Sydämen maaperä, osa2

Osa putosi kalliolle ja lähti kasvuun, mutta oraat kuivettuivat, koska eivät saaneet maasta kosteutta. Luuk.8:6.
Totesimme tämän sarjan ensimmäisessä osassa, että Jeesuksen kylväjävertauksen erilaiset maaperät kuvaavat erilaisia ihmistyyppejä. Sen lisäksi ne voidaan ymmärtää kuvauksina saman ihmisen erilaisista elämänvaiheista.

Kun puhutaan maaperästä, jossa on vain vähän multaa, ohut kerros humusta ja sen alla heti kallio, voidaan tämän ymmärtää edustavan ihmistä, jonka sisäinen elämä on jollakin tavalla ohutta, hataraa, vielä lapsenomaista, kenties tunteiden varassa etenevää. Ihminen on pinnallinen ja hyvin vaikutteille altis, mutta ei kykene olemaan vakaumuksellinen ja luja. Häneltä puuttuu vielä lohikalan paras ominaisuus: vastavirtaan uimisen taito.

Tyypillisesti tällaisia ihmisiä ovat lapset ja teini-ikäiset. Jeesus asettaa lapsen esikuvaksi siinä, miten lapsi on vastaanottavainen. Lapsi ottaa vastaan myös taivasten valtakunnan sanoman ja evankeliumin hyvin yksinkertaisella ja iloisella tavalla. Olemme saaneet tästä viime aikoina havaintoesimerkin lapsenlapsemme kautta. Kun Aino (1v8kk) näki hengellisessä lehdessä kuvan uskovista, jotka kädet ylhäällä ylistivät Jumalaa, hänkin nosti kätensä ylös. Vaimoni teki samoin ja alkoi laulaa ensimmäistä mieleen juolahtanutta ylistyslaulua: ”Meillä ompi voitto…!” Siitä tuli sitten pakollinen ohjelmanumero Ainon kanssa, joka toistui päivästä toiseen aina uudelleen. Mutta osaa Aino muunkinlaisia lauluja. Ei hän vielä erota toisistaan maailman lauluja ja hengellisiä lauluja. Siksi meillä aikuisilla on vielä vastuu hänestä. Jeesus ei ainoastaan osoittanut lapsen olevan esimerkillisen altis hyville vaikutteille, vaan hän osoitti myös meidän aikuisten vastuun, kun hän sanoi: Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänet heitettäisiin mereen myllynkivi kaulassa. Mark.9:42.

Kun minä olin pieni poika, olin jo tehnyt ratkaisuni ja antanut elämäni Jeesukselle. Itkien tunnustin syntejäni 10-vuotiaana ja sain myös synninpäästön. Sen jälkeen olin hyvin vakavasti ja tietoisesti uskon tiellä. Mutta minun isoveljeni ei ollut mielissään siitä, että seurasin Herraa. Hän päätti houkutella minut elokuviin. Se miellettiin siihen aikaan synniksi ja jos minä 11-vuotiaana menisin katsomaan elokuvaa, joka oli kielletty alle 12-vuotiailta, omantunnon rasite olisi vielä pahempi. En kuitenkaan pystynyt vastustamaan häntä ja hänen taivutteluitaan. En halunnut mennä elokuviin, mutta menin, koska minut ”pakotettiin”. Sen jälkeen kannoin omallatunnollani syyllisyyttä, joka murensi minun uskoani.

Kalliolle pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuullessaan ottavat sen iloiten vastaan mutta uskovat vain hetken aikaa. Heillä ei ole juurta, ja niin he koetukseen joutuessaan luopuvat. Luuk.8:13.

En tietenkään luopunut uskosta noin vain, mutta tällaiset asiat ilmentävät sitä, miten lapsi tai teini-ikäinen on vielä altis painostukselle ja manipuloinnille. Usko ei ole voinut juurtua vielä niin syvälle, että se kestäisi erilaista sosiaalista painostusta, kaveripiirin yhdenmukaistavaa painetta tai voimakasta suostuttelua ja manipulointia.

Aikuisilta odotetaan jo kypsempää otetta elämään ja uskoon. Mutta on olemassa myös pinnallisia aikuisia, joiden usko ei oikein tahdo muuttua vakaumukseksi. Raamattu puhuu käännynnäisistä ja tarkoittaa niillä ihmisiä, joiden usko ei ole päässyt kunnolla kasvuun. Tätä hengellistä kasvua tulisi tapahtua uskoon tulon jälkeen, jotta käännynnäisestä voisi tulla opetuslapsi. Opetuslapseus on sitä, että kuuntelee Jumalan sanaa ja alkaa noudattaa sitä. Jotta voi olla opetuslapsi, täytyy tehdä elämässä tietoisia valintoja ja muuttaa elämäntapaa Jumalan sanan mukaiseksi, valita kristilliset arvot elämäänsä ja totutella noudattamaan niitä. Usko ei ole enää mukavia musiikillisia iltamia, hienoja kokemuksia ja ilontäyteisiä elämyksiä. Monet aloittavat uskon tien ikään kuin hengellisestä Särkänniemestä eikä siinä mitään pahaa ole. Jumala on tarkoittanut, että usko on iloinen asia. Kaikin tavoin innostava ja reipas alku uskonelämälle on vain hyväksi. Mutta uskon ei ole tarkoitus olla vain ilojuhlaa, vaan elämäntapa. Sen tähden Jumala alkaa tehdä työtä uskoon tulleen sydämessä, jotta tämän sydämen maaperä alkaisi muuttua otollisemmaksi vakaumukselliselle Kristuksen seuraamiselle. Kuokka ilmestyy kuvaan jälleen.

Joskus seurakuntien tapa evankelioida voi ruokkia pinnallista tapaa elää uskossa. Hengellinen ruoka ei ole välttämättä ”Jumalan sanan maitoa” eikä se ainakaan ole ”vahvaa ruokaa”. Sen tilalla on erilainen viihde.

Mutta siellä, missä on aitoja Jumalan ihmisiä paimentamassa nuoria uskovia, siellä varmasti Jumalan henki toimii, jotta uskoon tulleet oppivat elämään uskossa myös oman arkensa keskellä. Opetuslapsen on tärkeätä oppia rukoilemaan ja lukemaan sanaa päivittäin – hengittämään taivaallista happea ja elämään todeksi raamatun sanaa arjen keskellä – kuuliaisuudessa. Hänen on opittava tekemään arvovalintoja ja kestäviä moraalisia ratkaisuja. Paimenet ja opettajat voivat antaa tähän vahvan panoksen.

Kun Jeesus puhuu kalliolle pudonneesta siemenestä, hän tietää tarkasti, minkälaisia ongelmia on odotettavissa. Hän ei peittele niitä, ei kaunistele. Hän tietää, millainen ihmisen sydän on – jokaisella on periaatteessa kivisydän. Siksi hänellä on myös valmis ohjelma: Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Hes.36:26.

Mutta kasvuprosessi voi olla kivulias. Kivityössä tarvitaan joskus järeitä keinoja:  Eikö minun sanani ole kuin tuli, kuin moukari, joka murskaa kallion? Jer.23:29. 

Luulen kokeneeni jotain siitä, miten Jeesus käsittelee kivistä sydämen maaperää, kun hän haluaa muokata maata syvemmäksi. Hänellä on tarpeen tullen käytössään kiviporat ja erilaiset kivenmurskaimet. Ne jauhavat tehokkaasti. Käytännössä se voi olla kohteena olevalle henkilölle kipeää. Voi tulla eteen vaikeita kokemuksia, voi joutua vaikkapa työpaikkakiusaamisen uhriksi. Tai erilaiset sairaudet nakertavat, ihmissuhteet hajoavat, elämän vastoinkäymiset lyövät päin, myrskyt ulvovat ympärillä. Niiden keskellä voi kovastakin kalliosta tulla murenevaa soraa. Mutta kaiken kivun jälkeen lopputulos on siunattu:  Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen. Jes.57:15.

En siis ajattele, että kalliolle kylvetty siemen kuvaa jotakin pinnallista ihmistä, käännynnäistä,  josta ei koskaan kunnon uskovaista tule. Ei, se kuvaa minua. Minä olen se ohut maaperä, jonka alla on kova kivi. Minä olen se, jota Jumalan hengen tulee nöyryyttää ja murtaa, että voisin antaa siemenelle tilaa kasvuun. Minä olen se huono maaperä, johon Jumalan kiviporan täytyy iskeä kyntensä. Minä olen se kova kivi, jota hänen murskaimensa täytyy jauhaa hienoksi. Kun minun kivisydämeni taipuu, kun minä murrun, silloin hänen siemenensä saa kasvualustaa lisää. Vasta sitten voi hento oras kaivaa juurensa syvemmälle ja imeä kosteutta pohjavedestä. Ehkä sen kasvu sitten on kestävää, ehkä siitä tulee elinkelpoinen ja se jaksaa kasvattaa vartta ja tuottaa kenties vielä uusia siemeniäkin…

Minkälaisia muita ongelmia siemenen kasvu kohtaa Jeesuksen vertauksen mukaan ennen kuin sato kypsyy? Siitä lisää ensi kerralla.

Lue Osa3

Mainokset
Kategoria(t): 2010, Hengen miekka, Saarnat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s