Korkea talo

Muistelin unta, jonka näin jo vuosia sitten. Ehkä linnan juhlat saivat minut ajattelemaan tätä näkyä ja sen päähenkilöitä. Tunsin aikoinaan erään helluntaiseurakunnan vanhimman ja hänen puolisonsa. Tällä miehellä oli sairaus, johon lapsensilmäni kiinnitti huomiota: hänen toinen kätensä vapisi koko ajan. Vaimolla oli kyttyräselkä, hän oli painunut aivan kumaraan eikä voinut saada lapsia. Sen sijasta hänellä oli adoptiopoika. He olivat kuitenkin valoisia ja ystävällisiä ihmisiä ja heidän yritteliäisyytensä ei ilmennyt vain maallisen yrityksen pyörittämisessä, vaan myös intona tehdä hengellistä työtä. He olivat jo molemmat saaneet ylennyksen kirkkauteen, kun näin uneni. Tässä unessa näin, että heidän entisen talonsa paikalla oli nyt hyvin korkea rakennus. Tajusin, että tuo pariskunta asui nyt tuon rakennuksen ylimmässä kerroksessa. Se huojui niin korkealla, että sieltä näki paikkakunnan korkeimman mäen yli – sen mäen yli, missä kirkko seisoi. Siellä ylhäällä oli kaikki luksusta, upporikasta, hienoa ja tyylikästä. Se oli paremman väen asunto, sinne ei päässyt kukaan tavallinen tallaaja edes käymään. He elivät nyt eri maailmassa. He katselivat nyt korkealta – ja kauas. Käden vapina tai selän kumaruus eivät nousseet edes mieleen, ne olivat tuskin muistoja. Jos olivat muistoja, nekin oli pyyhitty pois. Nyt oli kaikki täysin toisin. Elämä ei ollut entisenlaista, kaikki oli uutta ja hienoa. Siitä saatoin minä saada vain pieniä aavistuksia, kun siinä niska vääränä katselin ylös korkeuteen.

Mainokset
Kategoria(t): Hengen sanomat, Uni. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s