Ylösnousemuksen todellisuus (osa2)

Tässä artikkelissa puhutaan siitä ylösnousemuselämästä, joka tuotiin esiin pääsiäisaamuna Kristuksen ylösnousemuksessa

Kun Kristus haluaa itselleen opetuslapsia, hän opettaa ja kouluttaa heitä kuuliaisuuteen. Joskus haluamme ajatella eri tavalla kuin Kristus ajattelee sanassaan ja sitten saamme tukkapöllyä, kuten Pietari sai, kun uskalsi edustaa vastakkaista näkemystä (Matt.4:10). Puhutaan opetuslapseuskoulusta tai opetuslapseuttamisesta – näissä kaikissa tähdätään siihen, että uskoon tullut oppiin ajattelemaan, tuntemaan ja toimimaan Kristuksen kuuliaisuudessa. Voidaan puhua myös lojaaliudesta. Lojaaliuden vastakohta on petturuus, jota Juudas edusti.

Mikä ero oli Pietarilla ja Juudaksella? Molemmat olivat omapäisiä, toivat esiin eriäviä mielipiteitä ja molemmat pettivät Jeesuksen. Pietari vaan osasi katua ja tehdä parannusta. Hän oli nöyrä. Siinä suurin ero. Pietari ei torjunut omaa lankeemustaan ja kiistänyt sitä, hän ei kieltänyt tekoaan. Hän uskalsi katsoa itseään siinä peilissä – Jumalan sanan peilissä – mikä meidänkin eteemme usein laitetaan: Herra kääntyi ja katsoi Pietariin, ja Pietari muisti, mitä Herra oli hänelle sanonut: ”Ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.” (Luuk.22:61).

Jeesuksen mieliruokaa oli paistettu kala. Tämä ei ollut mikään satunnainen sivuseikka, vaan sekin kertoo meille omaa kieltään siitä työstä, mitä Herra haluaa tehdä meissä. Kun Kristus ottaa meidät työpöydälleen, hän käsittelee meitä kuin kokki kaloja. Nirri pois, suolat sekaan ja paistumaan. Hän paistoi Pietarinkin molemmilta puolilta: ensin hän grillasi Pietaria hiilivalkealla, sitten Tiberiaan järven rannalla toisen kerran. Kun olemme kypsiä syötäväksi, olemme Jumalalle käyttökelpoisia. Kypsä ja syötäväksi maukas kala tarjoaa hyvän vertauksen siitä tavoitteesta, johon Jumalan työ meissä tähtää. Kun tulemme sellaisiksi, olemme lojaaleja Kristukselle, olemme kypsiä ja täysi-ikäisiä Kristuksessa ja sen vuoksi tulleet täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen (Ef.4.12 KR38).

Kerronpa sinulle erään mielenkiintoisen tapauksen omasta kokemusmaailmastani. Tämän tapauksen kautta Jumalan Henki opetti minua ymmärtämään tätä kalavertausta. Olin lähtenyt erään lähetystyöntekijän kannattajaksi. Rukoilin hänen puolestaan ja annoin vähän rahaakin. En ollut kuitenkaan tavannut häntä henkilökohtaisesti koskaan, vaan tapasin hänet ensi kerran, kun hän tuli Suomeen. Ennen tätä tapaamistamme annoin hänelle poikkeuksellisen summan rahaa. Hän kertoi lähettäjilleen eräästä erityisestä tarpeestaan ja koin Jumalan tahdoksi antaa hänelle koko summan, mitä hän oli vailla. Samoihin aikoihin näin unen. Siinä unessa olin tämän lähettini luona hänen lähetyskentällään. Istuin ravintolan pöydässä aterioimassa hänen kanssaan. Edessäni oli kala. Se oli kokonaisena paistettu kala ja siinä oli vielä pää tallella. Olin juuri aikeissa iskeä haarukkani siihen, kun kalan silmä liikahti. Olin hämmästynyt, että kala ei ollutkaan kuollut. Sitten se alkoi liikkua yhä enemmän ja kohta se hypähti lautaseltani ja livisti karkuun. Seuraavaksi se sukelsi ravintolassa olevaan akvaarioon ja alkoi uida siellä kuin muutkin täysin terveet kalat. Yritin vielä keihästää sitä haarukallani, mutta totesin sen pyydystämisen täysin mahdottomaksi. Kala oli päässyt minulta lopullisesti karkuun.

Ymmärsin, että tässä unessa tapahtui takaperin se, mikä tapahtuu silloin, kun Kristus tekee opetuslapsessaan työtä vanhan luonnon kukistamiseksi ja kaiken perkaamisen, suolaamisen ja muun käsittelyn jälkeen paistaa kalan tulessa. Miksi se kaikki oli tässä unessa takaperin?

Osaisinko selittää sen sinulle – yritän nyt ainakin. Tämä henkilö, joka kyllä oli Jumalan palvelija ja varmaankin lojaali Kristukselle, ei ollut lojaali minulle. Paljastui, että hän ei ollut minun ystäväni eikä edes minun veljeni. Hän ei tarvinnut minua mihinkään eikä hän ollut kiitollinen minulle. Hän eli minun suhteeni kuin jokin järvessä vapaana uiva kala. Minun kuvitelmani ja todellisuuden välillä oli tämä ero, jonka Jumalan Henki paljasti minulle unessa. Huomasin sen eron tässä ensi tapaamisessa. En nyt halua syventyä yksityiskohtiin, mutta sen tapaamisen jälkeen ymmärsin näkemäni unen ja siihen kätketyn viestin.

Olisi mielenkiintoista nähdä kuin elokuvana, millä tavalla Kristus ilmestyi opetuslapsilleen Tiberiaan järven rannalla. Oliko siellä jokin kyläläisten yhteinen grillin tapainen rakennelma, jota oli helppo käyttää kalan kypsentämiseen vai rakensiko Kristus itse itselleen jonkin rakennelman, jonka päällä hän saattoi paistaa kalaa? Oliko siinä ehkä valmis tulisija ja sitten kala vain tikun päässä? Miten Jeesus pyydysti itselleen kalan? Ongellako? Oliko Jeesuksella puukko mukana, jolla hän perkasi kalan? Oliko hänellä suolaa, jolla hän suolasi perkaamansa kalan? Miten hän sytytti tulen? Joku voisi heittää leikiksi ja sanoa: ”Hänellä oli varmaan mukana sellainen ikivanha tulitikkuaski, missä luki Sampo…”

Minä en ole mikään kokki enkä tiedä kalan valmistamisesta paljonkaan, mutta olen huomannut, että kalaa pitää aika varovasti paistaa. Jos sitä paistaa liikaa, se muuttuu helposti kumimaiseksi. Kala on myös vaativa maustettava.

Voimme kuitenkin olla varmoja siitä, että meidän Mestarimme on myös mestarikokki ja hänellä on kaikki tykötarpeet, mitä hän tarvitsee kalan käsittelyyn ja kypsentämiseen. Hän tietää, miten käsittelee meitä ja osaa paistaa juuri sopivasti. Huomaamme, miten hän käsitteli Pietaria Tiberiaan järven rannalla hyvin tahdikkaasti ja rakkaudella ja antoi Pietarille mahdollisuuden kolmesti kieltämisen sijasta kolmesti myöntämiseen. Huomaamme myös, että Jumalan työ Pietarissa oli harpannut valtavan askeleen eteenpäin. Pietarin kaikki kerskaus oli tiessään. Kun Jeesus kysyi ”rakastatko enemmän”, ei Pietari tohtinut väittää olevansa muita parempi. Tämä kertomus löytyy kokonaisuudessaan raamatusta Joh.21:1-18.

Nyt Pietari oli ”kypsä tapaus”. Hän oli saanut kokea Jumalan ankaruutta, mutta tullut myös kokemaan Jumalan armon. Hänestä oli tullut Kristukselle lojaali, toisin sanoen käyttökelpoinen – uskollinen palvelija. Nyt Jeesuksen oli mahdollista uskoa Pietarille uusi tehtävä. Pietarihan oli jo kutsuttu olemaan ihmisten kalastaja. Tätä kutsua Kristus ei koskaan perunut, vaan osoitti tässäkin tilanteessa, että hänen avullaan – ja vain hänen avullaan – Pietari saisi suuria kalansaaliita. Kun Pietari veti suuren kalansaaliinsa maalle, hän varmasti koki, että kutsu tulla ihmisten kalastajaksi oli edelleen voimassa. Mutta nyt oli vuorossa uusi kutsu: Pietari sai myös paimenen kutsun. Hänen tuli ruokkia ja kasvattaa ja paimentaa Kristuksen lammaslaumaa – hänen seurakuntaansa.

Nyt oli kala hyvä syödä, se oli maistuva, se oli täyttä herkkua. Se oli molemmilta kyljiltään kypsäksi paistettu kala, kahdesti grillattu kala, joka ei enää pyrkinyt karkuun. Se oli liiton suolalla hyvin suolattu. Se ei halunnut hypätä takaisin järveen. Se oli hyvä kala. Se oli syötäväksi kelpaava. Ehkä siinä oli vielä ruotoja, joita piti syödessä varoa, mutta silti – täydellinen mestarikokin tekemä kalaherkku. Kaikessa juuri sellainen kuin oli Herran tahto. Pietari ei tämän jälkeen koskaan kerskannut itsestään.

Vanha Pietari oli kuollut, uusi oli tullut tilalle. Tänään Kristus kutsuu meitä kaikkia ylösnousemuselämän todellisuuteen. Voimme luottaa häneen, että hän tietää, mitä tekee – silloinkin kun sattuu – ja etenkin silloin.

Sillä jokainen ihminen on tulella suolattava, ja jokainen uhri on suolalla suolattava. Mark.9:49 KR38.

Osa3

Mainokset
Kategoria(t): 2008, Hengen miekka, Saarnat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s