Maailmassa opittua

Haluan kirjoittaa muistiin muutamia havaintojani siitä, miten maailman ajattelutapa saattaa hallita meitä vielä uskovinakin. Kerran eräs pastori muistutti meitä seurakuntalaisia, että meidän tulisi uuden oppimisen sijasta mieluumminkin ”oppia pois vanhasta”. Uskonpuhdistuskin oli paljolti vanhan ajattelutavan purkamista. Kun pyrimme kohti alkuseurakunnan uskoa – toivottavasti pyrimme siihen – silloin on pakko purkaa pois uskonnolliset perinteet, jotka eivät perustu Raamattuun.

1) Suhde rahaan. Nykyisissä kirkoissa, myös ”vanhoiksi kirkoiksi” muuttuneissa herätysliikkeissä, näyttää itsestäänselvyydeltä, että seurakunnassa on palkattuja pappeja. Palkan saaminen hengellisestä työstä on jotenkin sisäänrakennettu ihmisten ajatteluun. Huomasin sen mm. varsin hiljattain, kun olin mukana perustamassa Suomeen erään lähetysjärjestön paikallista toimistoa. Heti oli porukka kärkkymässä palkallista työtä. Mihin oikein on kadonnut vanhan hyvän ajan talkoohenki?

Eräälle papille tarjosin sielunhoitotehtävää, joka tuli ventovieraalta ihmiseltä eikä se tehtävä pyytäjän kriteerien perusteella sopinut minulle. Kyseinen pappi tuntui loukkaantuvan siitä, että hänen olisi pitänyt vielä tehdä jotain vapaaehtoistyötä papin virkansa lisäksi. Minulla oli vaikeuksia käsittää sellaista kutsumusta hengelliseen työhön, että mikään ylimääräinen pieni palvelus ei kävisi. Itse kun teen pelkästään vapaaehtoistyötä.

Tällainen kutsumustyön muuttaminen palkalliseksi on vakavaa – millä tasolla tahansa. Sillä se kielii siitä, että motiiviksi riittää raha ja vain raha.

2) Uskon kiinnittäminen näkyviin asioihin. Eräs henkilö oli joutunut uskossaan kylmälle paikalle, elänyt aikansa maailmassa, kokenut avioeron (koska oli uskoton vaimolleen) ja saanut kaikesta niin huonon maineen uskovana, että päätti muuttaa toiselle puolen maailmaa ja aloittaa alusta. Hän löysikin uuden vaimon ja alkoi nopeasti taas kyhätä kristillisen uskon kulisseja elämänsä ympärille. Sitten hän lopulta katsoi ajan kypsäksi ja alkoi läksyttää minua seurakuntakysymyksestä: ”Minä olen aina ollut seurakuntakeskeisen uskon kannalla”. Niin, kieltämättä, hän oli niin ”seurakuntakeskeinen”, että erosi helluntaiseurakunnasta ja liittyi baptisteihin, ryhtyi sen jälkeen luterilaiseksi ja alkoi sittemmin käydä metodistiseurakunnan tilaisuuksissa. Jepulis, näin seurakuntakeskeistä harvoin tapaa…

Se, mikä tässä on säälittävää, on pakkomielteen omainen tarve kiinnittää usko johonkin näkyvään elementtiin – kuten seurakuntaan. Jos siinä onnistuu, niin kaikki on olevinaan hyvin. Ulkonainen status, jokin sosiaalinen asema, hengellisesti täysin näennäinen – onko se niin tavoittelemisen arvoinen?

Seurakunta on hyvä asia, varsinkin hyvä seurakunta, mutta ei se korvaa vilpitöntä uskoa, kunnollista elämää ja vakaumuksellista moraalia.

3) Kulutustottumus. Kun olen nyt lyhyen aikaa hoitanut lähetysjärjestön toimistoa, huomaan, miten erilaisia ihmisiä tässäkin tapaa. Useimmat ovat sellaisia kuin odotankin: suhteellisen vaatimattomia, vähään tyytyväisiä, uskollisia uhraajia – kaikkea mitä kristityn pitääkin olla. Mutta sitten on nämä tyypit, jotka luulevat, että tämä on jokin bisnes, jokin kaupallinen yritys, joka myy palveluita. Niinpä heillä on heti kokeneen kuluttajan asenne: pitää osata vaatia sitä ja vaatia tätä. Pitää saada käydä kirjeenvaihtoa lähetin kanssa, pitää saada omalta lähetiltä raportteja säännöllisesti (mitä ei ole koskaan luvattu), pitää saada samanlainen maksutapa kuin on jonkin toisen järjestön kanssa jne. Jotkut heistä sitten kääntävät selkänsä, kun eivät saa mielestään hyvää palvelua, toiset haluavat antaa vaikutelman, että ovat lähetysihmisiä sydänjuuriaan myöten – mutta kukkaro vaan ei tullut mukaan…

Eipä siinä mitään, kaikki kannatushan on vapaaehtoista, mutta hieman (salaa ja vaivihkaa) huvittaa näiden ihmisten suhtautumistapa, kun ovat niin ”hyvin kulutusyhteiskunnan opettamia”. Ja kieltämättä monet järjestöt kykenevät palvelemaan ihmisiä hyvin, koska niillä on niin puhtaasti maailmasta kopioidut periaatteet.

Mutta minä ajattelen niin, että jos me kristittyinä haluamme kannattaa jotakin ja uhrata omia varojamme siihen ja nähdä vieläpä vaivaa rukouksessa asian hyväksi, me olemme silloin palvelijoita ja meidän on syytä omaksua palvelijan asenne.

Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan… Mark.10:45.

Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. Room.12:2.

Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä. Kol.3:2.

Mainokset
Kategoria(t): 2011, Hengen sanomat, Lyhyt opetus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s