Kutsu hedelmän kantamiseen, osa1

Omenapuu

Omenapuu

Monet mielivät tehdä hengellistä työtä ja olla Jumalan käytössä, mutta jotenkin asia jää toiveajatteluksi ja puheiden tasolle. En ole itsekään mikään häävi Jumalan mies, mutta olen viime aikoina pohtinut, mitkä ovat niitä edellytyksiä, joille hyvä ja menestyvä työ rakentuu ja voimmeko itse vaikuttaa paljonkaan asiaan. Jääkö hengellisen hedelmän kantaminen lopulta täysin Jumalan armon varaan?

Jos ajattelen niitä edellytyksiä ja ehtoja, joiden varaan voi jotakin rakentaa, löydän ensimmäiseksi ja tärkeimmäksi asiaksi tämän:

Oma jumalasuhde on oltava kunnossa. Tämä kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta on ehkä pahin kompastuskivi, johon useimpien hedelmän kantaminen kaatuu.

Törmäsin hiljattain henkilöön, joka elää luopion tilassa, mutta pitää yllä kristityn ihmisen imagoa ulkonaisesti. Hänen suhteensa Jumalaan on minun arvioni mukaan kovasti ongelmainen. Hän on tuhlaajapoika eikä edes vielä paluumatkalla, vaan vasta menomatkalla. Silti hän läksytti minua ja vetosi seurakuntayhteyden puolesta. Koska hän on muodollisesti erään seurakunnan jäsen, hän katsoo olevansa minun yläpuolellani ja voivansa opettaa minua, mistä lähtökohdista hengellistä työtä saa tehdä. Pitää olla paikallinen seurakunta takana ja sitten vielä jokin komitea katsomassa päältä, että työtä tehdään terveellä tavalla. Tämä yhteentörmäys hänen kanssaan sai minut pohtimaan asioita ja miettimään, mikä todella on se pohja, jolta itse ponnistan.

Uskon todellakin, että terve usko ja kristillinen elämäntapa, on se perustus, jolta ponnistetaan myös hengelliseen työhön. Sana ”työ” ei välttämättä tässä kohtaa ilmaise tarkasti sitä, mitä tarkoitan. Hyvän hedelmän kantaminen, hengellinen vaikuttaminen, mikä vaan, mikä voi olla ihmisen kutsumus,  ei tarvitse näyttää millään tavalla työltä. Hedelmäpuu, joka tuottaa hedelmiä, ei ponnistele tuottaakseen hedelmää, vaan hedelmä syntyy kuin itsestään puussa, kun se on terve ja elinvoimainen. Työn sijasta puhuisinkin mieluummin hedelmän kantamisesta ja käyttökelpoisuudesta Jumalalle.

Puuvertaus ilmentää jotakin oleellista: hedelmä syntyy itsestään, jos hedelmän kantamisen edellytykset ovat kunnossa. Samoin kuin terve ja elävä puu kantaa hedelmää, samoin terve usko ja puhdas elämä, hurskas vaellus Jumalan yhteydessä kantaa aina jotakin hyvää hedelmää. Jos sitä sydämen puhtautta ja vilpitöntä uskoa ei ole, ei hedelmää saada aikaan seurakunnan päätöksillä. Seurakunta on hyvä ja voi tukea hedelmän kantamista, mutta se ei koskaan yksinään voi saada aikaan tuloksia.

Seurakunnan lähettämisestä puhutaan paljon ja lähettämisen tehtävä usein omitaan seurakunnalle. Mutta jos katsomme tyypillistä esimerkkiä raamatusta, kun Paavali ja Barnabas lähtivät lähetystyöhön Antiokiasta, voimme lukea sanasta:

Pyhä Henki sanoi: ”Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut.” Niin he paastosivat ja rukoilivat, ja sitten he panivat kätensä näiden kahden päälle ja lähettivät heidät matkaan. Barnabas ja Saul, jotka Pyhä Henki näin oli lähettänyt, tulivat Seleukiaan ja purjehtivat sieltä Kyprokseen. Ap.t.13:2-4.

Pyhä Henki oli lähettäjä silloin ja niin hänen tulee olla nykyäänkin. Seurakunnassa voi olla uskovia, jotka laskevat kätensä lähtijöiden päälle ja siunaavat heitä työhön. Sillä tavoin he toimivat lähettäjinä, mutta seurakunta voi kuitenkin olla vain toissijainen lähettäjä – Pyhä Henki on aina ensisijainen lähettäjä. Seurakunnan tehtävä on antaa tukea Pyhän Hengen lähettämille palvelijoille antamalla heille taloudellista kannatusta ja esirukoustukea.

Vanhan Testamentin nasiirikäytäntö antaa meille joitakin suuntaviivoja siitä, miten henkilön oman jumalasuhteen tulisi toimia. Nasiiri ei saanut nauttia viiniä tai hänen nasiirilupauksensa meni uusiksi. Jos nasiiri rikkoi sääntöjä, hänellä oli edessä armotta paluu lähtöruutuun: tukka piti leikata ja aloittaa kaikki alusta. Tukan pituudesta ihmiset saattoivat tehdä johtopäätöksiä siitä, oliko nasiiri elänyt sääntöjen mukaan vai oliko tullut eteen jotakin ylivoimaista estettä nasiirilupauksen täyttämisessä. Tällainen este saattoi olla esimerkiksi lähiomaisen kuolema.

Valitettavasti meillä ei Uuden liiton seurakunnassa voi olla ulkonaisia merkkejä ihmisen hengellisestä tilasta. Tukan pituudesta ei voi päätellä mitään. Meidän käyttökelpoisuutemme perustuu sydämen tilaan ja sen puhtauteen. Jotakin siinä on samaa kuin nasiirilla: pitää elää Jumalan yhteydessä päivästä toiseen, pitää pysyä sanassa ja rukouksessa, pitää huolehtia omantunnon puhtaudesta. Toisin sanoen pitää hoitaa oma jumalasuhde niin, että ei synny välien viilenemistä Jumalaan, ei etääntymistä Jeesuksesta, ei paatumista syntiin, ei kristillisen elämäntavan laiminlyömistä. On elettävä kärsivällisesti kristityn elämää ja vaellettava valossa ja aidossa opetuslapseudessa. Hengellisen kasvu on toisarvoinen, sillä se määrittää vain tehtävien laadun. Uskossaan kasvanut ihminen saa vaativampia tehtäviä kuin vasta uskoon tullut. Mutta aikaa myöten uskovan ”tukka kasvaa” ja se tarkoittaa, että hengellinen voitelu on silloin uskovan yllä. Hän ei ehkä näytä ihmisten silmissä sen kummemmalta kuin muutkaan, mutta Jumala ikään kuin ”näkee hänen tukkansa pituuden”. Hän on edennyt Jumalan lakien ja edellytysten mukaan ja on siis Jumalalle käyttökelpoinen.

Moni on sanonut pitävänsä lyhyet tilivälit Jumalan kanssa. Tämä kliseeksi muodostunut sanonta ilmentää jotakin, mikä on ehdottoman tarpeellista.

Jos mielimme olla Jumalan käytössä, meidän on pidettävä yhteys Jumalaan kunnossa. Se tarkoittaa puhdasta omaatuntoa kristillisen elämäntavan puitteissa, se tarkoittaa pyhää elämää. Jos paadutamme itsemme, ei meidän ulkonainen hurskautemme mitään auta. Jos eksymme pois terveen uskon tieltä, on turha näytellä uskovan roolia. Jos emme aidosti elä opetuslapseudessa ja sydämen vilpittömässä uskossa, turha on silloin teeskennellä mitään ja vedota seurakunnan jäsenyyteen tai käyttää hyväksi seurakunnallista asemaakaan. Jos on sellaiseen asemaan päässyt, siitä voi tulla ansa, joka tuudittaa omahyväisyyteen ja antaa jopa tekosyyn lavean tien kulkemiseen. Olen nähnyt aivan liian monia paatuneita ihmisiä tärkeillä paikoilla seurakunnassa.

…säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan. 1.Tim.1:19.

Seuraavassa osassa tarkastelen hengellisen työn ja vaikuttamisen edellytyksiä lisää. Mitä muuta tarvitaan kuin puhdas sydän, että voimme kantaa hengellistä hedelmää?

Osa 2

Mainokset
Kategoria(t): 2009, Hengen miekka, Saarnat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s