Uskottavuus

Aralla mielellä tartun tähän aiheeseen. Mutta haluan puhua kristillisen uskon ja elämäntavan uskottavuudesta, sillä se näyttää murenevan. Jos jumalattomat ovat jo ennestäänkin arvostelleet meitä kristittyjä, pitäneet meitä höyrypäinä, hurahtaneina, tekopyhinä ja teeskentelijöinä, niin mitä vettä he saavatkaan myllyynsä, kun jossakin yhteisössä, jonka piti olla kristillinen, paljastuu laajaa lasten hyväksikäyttöä tai homoseksuaalisuutta!

Entä kun joku kansainvälisen tason saarnamies eroaa vaimostaan ja löytää ehkä uuden naisen rinnalleen? Kuuluisat ihmiset näkyvät laajalle ja heidän virheensä ovat suurennuslasin alla. Media pöyhii asioita ja keksii vielä lisääkin. Joka tapauksessa ihmisten kahvikeskusteluissa asioita höystetään uusilla mausteilla. Tiedon puute saa ihmiset värittämään asioita ja luulemaan kaikenlaista.

Mutta vaikka asioissa olisi liioitteluakin mukana, on silti vakava asia, jos kristillisen yhteisön sisällä tapahtuu asioita, joita ei kristillinen moraali voi sulattaa.

Helposti päivittelemme asioita ja jäämme vatvomaan jonkun julkisuuden henkilön edesottamuksia. Mutta entä oma asenteemme? Haluan esittää lukijalleni vaikean kysymyksen: oletko sinä uskottava kristitty?

En haluaisi tiukata keneltäkään Jumalan armoon turvaavalta, miksi teet sitä ja tätä. Olen tullut aivan liian paljon vanhemman veljen kaltaiseksi. Minua häiritsee uskoa tunnustavien ihmisten alkoholinkäyttö ja tupakointikin, saati sitten erilaiset vaimonvaihto-operaatiot.

Mutta haluan kysyä, jos olet tunnustava kristitty: erotutko mitenkään maailman ihmisistä? Näkyykö sinun elämäntavassasi, että olet kristitty? Erotutko toisista siinä, että olet puhdas, rehellinen ja vakaumuksellinen uskova?

Moni voi tentata sinua opista – minä tenttaan moraalista ja elämäntavasta. Moni voi uskotella sinulle, että kunhan käyt oikeassa kirkossa riittävän usein istumassa, olet hyvä kristitty.

Minä perään arjen uskottavuutta – itseltäni ja muilta. Armoakin tarvitaan, koska emme ole täydellisiä. Mutta armoa ei pidä väärinkäyttää. Sillä ei voi paikata leväperäisyyttä, välinpitämättömyyttä ja uskottavuuden puutetta – huonoa moraalia. Tahallista maailmallisuutta ei voi paikata armolla. Eikä uskoa ja uskottavuutta voi paikata seurakunnan jäsenyydellä. Kirkko ei ketään pelasta.

Jeesus pelastaa. Mutta seuraatko häntä ristin tiellä – vakaumuksellisen uskon tiellä? Sillä tiellä, missä sana (uskon sisältö) tulee lihaksi? Missä sana lävistää tarpeen tullen vanhan luonnon kuin naula? Vai haluatko kulkea ilman Jeesusta sillä tiellä, missä liha tulee sanaksi – uskon sisällöksi? Missä kristillisyys taas pala palalta rapautuu ja menettää lisää uskottavuudestaan? Haluatko ympärillesi vai kristillisen elämän kulissit?

Pelkään pahoin, että sellaista vahinkoa ei Jumalakaan voisi korjata.

Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava paljossakin, ja joka on vähimmässä vilpillinen, se on vilpillinen myös paljossa. Luuk.16:10. 

Mainokset
Kategoria(t): Hengen sanomat, Parannusta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s