”. Olkaamme siis uskossamme rohkeita ja ajatelkaamme, että voimme tässä hylkäämisessä ja kivussa tulla hänen kaltaisikseen. Suurenmoista!

Kuka ikinä tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, ja kenen päälle tämä kivi kaatuu, sen se murskaa. Luuk.20:18.

Sinä olet siis luotilanka ihmisten keskellä, eikö niin? (Aam.7:8) Sinä olet koettelija, jonka tulee koetella, miten he vaeltavat, eikö niin? (Jer.6:27) Ja jos joku sinuun kompastuu, hän ruhjoutuu? Jonka päälle sinä kaadut, sen sinä murskaat?

Kiitetty olkoon Kristus Jeesus ja pyhä olkoon hänen nimensä ainiaan!

Mainokset
Kategoria(t): 2006, Hengen miekka, Saarnat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s