Palava pensas

Hälläpyörän kunnasta kuului kummia. Hälläri-seurakunnan pastori sai eräänä päivänä puhelinsoiton, jossa eräs seurakuntalainen soitti ja kertoi, että hänen pihamaallaan oli pensas syttynyt palamaan. Sitä ei saatu sammutetuksi. Tulen leviäminen pensaasta vaaransi läheiset talot ja kasvustot ja nyt tarvittiin hyviä neuvoja, mitä tulisi tehdä.

Pastori riensi paikalle ja samalla kävi selväksi, että pensaan lähelle mentäessä oli kuultu puhetta. Puhujaa pidettiin kummituksena ja niinpä pensaspalon sammuttaminen oli mitä kiireellisin tehtävä. Mutta uteliaisuuttaan pastori kuitenkin kysyi, mitä pensas oikein oli sanonut. ”Sananjulistajien pitää Hälläpyörän kunnassa ryhtyä rukoilemaan yksimielisesti niiden kanssa, jotka jo nyt kokoontuvat rukoilemaan!” Siinäkö kaikki? Ei, vaan ”palavien rukoilijoiden pitää saada julistaa myös sanaa”.

Jopas jotakin. Pastori kummasteli kovin tällaista viestiä. Hän päätti tutkia, oliko raamatussa jossakin ilmoitettu, että sana ja rukous kuuluvat yhteen. Mutta kotiin tultua hän unohti kuitenkin aikeensa ja soitti kiireesti hyvälle ystävälleen, jolla oli kokemusta tämänkaltaisista ongelmista. Hänen lyhyt ohjeensa oli: ”Palo on saatava heti sammumaan!”

Niinpä sitä yritettiin kaikin keinoin. Koska vesi ei tehonnut, pensaan päälle kipattiin kauhakuormallinen soraa. Se vaikutti ensi alkuun tehokkaalta, mutta seuraavana päivänä nähtiin, että pensas oli edelleen tulessa ja kuluttanut soran ympäriltään. Kaiken lisäksi joku oli kuullut, että pensas olisi sanonut: ”Odotan, että Hälläri-seurakunnassa ryhdytään paastoamaan”.

Pastori otti nyt yhteyttä Hälläri-kirkkokunnan neuvoa antavaan komiteaan ja puhelimeen vastasi itse Onni Manni. Kun hän kuuli ongelmasta, hän lupasi tulla paikalle. Herra Manni piti tapanaan kysyä vaikeissa asioissa neuvoa ulkomaiselta ystävältään Mr.Moorelta. ”Oh, Dear Brother, how are you?” vastasi reipas miesääni puhelimeen. Kun herra Manni kertoi ongelmansa, Mr.Moore, joka ei osannut lausua suomalaisen ystävänsä sukunimeä koskaan oikein, vastasi siihen: ”Oh, Brother Money, we have allways been a good couple together! We are like twins. The ”Moore-Money-Brothers” will solve any problem…”

Niinpä ”veli Money” sai kuulla aivan pettämättömän ratkaisun ja yksityiskohtaiset neuvot, miten asia hoidetaan. Hän soitti ohjeet Hälläpyörän seurakunnan pastorille ja lupasi tulla katsomaan tuloksia. Samalla hän pyysi voisiko seurakunta koota keskuudessaan kolehdin, jotta hänen matkakulunsa tulisivat hoidetuiksi ”runsaana eikä kitsaana”. Mikäpä siinä, työmies on palkkansa ansainnut!

Niinpä, kun Onni Manni tuli paikalle, hänelle esiteltiin takapihaa, jolla ei näkynyt enää palavaa pensasta. Sen paikalla oli vain tuore jälki, missä paikka oli tasoitettu uudella mullalla ja siihen kylvetty ruohon siementä. Veli Manni myhäili tyytyväisenä, mutta alkoi samalla valittaa työnsä vaativuutta: ”Tämä palopäällikön virka vaatii paljon kokemusta ja viisautta. Joskus eteen tulee niin vaikeita ongelmia, että niistä ei selviäisi, ellei Jumala olisi uskollisena apuna. Nämä nykyiset palot ovat niin sitkeitä, että siinä ei aina tavallinen sammuttaminen auta”. Paikallinen pastori nyökkäili tyytyväisenä. ”Me teimme sinun ohjeittesi mukaan ja kaivoimme sen pensaan ylös maasta ja veimme naapurikunnan kaatopaikalle!”

Miehet nauroivat yhdessä ja olivat tästä onnistuneesta operaatiosta tyytyväisiä. Paikallinen pastori myhäili: ”Se pensas oli alkanut puhua sellaisiakin sekopäiviä juttuja, että meidän olisi pitänyt alkaa tilata evankelioivia lehtiä paikkakunnan koteihin. Hyvänen aika, minultahan olisi jäänyt palkka saamatta, jos niin kallis hanke olisi toteutettu!” Veli Manni vastasi siihen: ”Hyvä näin. Ja jos se pensas on vielä tulessa, se ei kuulu meille! Nythän se on tämän paikkakunnan, palokunnan ja seurakunnan vaikutusalueen ulkopuolella kokonaan ja pysyvästi!” ”Ja koko kirkkokunnan!”, vastasi paikallinen pastori voitonriemuisesti.

Onneksi pastori sai harjoittaa pastorin tointa ammattinaan ja leipätyönään eikä palava pensas sen koommin häirinnyt hänen bisneksiään. Hän sai tehdä lupaavaa uraa Hälläri-kirkkokunnan piirissä ja hänet valittiin myöhemmin myös lähistölle perustetun raamattukoulun johtajaksi.

Hänen mielenrauhaansa ei vähääkään häirinnyt, kun illan uutisissa kerrottiin, että naapurikunnan kaatopaikka oli tulessa ja näytettiin lyhyt videonpätkä paikalta, kun liekit loimottivat pimeässä yössä.

Uutistenlukija lupasi palata aiheeseen seuraavissa lähetyksissä ja totesi:

”Palaamme iltakymmeneltä. Nyt näkemiin!”

Mainokset
Kategoria(t): Olen kristitty, Pakinoita. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s