Sydämen maaperä, osa3

Osa putosi keskelle ohdakkeita, ja kun oras kasvoi, kasvoivat ohdakkeetkin ja tukahduttivat sen. Luuk.8:7.
Jeesuksen esittämä kylväjävertaus kuvaa neljää erilaista kasvualustaa. Erilaiset kasvuolosuhteet kuvaavat ihmisen sydämen maaperää ja sen otollisuutta hengelliselle elämälle ja sadon tuottamiselle. Ne voidaan myös nähdä erilaisina elämänvaiheina, jotka toteutuvat saman henkilön hengellisessä elämässä.

Ohdakkeet ja rikkaruohot, jotka tukahduttavat siemenen kasvua ja haittaavat oraan kehittymistä, ovat väistämätön ongelma kaikessa viljelyssä. Raamattu ei välttämättä esitä mitään ”voi, kun sattui huono tuuri” – näköalaa, vaan toteaa realistisesti, millaisissa olosuhteissa taivaan valtakunnan siemen joutuu selviytymään.

Väitän siis, että jokainen uskoon tullut henkilö joutuu tekemisiin rikkaruohojen ja ohdakkeiden kanssa. Jokaisella uskovalla on oma vastuu siitä, onnistuuko sato vai ei, kannanko hedelmää vai en, nujerranko rikkaruohot elämässäni vai en.

Rikkaruohoja on monenlaisia. Kaikille on ominaista se, että ne imevät maasta voiman. Ne valtaavat mielellään sydämesi sopukat ja iskevät juurensa syvälle sydämesi kamaraan, kaivautuvat sydämesi pohjaveden tasolle voidakseen imeä sinun kasvuvoimasi kuiviin. Ne ovat varkaita, ne eivät kysy lupaa, ne ovat erittäin tungettelevia ja röyhkeitä ja ottavat minkä saavat. Sinusta itsestäsi riippuu, saavatko ne vallan elämässäsi.

Rikkaruohot ja ohdakkeet käyvät käsiksi sinun elämäsi resursseihin. Ne haluavat ottaa haltuunsa sen maaperän kosteuden, joka piti olla varattuna oraalle ja sen kasvulle. Kaikki ravinteet, mitkä edesauttavat oraan kasvua ja sadon tuottamista, ne haluavat ottaa omaan käyttöönsä.

Mitkä ovat sinun elämäsi voimavaroja? Kaksi tärkeintä: aika ja raha. Kolmanneksi voidaan mainita ne voimat, jotka sinulla on (hengellisen ja maallisen) työn tekemistä varten – henkiset ja ruumiilliset. Sinulla voi olla myös erityisiä lahjoja ja armoitusta.

Sinun tulee pitää rikkaruohona jokaista tarpeetonta ajanvietettä ja harrastusta, joka vie sinun aikasi ja rahasi ja muut voimavarasi. Joudut laskemaan kustannuksia, tekemään vakavaa arviointia elämässäsi siitä, mikä on tarpeellista, tärkeätä ja vaivan arvoista.

Nykyihmisen pahimpia ongelmia ovat kiire ja stressi. Vaikka ihminen ei edes pyrkisi keskittymään hengellisen sadon tuottamiseen, hän voi silti tuhlata omat voimavaransa aivan turhuuteen. Hän kuluttaa aikansa ja rahansa, voimansa ja kaiken mitä hänellä on, sinne tänne juoksemiseen ja kaikenlaisiin voimia kuluttaviin asioihin, jotka eivät tuota mitään.

Ihmiset on saatu uskomaan, että heidän pitää shoppailla, kuluttaa kaikki tulonsa joutavanpäiväisiin tavaroihin, käydä matkoilla, istua television ääressä, tavata ihmisiä koko ajan ja juhlia loputtomiin ja hankkia erilaisia huveja ja nautintoja kyltymättömät määrät. Samalla he täyttävät elämänsä huolilla ja murheilla, sillä he elävät yli varojensa ja velkaantuvat holtittomasti.

Myös uskoon tulleet ihmiset ovat suuressa vaarassa mukautua tähän elämäntapaan ja viettää aikansa turhuudessa, huveissa ja nautinnoissa. He pettyvät, kun Jeesuksen lupaama yltäkylläinen elämä ei toteudukaan, vaan he ajautuvat velkoihin korviaan myöten ja menevät elämässään kriisistä toiseen. On säälittävää nähdä uskovia, joiden melkeinpä ainoa toive on saada huikeita summia rahaa.

Ohdakkeisiin pudonnut osa tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta sitten tukahtuvat elämän huoliin, rikkauteen ja nautintoihin. He eivät tuota kypsää satoa. Luuk.8:14.

Olen itse joutunut elämässäni tekemään radikaaleja valintoja. Kristityn ihmisen ajankäyttö on yksi tärkein koetinkivi. On voitava varata aikaa raamatun lukemiselle ja rukoukselle. Osan tästä voi hoitaa seurakunnan yhteydessä viettämällä aikaa muiden uskovien seurassa, missä sanaa saarnataan ja missä rukoillaan, mutta todellinen koetinkivi on se, miten ajankäytön hallitsee yksityiselämässään. Kun olen pyrkinyt siihen, että varaan päivästäni useita tunteja Jumalalle, olen myös huomannut, kuinka vaikeaa se on. Joskus vain tulee illalla niin mielenkiintoista ohjelmaa televisiosta, että on ihan askeettista painaa kaukosäätimen nappulaa, vetäytyä omaan nurkkaansa ja ottaa raamattunsa esille. Se kysyy itsekuria. Samoin aamulla on suuri kiusaus rynnätä suorittamaan päivän töitä ennen kuin on viettänyt kunnolla aikaa rukousalttarilla. Kun olin töissä, tämä ongelma oli vielä suurempi, kun ei tahtonut löytyä aikaa ja voimia aamuhiljentymiseen. Nyt kun olen ollut pitkään työttömänä, aikaa on enemmän, mutta silti kahdenkeskisen ajan viettäminen  Herran kanssa on jatkuva haaste ja pysyy sellaisena. En kuitenkaan usko, että on oikotietä onneen. Siksi haluan ennen kaikkea huolehtia ajankäytöstäni oikein.

Yksi eniten luonnetta kysyvä ajankäytön ongelma syntyy, kun muut ihmiset, erityisesti uskovat, pyrkivät ohjailemaan minun ajankäyttöäni ja valtaamaan siitä oman siivunsa. He osaavat luoda niin hurskaita tarpeita ihmiselle ja kuitenkin niiden varjolla vain hyppyyttävät pippaloista toiseen ja häiritsevät keskittymistä todella tärkeisiin asioihin. Pahimpia ovat ihmiset, jotka eivät päästä kylästä tai solusta kotiin nukkumaan, vaan valvottavat vahvan kahvin kera pelkän pulinan ylläpitämiseksi tai yhteislaulujen laulattamiseksi. Tai jonkun sukulaisen syntymäpäiväksi pitää oikein järjestää yön yli risteily – kiitos paljon. Minulla on ollut yhteentörmäyksiä jopa pastoreiden kanssa näistä asioista. Milloin he itse oikein aikovat lukea sanaa ja rukoilla? (Vai onko naiivia olettaa, että he tekisivät sitä?)

Raha on vaikea pulma monille. Kymmenysten välttämisestä on tullut uskoville taidetta, kun he keksivät mitä hengellisimpiä selityksiä sille, miksi ei tarvitse antaa varoistaan Jumalalle yhtään mitään. Niinpä raha menee kuin varkain kaikenlaiseen kulutukseen. Raha voi olla houkutus toisellakin tavalla. Kristillinen kenttä tuntuu olevan täynnä erilaista kaupustelua, jonka tarkoitus on koota rahaa kauppiaalle itselleen. Sen nyt vielä ymmärtää ja voi sulattaa, jos joku kerää rahaa hyvään tarkoitukseen, vaikkapa lähetystyölle, mutta he tienaavat rahaa pelkästään itseään varten, tekevät bisnestä ja ”myyskentelevät Jumalan sanaa”. He ovat keksineet pastorin toimenkin – siltä usein näyttää – ammatikseen ja elinkeinokseen.

Jos suinkin voit, vältä tällaista henkeen ja vereen. Älä anna mammonan hallita elämääsi, hallitse sinä mammonaa. Jos et hallitse rahankäyttöäsi, raha hallitsee sinua ja imee sinusta ne voiman rippeet, jotka oli määrä käyttää sadon kasvattamiseen. Jos sinulla on näky Jumalan valtakunnan työstä, pyri tekemään sitä ilman palkkaa, jos suinkin voit. Ajattele seurakunnan yhteisiä voimavaroja ja tee oma osuutesi, jotta seurakunnan varat voidaan käyttää siihen kaikkein tähdellisimpään, missä ne tulevat kipeimpään tarpeeseen.

Nautinnot sitten? Siinäpä lopun ajan ihmisen suuri heikkous. On kuin tämä aika olisi erityisesti varattu ihmisen nautinnoille ja kaikki keksinnöt ja kulutustavarat olisi valjastettu vain tuottamaan erilaista mielihyvää. Nautinto myy. Meille uskoville myydään niitä samoja nautintoja kuin maailman ihmisille: merkkivaatteita, kosmetiikkaa, ylellisyystavaroita, etelänmatkoja, kylpylälomia, lomamökkejä, luksusveneitä, komeita autoja…

Jos annamme näiden rikkaruohojen ja ohdakkeiden rehottaa elämässämme ja imeä sydämemme maaperästä ravinteita, ne kyllä tekevät sen ja tekevät sen niin tehokkaasti, että sadon tuottamiseen ei riitä enää energiaa. Tarvitaan lujaa itsekuria, että voi keskittyä olennaiseen ja kykenee varaamaan elämänsä resurssit, lahjat ja saamansa armoituksen kokonaan sadon kasvattamiseen. Sadon kasvattaminen voi olla hengellistä työtä eri muodoissaan sen mukaan kuin Jumalan antaa näkyä ja kutsumustietoisuutta. Häneltä tarvitsemme voimaa ja voitelua sadon tuottamiseen, häneltä sateet ajallaan. Mutta hän on varmasti uskollinen, jos me vain teemme oman osuutemme. Paavali neuvoi niitä kuulijoitaan, joiden hengellisen elämän terveyteen hän luotti:

Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla, kun pidätte esillä elämän sanaa, ja minä voin Kristuksen tulemisen päivänä ylpeillä siitä, että en ole turhan vuoksi ponnistellut ja nähnyt vaivaa. Fil.2:13-16.

Lue Osa4

Mainokset
Kategoria(t): 2010, Hengen miekka, Saarnat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s