Käden nostosta

Rick Warren sanoo (Sana puhuttelee -sarjan) artikkelissaan ”Alttarikutsun tarpeellisuus” seuraavaa: Lopuksi sanoisin, että annat alttarikutsun tai et, minä itse en pyytäisi ihmisiä tulemaan eteen ottaakseen vastaan Kristuksen. Tällaista edellytystä ei Kristus itse koskaan asettanut. Hän ei sanonut koskaan: ”Sinun pitää kävellä paikasta A paikkaan B tullaksesi uskoon!” Jos minä pyydän ihmisiä eteen, sanon heille: ”Ota vastaan Jeesus Kristus sydämeesi ja tule sitten eteen sen merkiksi!” Ei koskaan: ”Tule eteen pelastuaksesi!” Sillä ei tarvitse mennä eteen voidaksensa pelastua.

On hyvä peilata yleisiä käytäntöjä raamatun sanaa vasten. On hyvin yleistä ainakin herätyskristillisissä kokouksissa, että ihmisiä pyydetään nostamaan kätensä merkiksi, että haluaa pelastua, haluaa Pyhän Hengen kasteen tai haluaa Jumalalta vastauksen mihin tahansa pyyntöönsä. Pelastuskutsu yleensä sisältää kutsun tulla alttarille rukoiltavaksi ja varsinkin helluntailaisten piirissä tästä on tehty melkeinpä ”must” – et ole aidosti tullut uskoon, ellet ole ”jättäytynyt”…

Raamattu ei puhu tällaisista ”muotomenoista” mitään. Ne ovat varsin myöhäistä keksintöä. Eihän niissä ole sinänsä mitään vikaa, mutta jotakin vikaa on menettelytavoissa silloin, jos niistä tehdään itsetarkoituksia.

Uskoon tulemisessa on tärkeää parannus, mielen muutos. Minäkin tein nuorena miehenä parannusta – tulin mielen muutokseen – ja olin herätyksen tilassa useita vuosia. Muutin elämäntapaani, pyysin anteeksi ihmisiltä, joita olin loukannut. Luin raamattua salaa, mutta en onnistunut salaamaan sitä kokonaan. Voitko uskoa: vietin yhden joulunajan paastorukouksessa… Mutta olin vasta herätyksessä, en vielä ollut tehnyt kokosydämistä päätöstä seurata Herraa Jeesusta. Silti olen vieläkin kummissani, että uskovat, joita lähelläni oli useita, eivät kyenneet näkemään, mitä minussa tapahtui.

Kun tulin sitten uskoon ja halusin liittyä paikalliseen helluntaiseurakuntaan ja pyysin kastetta, minulle ei annettu kastetta, koska minuun kohdistui epäluulo, olinko aidosti tullut uskoon. Mutta Herra todisti puolestani samalla tavalla kuin aikoinaan Corneliuksen kotiin kokoontuneiden pakanoiden puolesta, että hän oli minut pelastanut, antamalla minullekin Pyhän Hengen kasteen. Pietari uskoi aikoinaan, että Jumala pelastaa pakanoita. Helluntailaisilta otti puoli vuotta uskoa, että Pyhän Hengen kaste on merkki – minun kohdallani myös merkki siitä, että olin aidosti uskossa. Tätä viivyttelyä en käsitä vieläkään. Annan tietenkin anteeksi, mutta luottamus helluntailaiseen ”jättäytymispakkoon” on täysin mennyt. En luota helluntailaisten hengelliseen arvostelukykyyn tämän vuoksi paljolti muutenkaan eivätkä he ole juuri vaivaa nähneet luottamuksen palauttamiseksi.

Suosittelisin, että herätyskristillisissä piireissä tarkistettaisiin ajattelutapa raamatun mukaiseksi ja alettaisiin kiinnittää huomiota niihin asioihin, joita raamattu edellyttää uskoon tulossa tapahtuvan – erityisesti ”parannuksen soveliaisiin hedelmiin” (Matt.3:8 KR38). Jos elämäntavan muutos, anteeksipyytämiset, raamatun lukeminen ja muu ei lähimmäisessä näy, vaikka ne oikeasti ovat todellisuutta, on mentävä optikolle – pyydettävä silmävoidetta.

Muutamat fariseukset, jotka olivat siinä lähellä, kysyivät tämän kuullessaan: ”Et kai tarkoita, että mekin olemme sokeita?” Jeesus vastasi: ”Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä.” Joh.9:40-41.

Mainokset
Kategoria(t): Hengen sanomat, Neuvo. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s