Rukoilevana ihmisenä mietin paljonkin rukoukseen liittyviä lainalaisuuksia. Sain taas aiheen miettiä yhteisen rukouksen tarpeellisuutta ja mielekkyyttä ja vaikeutta, kun huomasin, että rukoustani Mumbain hyökkäyksen johdosta oli käynyt lukemassa peräti yksi ihminen.
Olen huomannut vaimoni kanssa, että rukoilla voi monella tavalla. Minun tyylini rukoilla ei sovi hänelle kovinkaan hyvin eikä hänen tyylinsä rukoilla istu minun suuhuni välttämättä ollenkaan. Silti rukoilemme yhdessä joka päivä.
Olen (suorastaan raamatun vastaisesti) pitkäsanainen, kun rukoilen. Haluan käsitellä asian perusteellisesti ja purkaa sen yksityiskohtiin. Siinä rinnalla joku toinen voi rukoilla ”Herra, sinä tiedät tämän asian…” Ja melkein sitten aamen perään.
En ole ollut kovinkaan innostunut Herratietää-uskonsuunnan opetuslapsista. Mutta ymmärrän, että kaikkia asioita ei voi purkaa auki kenen tahansa kuullen – esimerkiksi outojen ihmisten kuullen, joiden luotettavuudesta ei ole mitään varmuutta – eikä aina pystykään ilmaisemaan sanoilla kaikkea ahdistusta ja tuskaa. Siksi täytyy olla lupa tarpeen tullen liittyä Herratietää – kirkkokuntaan.
Herra tietää todella meidän asiamme. Onkin hyvä tiedostaa, että rukouksessa ei ole koskaan kysymys tiedosta, jonka saatamme taivaan Isän tietoisuuteen – hän kun ei ole muka tiennyt sitä aiemmin. 😀 Rukouksessa on monta kertaa kysymys siitä, että me itse tulemme tietoisiksi asioista, joita rukouksessa käsittelemme. Rukous on tapa jäsentää maailmaa ja sanoittaa sitä, antaa ilmaisu sille epämääräiselle pelolle, tuskalle, ahdistukselle ja muillekin tunteille, joita sisimmässämme on. Kun tuomme kaiken Jumalan kasvojen eteen, hän auttaa meitä tietämään ja tuntemaan oikein. Hän valaisee rukousalttarin äärellä meille tämän maailman ja elämämme pimeät nurkat. Hän poistaa pelon ja epäuskon ja vahvistaa meitä ja rohkaisee meitä uskomaan. Hän tulee osalliseksi kaikesta ja vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä ja oikeaan suuntaan menemistä.
Jumala tahtoo, että yhteisissä asioissa meidän rukouksemmekin on yhteistä. Voimme ”olla koolla” myös täällä netissä ja yksimielinen rukous on paljon vahvempi rukous kuin sellainen hajamielinen rukous, jossa kaikki esittävät erilaisia mielijohteitaan Jumalalle… Jumalan sana kehottaa rukoilemaan yksimielisesti ja jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla (Matt.18:16). Tunnemmehan tuon Jumalan valtakunnan lain: kahden rukous vaikuttaa kymmenkertaisesti ja kymmenen ihmisen rukous tuhatkertaisesti…?
Ollaan siis uskollisia ja pysytään rukousalttarilla antaen tilaa hengen vapaudelle rukoilla yksilölliseen tapaan ja huolehtien kuitenkin siitä, että olemme yksimielisiä, kun rukoilemme.
Uskon kilpi 