Kun järkyttyneinä seuraamme tiedotusvälineistä tämän päivän pääuutista Mumbain terrori-iskusta, voimme samalla miettiä syntyjä syviä. Mistä tällainen viha? Miksi jotkut uskovat, että viha on oikeutettua ja oikein?
Yksi osaselitys voi olla siinä, että islam on lakiuskonto. Laki saa aikaan vihaa. Laki on luonteeltaan sellainen, että se ottaa ”omat” oikeauskoisuuden suojelukseen ja sulkee muut vääräuskoisuuden kiroukseen. Lakiuskontoja ovat siis ainakin islam ja juutalaisuus, mutta myös jokaisesta muusta uskonnosta voidaan tehdä lainalainen versio: hindulaisuudesta, buddhalaisuudesta, ateismista – ja kristinuskosta. Hitler uskoi olevansa Jumalan käytössä, kun hän tuhosi juutalaisia.
On syytä meidänkin varoa kaikkea oikeassaolemista, mikä vie uskonelämästä tasapainon. On syytä tavoitella tervettä uskoa, missä laki ja armo ovat tasapainossa ja armo aina niskan päällä. On syytä karttaa kaikkea sellaista ajattelua, asennetta ja elämäntapaa, joka tekee meistä änkyräuskovia, johonkin pakkomielteeseen tarrautuneita kiihkoilijoita.
Olen huomannut, että näitä yhden asian liikkeitä on monenlaisia: Israel-kiihko, raamatunkäännöskiihko, kastekiihko (oppikiihko-mikä-tahansa), omaseurakuntakiihko ja muita, jotka kaventavat näköalan ja saavat meidät ajamaan ikiomaa käärmettä pyssyyn. Tällainen uskonnollinen pakkomielteisyys on hyvin läheistä sukua lainalaisuudelle ja johtaa vihaan. Se johtaa ainakin erottelemaan ihmisiä ja lopputuloksena on ryhmä, joka kuuluu meihin ja muut, jotka ovat ulkopuolella. Näin Kristuksen ruumista jaetaan ja minä olen Paavalin kanssa samaa mieltä siitä, että sitä ei saa jakaa.
Mutta palatakseni terrorismiin ja sen torjuntaan. En ehdota terrorismin torjumiseksi tiedustelun lisäämistä enkä sotilaallisia toimia. Jos haluamme itseämme ja läheisiämme suojella, on parasta elää lähellä Jumalaa ja tunnustaa syntinsä joka päivä ja turvata Jumalan apuun ja hänen loppumattomaan armoonsa.
Uskon kilpi 