Ylösnousemuksen todellisuus (osa1)

Tässä artikkelissa puhutaan siitä ylösnousemuselämästä, joka tuotiin esiin pääsiäisaamuna Kristuksen ylösnousemuksessa

Kun Kristus tuli maan päälle, hänellä oli selkeä tehtävä: sovittaa ihmiskunnan synnit kärsimyksellään ja kuolemallaan. Hän oli saanut Isältä lupauksen ylösnousemuksesta. Hän itse kuvasi sitä näin: Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä (Joh.2:19). Kristus ei tullut vain hajottamaan vanhaa, vaan myös rakentamaan uutta. Vanha luonto tosin jouti kuolemaan ja hautaan, mutta sen tilalle oli määrä tulla uusi luomus: uusi ihminen, joka oli sekä ruumiillinen olento että taivaallinen olento.

Tämä uuden luominen tapahtui pääsiäisaamuna. Silloin luotiin jotakin, joka on Jumalan kaikkien luomistekojen huipentuma. Ja kuitenkin sekin oli vasta uuden syntymän lähtölaukaus – alku uudelle ihmissuvulle, mutta myös alku Kristuksen ruumille ja seurakunnalle. Se oli alku sille uudelle Jumalan kansalle, joka kerran voi nähdä myös uuden taivaan ja uuden maan.

Jeesus ei heti ylösnousemuksensa jälkeen astunut ylös taivaaseen, vaan viipyi maan päällä niin kauan, että ehti tuoda julki ohjelmansa. Hänen ohjelmansa oli jo osittain tullut esiin: Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan. (Luuk.19:10). Jeesus oli osoittanut olevansa ihmisten kalastaja ja hän myös kutsui opetuslapsiaan olemaan ihmisten kalastajia. Nyt hänellä oli kaikki valtuudet tuoda esiin entistä kirkkaammin oma agendansa ja julistaa ohjelmansa maailmalle. Hän sanoi heille: Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. (Mark.16:15-16). Toisin sanoen hän antoi oppilailleen lähetyskäskyn. Hän antoi myös lupauksen Pyhästä Hengestä ja antoi näin ymmärtää, että Pyhä Henki olisi hänen taivaaseen astumisensa jälkeen maan päällä hänen edustajanaan toteuttamassa hänen alkamaansa ohjelmaa.

Hän oli kouluttanut opetuslapsiaan ja erityisesti apostoleiksi valitsemiaan henkilöitä tätä suurta tehtävää varten. Pietari sai tässä olla se opetuslapsi, jonka kautta Kristus erityisesti osoitti vanhan luonnon kuoleman tarpeelliseksi. Pietari oli antanut hyvän tunnustuksen, kun oli tunnustanut Jeesuksen olevan Messias. Mutta hän ei vielä ymmärtänyt, millä tavalla uusi Israelin Kuningas todella hallitsisi. Hänellä ei vielä pääsiäiseen mennessä ollut asiasta juurikaan aavistusta. Hän ei ymmärtänyt vielä, mitä työtä Mestari tulisi tekemään hänessä itsessään. Myös Pietarissa oli tarpeen kukistaa vanha Simon ja luoda uusi Pietari.

Me näemme, kuinka kipeään prosessiin Jumala vei Pietarin ylipapin pihassa hiilivalkean äärellä. Saatamme vähän sääliäkin Pietaria, kunnes tiedostamme, että sama käsittely kuuluu jokaiselle todelliselle Kristuksen oppilaalle ja seuraajalle. Meidän vanhalle luonnollemme annetaan kuolinisku. Olemme Kristuksen käsissä kaloja, jotka hän on itselleen kalastanut. Nyt joudumme perkuulaudalle. Meidät suomustetaan, meiltä perataan sisälmykset pois, pää ja pyrstö katkaistaan ja sitten – loppu huuhdellaan vedessä. Sen jälkeen taivaallinen kokkimme suolaa meidät liiton suolalla ja paistaa tulessa.

Kypsää tulee. Mutta koska olemme kaloja emmekä kokkeja, me joudumme kokemaan tämän kipuna ja kuolemana. Tai voidaan sanoa myös: ristinä. Tuskana ja kärsimyksenä tulee meille – joskus niin yllättäen – Kristuksen seuraamisen vaikea ja ihana osa. Siinä tulessa huudamme: ”Miksi? Miksi minulle tapahtuu tällaista?” Siinä voimme Pietarin tavoin purskahtaa katkeraan itkuun. Älkäämme menettäkö toivoamme, kun näissä elämänvaiheissa kuljemme – tämä kypsennys kuuluu asiaan.

Miksi siis? Siksi, koska hän – Jeesus Kristus, sinun Vapahtajasi – on Ylösnousemus ja Elämä. Hän kuolettaa sinussa olevan vanhan ihmisen niin kuin perhosen toukka kuoleutuu, kun se koteloituu. Hän ei voi luoda uutta vanhan tilalle ennen kuin tuo kuoleman prosessi on tapahtunut. Sitten hän luo sinut uudeksi. Hänen käsissään sinusta tulee uusi ihminen. Joku uskaltaa sanoa sitä evoluutioksi, mutta minä en. Siinä ei ole mukana harmainta aavistustakaan mistään evoluutiosta, koko sanakin on niin epäpyhä tässä yhteydessä kuin voi olla. Ei – tätä uutta temppeliä ei voi saada aikaan mikään sähköpurkaus tai mutaatio tai luonnon valinta! Ei totta tosiaan. Se on Jumalan Kaikkivaltiaan luomisteko, hänen valtasuuruutensa ja ylivertaisuutensa työtä, Kristuksen kärsimyksen ja kuoleman ainutlaatuinen hedelmä – hänen kirkkautensa ylistykseksi ja kunniansa kiitokseksi. Heprealaiskirjeen kirjoittaja huudahtaa: Katsokaa, kuinka suuri hän on (Hepr.7:4).

Sana evoluutio kuuluu ihmisviisauden roskatunkiolle, joka kerran häviää ja palaa tulessa niin että siitä ei jää muistoakaan. Mutta sille, joka Pietarin tavoin uskoo häneen, kuuluu kutsu Kristuksen seuraamiseen ja kutsu ikuiseen elämään. Mutta ennen kuin ylösnousemuksen aamu valkenee, meidän on määrä täällä maan päällä Pyhän Hengen avulla toteuttaa Kristuksen ohjelmajulistusta ja lähetyskäskyä. Meidän on määrä oman kutsumuksemme mukaan tehdä työtä hänen valtakuntansa hyväksi. On mielenkiintoista syventyä Pietarin vaiheisiin ja nähdä, kuinka Kristus hänet lähettää. Puhumme siitä lisää seuraavassa osassa.

Mainokset
Kategoria(t): 2008, Hengen miekka, Saarnat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s