Opeta minua rukoilemaan

Haluan antaa tämän kirjoituksen kautta todistuksen siitä, miten Jumala voi viedä ihmisen sellaiseen avuttomuuteen, että hän oppii rukoilemaan.

Kun olin nuori miehen alku ja etsin paikkaani elämässä, en kysynyt sitä Jumalalta. Olin tullut lapsena uskoon, mutta olin myös kadottanut uskoni muutamassa vuodessa. Kun pääsin ylioppilaaksi, suunnittelin elämääni ihan kuin muutkin ikäiseni. Halusin opiskelemaan luonnontieteitä ja pääsin yliopistoon.

Olin hylännyt Jumalan, mutta Jumala ei ollut hylännyt minua. Näin jälkeenpäin voin sanoa, että Jumalalla oli suunnitelma, miten hän vetäisi minut takaisin luokseen. Se suunnitelma oli vuosien mittainen projekti, jota hän veisi eteenpäin askel askeleelta. Koska olin tullut ylpeäksi ja ”tiesin kaiken”, Jumala halusi nöyryyttää minua ja viedä sellaiseen avuttomuuteen, että alkaisin tarvita häntä. Ei hän halunnut nolata minua muiden silmissä, mutta hän halusi sallia elämääni ongelmia, joiden kautta hän käsittelisi itseriittoisuuttani.

Ensimmäinen ongelma kohtasi opinnoissa. Huomasin, että ne oppiaineet, joita olin valinnut, eivät kiinnostaneetkaan minua. Opiskeluni eivät edistyneet, koska tein ihan muuta kuin olisi pitänyt. Aloin lukea maailmankirjallisuutta, klassista kaunokirjallisuutta. Ahmin kirjoja enemmän harrastusmielessä enkä pystynyt vaihtamaan opiskelualaa. Parin vuoden opiskelun jälkeen en ollut suorittanut luonnontieteen opinnoissani juuri mitään. Istuin myös opiskelijakuppiloissa ja kyllästin itseäni keskioluella.

Toinen ongelmani ilmeni oman luonteeni kehityksessä ja ihmissuhteissa. Kaipasin kovasti löytää itselleni tyttöystävän ja alkaa seurustella. Siitä ei tullut mitään. Selvänä oli liian ujo ja pöhnässä olin kyllä rohkea, mutta suhteista tahtoi tulla yhden illan ystävyyksiä. Huomasin olevani toivottaman avuton ystävyyssuhteiden luomisessa. Kun seurasin yleistä keskustelua ja luin psykologisia kirjoja, tajusin, että minua vaivasi ns. huono itsetunto. Minun itsetuntoni ei ollut vain huono, se oli raunioina – olin sisäisesti vammainen ja sosiaalisesti täysin avuton.

Aika ajoin rakastuin tulisesti. Minulle oli tyypillistä rakastua syvästi ja korvia myöten. Koska olin voimakkaan huonommuuden tunteen täyttämä ihminen, rakastuminen oli aina katastrofi. Näin oman rakkaani aina valtavan ihastuttavana, taivaallisena olentona, joka oli enkeleitäkin ihanampi. Samalla omakuvani muuttui rumaksi, kauheaksi, tyhmäksi – tunsin itseni totaalisen alamittaiseksi rakastettuni rinnalla. En pystynyt koskaan tunnustamaan tunteitani. En osannut olla edes ystävä, sillä ihastukseni kohteen ollessa läsnä, olin täysin avuton tekemään mitään. Pystyin olemaan jonkinlaisessa ystävyys- tai jopa seurustelusuhteessa ainoastaan henkilöihin, joihin en ollut rakastunut. Saatoin ”vähän tykätä” ja niin mentiin pari kuukautta, puoli vuotta, kunnes vastapuoli tajusi, että en ollut rakastunut.

Tunsin itseni luuseriksi, vaikka sitä sanaa ei siihen aikaan viljelty.

Näissä olosuhteissa aloin rukoilla. Turvauduin lapsuuteni Jumalaan. Uskoin hänen kuulevan rukouksia ja romanttisen rakkauden pakahduttamalla sydämellä rukoilin Herraa, että hän auttaisi, johdattaisi, antaisi rohkeutta, neuvoisi ja myös vetäisi ihastukseni kohteen minun luokseni.

En tiedä, kuinka moni muu on oppinut rukoilemaan tällaisesta motiivista. Aika moni pyytää esirukousta, että löytäisi itselleen puolison. Ymmärrän heitä ja haluan rukoilla heidän puolestaan. Raamattukin kertoo ihmisistä, jotka olivat epätoivoisia ja avuttomia, kun eivät saaneet osakseen sitä rakkautta, jota odottivat. Muistamme Lean, Jaakobin vaimon, joka oli päässyt naimisiin, mutta ei ollut voittanut puolelleen miehensä sydäntä. Muistamme Hannan, joka tarvitsi epätoivoisella vimmalla biologista lasta, mutta oli hedelmätön. Näissä elämänsä vaiheissa he oppivat rukoilemaan.

Tiedän, että tällainen koulu on hyvä koulu. Opin rukoilemaan ja opin yleensäkin kääntymään Jumalan puoleen ongelmissani. Jumala vain lisäsi höyryä. Kun opiskeluni olivat menneet karille, sain lyhyehkön kurssituksen kautta töitä atk-alalta. Yritin tehdä työni hyvin ja opinkin sen. Mutta sosiaaliset taitoni olivat vielä yhtä kehnot kuin aina. Jos olet sosiaalisesti avuton, ympäristösi huomaa sen heti ja joudut mitä todennäköisimmin kiusaamisen kohteeksi. Tämä sosiaalisen elämän mekanismi toimii kaikkialla samalla tavalla: kotona, tarhassa, koulussa, armeijassa, työpaikoilla – jopa seurakunnassa. Jos olet sosiaalisesti avuton, joudut ns. nokkimisjärjestyksessä helposti häntäpäähän ja sinua tölvivät pian kaikki.

Minulle kävi työpaikallani näin. Oikeastaan olen joutunut kestämään työpaikkakiusaamista jokaisessa työpaikassani. Tunnen syvää sympatiaa ja myötätuntoa niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kohtalotovereitani. Ymmärrän heitä ja olen kokenut sen syvän avuttomuuden, kun huomaa olevansa pahassa pinteessä eikä voi sille mitään.

Jumalan kasvatussuunnitelmassa oli tavoitteena viedä minut sellaiseen ahdinkoon, että antaisin elämäni uudestaan Jeesukselle. Muistan, kuinka hengellinen elämäni edistyi noina vuosina. Olin välillä työpaikallani niin ahdistunut, että halusin ruokatunnilla mennä kirkkoon. Jos söin lounaani ripeästi, ehdin polkea pyörälläni kesäkirkkoon, joka oli auki. Kävin siellä useina päivinä enkä koskaan nähnyt siellä yhtään ihmistä. Mikä lahja Jumalalta! Sen sijaan sain katsella Kristusta esittävää krusifiksia, sellaista hyvin vanhaa, jonka jalat olivat jo lahonneet pois, mutta kasvoilla oli vahva irvistys, käsissä valtavat verisuihkut ja veri ryöppysi myös veistoksen kyljestä. Sain olla kirkon hiljaisuudessa ja myös viettää hetken kirkkomaalla ja purkaa sydämeni ahdistusta Herralle. Tunsin, että sain siitä voimaa jaksaa taas sen päivän. Joskus suuntasin retkeni läheiselle hautausmaalle.

En vielä ollut valmis tekemään ratkaisua Jeesuksen puoleen koko sydämestäni. Mutta ahdinkoni vain kasvoi, kun jouduin ystävieni kautta tekemisiin sellaisten ihmisten kanssa, jotka näin jälkeenpäin olen luokitellut jonkinlaisiksi noidiksi ja paholaisen palvelijoiksi. He teeskentelivät olevansa ystäviäni, mutta oikeasti he olivat pahan palveluksessa tuottaakseen minulle kärsimystä. He käyttivät siihen valeystävyyden petollista asennetta, hypnoosia ja kaikenlaisia juonia, mitä vain paholaisen kanssa yhteistyötä tekevät voivat keksiä. Heidän tavoitteensa oli ajaa minut itsemurhaan.

Jouduin kokemaan syviä nöyryytyksiä ja muistan, kuinka hyvin syvässä ahdistuksessa kerrankin polvistuin vuoteeni viereen ja huusin avuksi Jumalaa. Aloin kypsyä siihen, että lähden seuraamaan Herraa uudestaan. Mietin, rukoilin ja kyselin Herran tahtoa. Luin raamattua, kuten olin tehnyt kaikkina näinä vuosina, jotka olin herätyksessä. Olin tutustunut työni yhteydessä myös erääseen uskovaan henkilöön ja turvauduin nyt häneen päästäkseni selville Jumalan tahdosta. Kävimme paljon keskusteluja, osin puhelimessa, osin kirjeitse. Hän asui toisella paikkakunnalla, joten emme tavanneet kovin usein.

Eräänä päivänä hän lähetti minulle kirjeen, jossa hän kehotti minua antamaan elämäni Jeesukselle. Hän neuvoi yksityiskohtaisesti, miten voisin sen tehdä. Noudatin hänen neuvoaan. Siitä päivästä lähtien olen tietoisesti ollut jälleen Jeesuksen opetuslapsi ja hänen seuraajansa.

Haluan siis rohkaista sinua, joka olet ongelmiesi keskellä. Jos et ole vielä tehnyt kokosydämistä päätöstä seurata Herraa Jeesusta, niin sinun vaikeutesi ovat Jumalan tapa ohjata sinua sellaiseen ratkaisuun. Jos olet uskossa, sinun vaikeutesi ovat kasvattamassa sinua ja opettamassa sinulle syvempää riippuvaisuutta hänestä.

Haluan myös käyttää omaa historiaani ”opetusmateriaalina”. Mitä voimme oppia tästä – paitsi että vaikeudet opettavat rukoilemaan? Voimme tajuta, että tärkeintä jokaiselle ihmiselle on olla elävässä suhteessa Jeesukseen, Vapahtajaansa. Uskoa häneen ja palvella häntä sydämestään. Jos pääsemme tähän, hän on valmis palvelemaan myös meitä ja hoitamaan niitä ongelmia, joita meillä on. Jos minä olin sosiaalisesti avuton ja vailla puolisoa, niin hän järjestäisi kyllä minut naimisiin! Hän ei jättäisi minua tässä asiassa eikä muissakaan asioissa avuttomaksi. Sen vuoksi on niin tärkeää ymmärtää ”etsiä ennen kaikkea Jumalan Valtakuntaa”, koska ”kaikki muu annetaan” (Matt.6:33).

Ystäväni, joka minua neuvoi uskon tielle, on nykyään vaimoni. Jumalan teot ovat yksinkertaisia, ongelmat ylittäviä, suvereeneja, kaikkivaltiaita, voimallisia, uskollisia. Minä saatan olla oman elämäni suurin ongelma, mutta Jeesuksella on avain minun ongelmiini.

Rakastan häntä, joka antoi itsensä minun edestäni lahjaksi ja uhriksi.

Mainokset
Kategoria(t): Hengen miekka, Todistukset. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s