Kutsu hedelmän kantamiseen, osa4

Omenapuu

Omenapuu

Jos siis olemme elävässä uskossa ja meillä on työnäky ja olemme läpäisseet kasvukivut ja kypsyneet toteuttamaan kutsumustamme, silloin voi vielä Jumalan kasvatusohjelma löytää meistä erään ratkaisevan puutteen. Simon Pietari oli kaikessa Jeesuksen opetuslapsi, hänellä oli kirkas näky Jumalan valtakunnasta, hän oli käynyt monivuotisen raamattukoulun Mestarin jalanjäljissä ja hän oli oppinut yhtä ja toista. Mutta vielä Pietarissa oli jotakin, mikä vaati erityistä huomiota – oman erityisen koulunsa. Pietari sai huomata, että:

Tarvitaan oikea motivaatio. Pietari oli täynnä intoa ja hän oli Jumalalle antautunut. Mutta hän jotenkin luotti liikaa itseensä. Hän otti lähtökohdaksi oman voimansa, oman rohkeutensa, oman päättäväisyytensä, oman kunnianhimonsa ja oman viisautensa. Pietari muistutti bodaria, joka pullistelee lihaksiaan. Mutta sana todistaa:

Ei väellä eikä voimalla, vaan minun hengelläni, sanoo Herra Sebaot. Sak.4:6.

Pietarin täytyi oppia, mikä on se motivaatio ja oikea vaikutin, jonka varassa voi tehdä hengellistä työtä ja olla Jumalalle käyttökelpoinen. Pietari kävi koulun, jossa motivaatio-oppiaineen oppimäärä oli julmasti tiivistetty parin viikon tehokurssiksi. Sillä kurssilla hän oli kuin kala, joka perataan ja suomustetaan ja paistetaan tulessa – kahden puolen. Muistathan, että Pietari kävi läpi ”hiilivalkean” nimellä tunnetun koulun.

Ensimmäinen luokka: istut kylmässä yössä, palelet ja tunnet orpoutta keskellä vihamielisiä ihmisiä. Rohkeutesi pettää. Kaikki, mihin itsessäsi luotit, sortuu. Kylmyys ympäröi sinua ja hiilivalkea ei lämmitä yhtään. Jokainen luulosi omasta lujuudestasi osoittautuu vääräksi. Oman voimasi kanssa yksin jätettynä et olekaan mitään. Huomaat olevasi täysi pelkuri ja raukka. Aivan luuseri. Kukko kiekuu. Ihmiset nauravat. Jeesus kääntyy katsomaan. Hänellä on katse, joka porautuu syvälle, näkee läpi. Olet siinä, henkisesti ja moraalisesti täysin alasti. Yllätettynä, housut kintuissa. Sinut valtaa syvä häpeä. Olet hukassa, yksin ja eksyksissä – läpivalaistu. Epätoivoinen itku nousee jostain syvältä ja pala kurkussa lähdet pakoon.

Ensimmäisellä luokalla opitaan, että omaan voimaan ei voi luottaa. Oma vakaumus, niin lujaksi luultu, ei kestä. Oma usko, niin lujaksi kehuttu, ei kestä, kun pimeys tunkee päälle kaikella voimallaan. Oma rohkeus, se maailman urheimman miehen rohkeus, sekin pettää. Oma kunnianhimo ei kestä eikä se vie voittoon. Ilmenee, että ihminen ei voi ponnistaa Jumalan tehtäviin läpäisemällä jonkin kokeen, jossa mitataan hänen omaa viisauttaan, omaa voimaansa, omaa rohkeuttaan ja omaa lojaaliuttaan, omaa kunnianhimoaan tai omaa uskollisuuttaan Kristukselle.

Luulit olevasi Jumalan mies (tai nainen) ja siinä olet: et ole läpäissyt edes alakoulun ensimmäistä luokkaa! Luulit olevasi kaikkein sopivin kaikista uskovista Kristuksen kirkon palvelukseen ja siinä olet: hylättynä, luokalta jääneenä. Sinut on punnittu ja kevyeksi havaittu. Et ole mitään,  olet raakki.

Onneksi Jumalalla on palvelijoitaan varten toinen luokka, jolle pääsee sulasta Jumalan armosta. Sille pääsee sellainen, joka aivan pohjalta ponnistaa. Luokalle jääminen onkin suositus eteenpäin.

Toinen luokka: hiilivalkea on sytytetty uudestaan ja sen sytyttäjä on itse ylösnoussut Vapahtaja. Hän paistaa hiilloksella kalaa ja kutsuu opetuslapsiaan syömään. Siinä välitöinään hän neuvoo, miten saadaan oikein kunnon kalansaaliita. Neuvoon sisältyy opetus: kalaa tulee, jos Jeesus saa johtaa kalastamista.

Istutaan ja syödään. Pietari kuivattelee vaatteitaan ja palelee taaskin. Vilunväreet aikaisessa aamuhetkessä Tiberiaan järvellä kuuluvat asiaan – mies ei valita. Mies ei puhu mitään eikä ainakaan paasaa suuna päänä, kuten joskus aiemmin. On hiljaa ja odottaa.

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” Joh.21:15.

Pietari sanoo rakastavansa, mutta ei vahvista sitä, että rakastaisi enemmän kuin toiset. Entinen uho on mennyttä. Mies on muuttunut nöyremmäksi. Tämä nöyrä Pietari saa luottotehtävän: ”Ruoki minun karitsoitani.”

Kolme kertaa Jeesus kysyy Pietarilta, rakastaako tämä häntä. Nyt Pietarilla on mahdollisuus peruuttaa kolmeen kertaan lausumansa ”en tunne sitä miestä” ja hän saa näin pyyhkiä yli menneen ja aloittaa alusta. Nöyrälle palvelijalle annetaan uusia tehtäviä: ”Kaitse minun lampaitani.” Ja ”Ruoki minun lampaitani”. Jokainen näistä kolmesta luottamustehtävästä on erilainen, mutta samalla Kristuksen kirkon kaikkein keskeisimpiä hengellisiä paimentehtäviä.

Olennaisinta tässä motivaatio-oppiaineen toisen vuosikurssin oppimäärässä on saada kerralla kaaliin, että ainoa oikea motivaatio ja ainoa kestävä vaikutin hengellisen työn suorittamiseen on rakkaus Jeesukseen. Henkilökohtainen kiintymys ja lojaalius ja uskollisuus, joka ei kohdistu itseensä eikä kehenkään ihmiseen, vaan Jeesukseen, Jumalan Poikaan ja Ylösnousseeseen Vapahtajaan, kirkkauden Kuninkaaseen. Vain sillä voi mennä eteenpäin. Se ratkaisee nyt.

Ensirakkaus – miten tärkeä asia! Jokaisen Jumalan miehen ja naisen tulee ymmärtää, mitä Jeesus on hänen puolestaan tehnyt ja antaa vastarakkautta Kristukselle. Jos lähdet työhön ”näyttääksesi” tai uhotaksesi tai todistaaksesi maailmalle, että sinä olet sentään jotakin ja sinulla on valtava näky ja sinun kunnianhimosi vie vaikka läpi harmaan kiven, olet vielä valitettavasti ensimmäisellä luokalla. Jos haluat osoittaa, että olet käynyt Jumalan koulua riittävästi ja olet valmis kutsumustyöhösi, silloin varo – olethan aivan varma, että olet jo kahteen kertaan hiilivalkealla paistettu…?

Niin, emme aina voi edetä oman tahtomme mukaan. Mutta on lohdullista tietää, että Jumalalla on suunnitelma, hänellä on näky sinua varten, hänellä on koulutus sinua varten ja jos motivaatio ei ole kunnossa, hänpä laittaa sen kuntoon. Pyhä Henki on vuodatettu meidän sydämiimme ja hän voi antaa sen rakkauden, joka pitää sinut kurssissa, tarpeeksi lähellä Herraa ja Mestaria. Hän neuvoo ja opastaa, hän on siinä sinun vierelläsi. Hän johdattaa eteenpäin Jumalan antamassa viisaudessa. Hän antaa voiman ja tarvittavan uskollisuuden, että voit toteuttaa näkysi. Ja se oma voima ja uho – siitä on tullut vain kaukainen muisto ja museoesine.

Kiitetty olkoon Herra. Ylistetty meidän Herramme Jeesus, ylösnoussut Kristus!

Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut. Ef.2:8-10.

Osa5

Mainokset
Kategoria(t): 2009, Hengen miekka, Saarnat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Kutsu hedelmän kantamiseen, osa4

  1. Annikki sanoo:

    Tätä tarvitsen – kiitos!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s